Hirnuva maailmanloppu

Hirnuva maailmanloppu: Kylmäverinen totuus suomenhevosten jalostuksen yltiöpäisistä saavutuksista. Päällys: Pekka Vuori. Sidottu, kansipaperi.

Ylistys suomenhevosille ja Suomen hevosmiehille

Kovaan rääkkiin suivaantuneena Huru-Aaroni täräyttää ensimmäisen sanansa. Sen isäntä järkyttyy kuulemastaan niin että myy hevosensa pian tapahtuman jälkeen Ossi Huikkolalle. Huru-Aaroni on tiettävästi ensimmäinen puhuva suomenhevonen, Huikkola puolestaan on Suomen pätevimpiä hevosjalostajia.

Hevosmaailmassa ratkaiseva vaikutus on myös piirieläinlääkäri Tarmo Saamakorvella, joka on maakunnan kuulu juopporetku ja parantumaton uhkapeluri – hän kouluttaa Hurun avustuksella varsoista puhujia. Tavallisiin umpimielisiin kopukoihin verrattuna Huru ja sen jälkeläiset ovat omaa luokkaansa.

Lahjakas eläin voi myös kiristää ihmisen hermot ja kärsivällisyyden äärirajoille. Niin käy vuosituhannen vaihteen lähestyessä, kun huhu maailmanlopusta suistaa hevoset tolaltaan. Mikä neuvoksi? Miten saadaan käännetyksi hevosen pää? Tähänkö lopahtaa suomenhevosen rodun jalostus?

Hirnuvassa maailmanlopussa Arto Paasilinna katselee elämää hevosen sekä ihmisen silmin. Hän kuljettaa lukijan hevoskyydillä viisikymmentäluvulta meidän päiviimme, ja välillä mennään kovalla metakalla täyttä laukkaa.

”Professori Kari Suomalainen korosti usein, että pilapiirtäjän tärkein tehtävä on olla hauska. Paasilinna on ottamassa Karin paikan kansakunnan terapeuttina. – – Puhuva eläin on vaikea aihe. Paasilinna on onnistunut luomaan hevosistaan luontevia. Paasilinna avaa hevosen avulla lukijan silmät näkemään järjettömyytemme.” (Matti Pitko, Aamulehti)

”Paasilinna otti viime vuonna johtopaikan suomalaisten menekkikirjailijoiden painosraveissa. Ei hänen tarvitse haalia hevos- tai kettutyttöjä lukijakuntaansa. Pikemmin on kysymys hänen tuotantonsa yhdestä valta-aiheesta. Jo läpimurtoromaani Jäniksen vuosi (1975) käsitteli ihmisen ja eläimen suhdetta. – – Näyttää siltä, että Paasilinnan ja hänen satojentuhansien lukijoidensa mielessä kauniiden luontokappaleiden matkanteko ja entisajan elämänmenoon liittyvät toimet ovat elektronisen ajan hauskinta kirjallisuutta.” (Pekka Tarkka, Helsingin Sanomat)

”Hirnuvan maailmanlopun pääteemoiksi nousevat luonnollisuus ja ymmärtäminen konstailua ja pikkusieluisuutta vastaan. Kirjan parhaita osia on sen lopun herkullinen paisuttelu. Siinä on vetoa ja sanomaa.” (Aarno Palttala, Lapin Kansa)

”Aivan hullu kirja, mutta oli hiton hauskaa nauraa kirjan kanssa kahdestaan oikein hörönaurua.” (Veikko Kilkki, Itä-Savo)