Troikka
Alkuteos ilmestynyt 1997. Suomentanut Hannu Blommila. Kuvat: Stepan Chapman. Sidottu.
Philip K. Dick -palkinto 1998, Tähtivaeltaja-palkinto 2006.
Arizonalaiskirjailija Stepan Chapmanin uskomaton taidonnäyte! Philip K. Dick -palkinnolla palkittu surrealistisen fantasiakirjallisuuden mestariteos nyt kuvitettuna painoksena ensi kertaa maailmassa, suomeksi!
Kolmikko ylitti valkohiekkaista aavikkoa. He olivat ylittäneet sitä niin kauan kuin saattoivat muistaa. Tänään he kuuntelivat tuulta matkatessaan. Tuuli ei ollut tyyntynyt koko päivänä. Se veisti harjanteita hiekkaan kuin isobaareja barometriselle painekartalle. Kaksi auringoista oli laskenut, mutta kolmas pysytteli läntisellä taivaalla. Se paahtoi siirtolohkarekasoja ja niillä kasvavia jäkäliä. Kolme jälkiparia levittäytyi halki tasangon, kimmeltävän ilmameren alla väreillen. Ne olivat ihmisen jalanjälkiä, renkaanjälkiä ja jonkin suuren eläimen painalluksia...
”Mosaiikkimainen, surrealististen tarinoiden ilotulitus.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Stepan Chapman
Stepan Chapman (1951–2014) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Chapman syntyi Chicagossa, opiskeli teatteria Michiganin yliopistossa, näytteli Yhdysvalloissa ja Englannissa ja työskenteli päivähoitajana Oregonissa ja Arizonassa. Sittemmin hän asui puolisonsa kanssa Montanassa. Hänen esikoisromaaninsa Troikka ilmestyi 1997 ja sai Philip K. Dick -palkinnon ja Tähtivaeltaja-palkinnon.
1960-luvun alussa Chapman joutui kaksimetristen jättikaskaiden sieppaamaksi. Kaskaat lennättivät Chapmanin Etelämantereelle, jossa hänet vietiin syviin geotermisellä energialla lämmitettyihin luolastoihin. Luolissa hänelle opetettiin seitsemän vuoden ajan nilviäisten kieliä ja kuvakirjoitusmerkkejä. Kun Chapman lopulta palautettiin takaisin ihmisten ilmoille, hän ryhtyi kääntämään hyönteisten muinaisia taruja englanniksi. Kaikki Chapmanin kirjoittamat tarinat ovat näiden jopa permikaudelta periytyvien kertomusten käännöksiä. Stepan Chapman oli naimisissa Olfac-planeetalta kotoisin olevan Kia Chapmanin kanssa. Välillä toukat söivät Chapmanin aivot ja hoitivat jonkin aikaa hänen ajatustoimintansa. Myöhemmin asia korjattiin siirtämällä Kia-vaimon aivot hänen päähänsä.
Kirja-arvioita
Tämä järkyttävä surrealismipaukku on enemmän kuin yhden lukijan henki (tai terveys) kestää. Ihmettelen sitä mielikuvitusta, joka tämän on pystynyt tuottamaan. Tajunta tällä kyllä räjähtää - sirpaleita kerätessä voi sitten funtsia, jäikö mitään käteen. Troikka tekee itsestään omanlaisensa legendan jo elinaikanaan.