Yli-ihmisen aika

★ 5.32 / 22

Alkuteos ilmestynyt lehdessä 1942, kirjana 1948. Suomentanut Matti Kannosto. Kansi: Piotr Tomaszewski. Sidottu. 2. painos 1986, nidottu.

Retro-Hugo-palkinto 2018. Hugo-palkintoja ei jaettu 1943, mutta 2018 ne jaettiin taannehtivasti.

”Yli-ihmisen ajan lähtökohta on tulevaisuuden yhteiskunta, jonka geneettinen kokeilu on synnyttänyt ja jota se operoi.

Hamilton Felix on pitkän geneettisen kokeilun ja ohjauksen tulos: tähtilinjan edustaja, jonka lisääntyminen on hänen oman aluesäätelijänsä päätettävissä ja järjestettävissä. Valinnan kohteena ovat pääasiassa tunne-elämään ja sen tasapainoon vaikuttavat tekijät.

Utopiayhteiskunnan tunnuksena on niinikään se, että ihminen on muutakin kuin hänen geeninsä ja ympäristönsä. Syntymää edeltävä ja kuolemanjälkeinen elämä ovat oleellinen osa ihmisen biologista kokonaisuutta, joka on lajin säilymiselle tärkeää.”

– Olli Haapala, Aamulehti

Matemaatikko ja fyysikko Robert A. Heinlein on ollut tieteiskirjallisuuden suuria guruja aina siitä lähtien kun länsimainen kulttuuri sai hänessä ankaran eettisen kriitikkonsa opiskelijanuorison lempiromaanissa Stranger in a Strange Land. Tähän teokseen on verrattavissa nyt uutena painoksena ilmestyvä Yli-ihmisen aika. joka etsii vahvasti uutta maailmankuvaa.

Adlibris: tarkista saatavuus

Kirjan tilaus

Arvosana kirjalle

☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆

Omassa pääkirjahyllyssäni

Aiheeseen liittyviä keskusteluja

Aloita uusi keskustelu (Ei rekisteröitymistä - Vieraat tervetulleita)

Onko sinulla kysymyksiä kirjasta tai haluatko jakaa mielipiteesi? Liity keskusteluun!

Muokannut 15.09.2018

Luokitus: Scifi, Hugo-palkinto

Julkaistu: 1979 (Kirjayhtymä)

Alkuperäinen nimi Beyond This Horizon

Robert A. Heinlein

Robert Anson Heinlein (Yhdysvallat, 1907–1988) alkoi kirjoittamaan amerikkalaisiin science fiction -lehtiin vuonna 1939 ja pysyi tieteiskirjallisuuden kentän vaikuttajana seuraavat neljäkymmentä vuotta. Hän tunnettiin yhtenä ”kolmesta suuresta” tieteiskirjailijasta Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken kanssa. Heinlein sai Hugo-palkinnon seitsemän kertaa ja vuonna 1975 hänelle myönnettiin elämäntyöstään Yhdysvaltain tieteiskirjailijoiden yhdistyksen ensimmäinen suurmestaripalkinto. Heinleinin kirjoja on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta.

Lue lisää ...

Heinlein kasvoi Kansas Cityssä Missourissa, Yhdysvaltain ”raamattuvyöhykkeellä”, jonka käsityksiin hän otti myöhemmässä tuotannossaan kantaa. Nuorena hän myi sanomalehtiä ja avusti kirjastossa, niin että 15-vuotiaana hän tuli toimeen omillaan. Hän luki läpi kirjallisuuden klassikot, mutta säilytti intonsa Arthur Conan Doylen, Edgar Rice Burroughsin ja H. G. Wellsin kirjoja kohtaan. Armeijasta Heinlein sai puolestaan kirjoihinsa lujan luottamuksen amerikkalaiseen elämäntapaan, isänmaallisuuteen sekä kurin ja kohteliaisuuden tapaisiin hyveisiin.

Heinlein työskenteli Yhdysvaltain laivaston palveluksessa 1929–34, mutta joutui eläkkeelle vain 27-vuotiaana tuberkuloosin pilattua terveyden. Yritettyään muun muassa kiinteistövälittäjänä ja poliitikkona hän viimein yritti ansaita leipänsä kirjoittamalla. Hän alkoi tuottaa tekstiä säännöllisen aikataulun mukaan. Hän julkaisi suosittuja novelleja ja jatkokertomuksia John W. Campbellin toimittamassa Astounding-tieteislehdessä. Heinlein oli ensimmäisiä tieteiskirjailijoita, joka pystyi elättämään itsensä pelkästään kirjoittamisella. Yhdysvaltain liittyessä maailmansotaan Heinlein siirtyi tutkimustyöhön laivaston palvelukseen. Vuonna 1948 Heinlein meni naimisiin sota-aikana tapaamansa työtoverin, Virginia ”Ginny” Gerstenfeldin kanssa.

Päästyään jälleen kirjoittamaan vuonna 1947 Heinlein alkoi kirjoittaa tieteisromaaneja aikuisille sekä nuorisolle. Ennen sotaa Heinleinin kertomuksia oli ilmestynyt lähes yksinomaan sf-lehdissä, mutta nyt kustantajat uskaltautuivat julkaisemaan tieteiskirjoja. 1960-luvun alusta alkaen Heinlein kirjoitti yksilönvapauden, libertarismin ja vapaan rakkauden puolesta. Kuu on julma (1966) on Heinleinin keskikauden tunnetuimpia teoksia. Kuukkojen kamppailu itsenäisyydestä heijastaa amerikkalaisten vuoden 1776 vapaustaistelua.

Heinleinin kirjoitustahti hidastui 1970-luvulla, mihin vaikutti hänen heikentynyt terveydentilansa. Tältä ajalta hänet muistetaan kampanjastaan verenluovutuksen puolesta. Hänen viimeisten vuosikymmentensä kirjat olivat laadultaan vaihtelevia. Onnistuneimpia on Tuomiopäivän komedia (1984), jossa päähenkilö päätyy kohtaamaan niin taivaan kuin helvetinkin virkavallat saadakseen rakastamansa naisen takaisin.

Lähteitä

Sirpa Mustonen: ”Robert A. Heinlein”. Portti 2/1988.
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. BTJ Kirjastopalvelu, 2004.

Kuva: CC-BY-SA-3.0