Aitoa peliä
Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Mika Renvall. Ulkoasu: Samppa Ranta. Sidottu.
Vuoden 2015 kvanttiräjähdys muutti kaiken: aiemmin Maana tunnetusta maailmasta avautui reittejä toisiin todellisuuksiin. Nyt, kuutta vuotta myöhemmin, ihmiskunta elää rinnan muun muassa haltioiden, demonien ja elementaalien kanssa. Haltiat ovat outoja, eroottisia ja todella kyllästyneitä Taru sormusten herrasta -viittauksiin. Demoneista on parasta vain pysyä erossa. Taikuus on todellista ja vaarallisempaa kuin teknologia.
Erikoisagentti Lila Blackin keho on puoliksi lihaa ja luuta, puoliksi metallia: huippuaseistettu, tekoälyllä varustettu kyberkoneisto, jota hän vaivoin hallitsee. Kun Lila ja haltiarocktähti Zal joutuvat keskelle valtapoliittisia juonitteluja ja maagisen Pelin pauloihin, voiko Lila luottaa enää edes sydämeensä?
Englantilaisen scifi-kirjailija Justina Robsonin viisiosaisen sarjan aloittava Aitoa peliä on taidokas ja koukuttava yhdistelmä scifiä, fantasiaa, chick litiä ja agenttiromaania. Robsonin kirjat ovat olleet ehdolla Arthur C. Clarke- ja BSFA-palkintojen saajiksi, ja The Guardian on arvioinut Robsonin ”yhdeksi parhaista brittiläisistä kovan scifin kirjoittajista”. Aitoa peliä on käännetty aiemmin muun muassa saksaksi ja ranskaksi.
Arvioita englanninkielisestä alkuteoksesta:
"Keeping it real on toki hauska, mutta älä luule, ettei se olisi myös vakava; [se on] juuri sellainen romaani, jonka nopeatempoisuus, iskevät repliikit ja toimintakohtaukset eivät missään vaiheessa peitä näkyviltä syvempiä teemoja: identiteettiä, sukupuolirooleja ja kulttuurien yhteentörmäystä. […] tämä on kirkkaasti viihdyttävintä ja, kyllä, hauskinta, mitä Robson on kirjoittanut, romaani, joka on täynnä ikimuistoisia hahmoja ja ideoita mutta joka toimii myös eskapistisena lomalukemisena." (4/5 tähteä.) – SFX, Jonathan Wright
"Keeping it real on varmasti lisä Robsonin kasvavaan maineeseen, ja ansaitusti: se on loistava alku uudelle sarjalle, nautittava ja nopeatempoinen tarina, joka on tarpeeksi omaperäinen että se saa odottamaan toista osaa." – Colin Harvey, Strange Horizons
"Keeping it real -romaanin on selvästi naputellut paperille kirjailija, joka on päättänyt antaa mielikuvituksensa lentää kahlitsemattomasti. Lopputulos on häpeilemättömän kepeää, tieteisfantastista romanssi-actionia, joka avaa lukijan eteen magian ja erilaisten elämänmuotojen kansoittaman maailman." – Toni Jerrman, Tähtivaeltaja 2/2006
Justina Robson
Justina Robson (s. 1968) on brittiläinen tieteiskirjailija. Häntä on pidetty yhtenä parhaista brittiläisistä kovan scifin kirjoittajista. Robsonin kirjat ovat olleet ehdolla Arthur C. Clarke- ja BSFA-palkintojen saajiksi.
Robson on kotoisin Leedsistä Pohjois-Englannista. Hän opiskeli filosofiaa ja kielitiedettä Yorkin yliopistossa. Ennen ryhtymistään kirjailijaksi hän työskenteli sihteerinä, teknisenä kirjoittajana ja liikunnanohjaajana. Robson osallistui Clarion-kirjoitustyöpajaan ja julkaisi ensimmäisen novellinsa vuonna 1994.
Kvanttipainovoima
Kvanttipainovoima on viisiosainen sarja. Vain kaksi ensimmäistä kirjaa suomennettiin.
Kvanttipainovoima sisältää tällä hetkellä 2 kirjaa.
Kirja-arvioita
Ensin kirja lojui hyllyllä ja luin kaikki muut mahdolliset lainaamani kirjat ja sitten yhtenä päivänä päätin vain alkaa tuskalla lukemaan kirjaa. Ja aivan kuten Fade sanoikin tuossa jo ensimmäiset kaksi numeroa oli oikeasti aika kamalia. Mutta luulempa, että ilman niitä kappaleita, ei olisi kauheasti tiennyt mistään mitään. Siis mielestäni se oli kuitenkin ihan tärkeätäkin tietoa sisältävä kohtaus, vaikkakin tuskallinen. Näiden ensimmäisten kappaleiden jälkeen aloinkin jo kiinnostumaan kirjasta enemmän ja kirja todellakin parani. Tietysti välillä oli muutamia turhia kappaleita, joissa ei tapahtunut oikein mitään, mutta pitivät kuitenkin jounellisesti tärkeätä tietoa. Kirja oli todellakin erilainen, kun yleensä luen. Mutta sen verran hyvä kirja, että aion lukea seuraavankin osan.. Itse asiassa olen aivan yllättynyt siitä kuinka hyvä kirja oli "agenttiromaaniksi" :)
Kaksi ensimmäistä lukua oli täyttä tuskaa - myönnän sen ihan suosiolla. Sen jälkeen alkoi jotenkuten siedettävä jakso, joka vain parani paranemistaan. Joissain kohtia kyllä tuli niitä hetkiä, joilloin olisi vain halunnut heittää kirjan nurkkaan ja olla lukematta loppua. Kuitenkin, samalla pieni ääni sanoi, että loppu voisi olla mielenkiintoinen. Päätin siis jatkaa lukemista. Kirja ei ollut mielestäni mikään mestariteos, mutta ei sitä nyt huonoksikaan voi kokonaan kutsua. Ja täytyy myöntää, että jään innolla odottamaan seuraavaa osaa. Toivon vain, että seuraavassa osassa kerronta olisi edes hieman sujuvampaa ja juoni etenisi tasaisemmin. Nyt se tuntui hyppelevän paikasta ja ajasta toiseen, vaikka kuitenkin koko ajan pysyttiin samassa tilanteessa.