Panoksena sielu
Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Kaisa Ranta. Kannen kuva: Dmitro Tolokonov. Sidottu.
Sitten vuoden 2015 kvanttiräjähdyksen ihmiskunta on elänyt rinnan muun muassa haltioiden, demonien, haamujen ja elementaalien kanssa. Myös erikoisagentti Lila Black on kokenut kovia: Hänen perheensä luulee häntä kuolleeksi. Hänen kehonsa on huippuaseistettu, tekoälyllä varustettu koneisto. Hänen rinnassaan elelee kuollut haltia. Hänen poikaystävänsä on menestynyt haltiarocktähti, joka on puoliksi demoni.
Muuta hän ei kaipaakaan kuin työtehtävää helvetissä.
Demonit ovat aistillisia, väkivaltaisia, vallanhimoisia, arvaamattomia ja huvittelun haluisia. Lilan niskaan satelee naimatarjouksia, salamurhayrityksiä ja haasteita kaksintaisteluihin, mutta Demonia osoittautuu jopa moni mutkaisemmaksi kuin Lila on kuvitellut...
Justina Robsonin uusi kirjasarja keittää scifistä, fantasiasta, chick litistä ja agenttiromaanista keitoksen, joka ei päästä otteestaan.
Justina Robson
Justina Robson (s. 1968) on brittiläinen tieteiskirjailija. Häntä on pidetty yhtenä parhaista brittiläisistä kovan scifin kirjoittajista. Robsonin kirjat ovat olleet ehdolla Arthur C. Clarke- ja BSFA-palkintojen saajiksi.
Robson on kotoisin Leedsistä Pohjois-Englannista. Hän opiskeli filosofiaa ja kielitiedettä Yorkin yliopistossa. Ennen ryhtymistään kirjailijaksi hän työskenteli sihteerinä, teknisenä kirjoittajana ja liikunnanohjaajana. Robson osallistui Clarion-kirjoitustyöpajaan ja julkaisi ensimmäisen novellinsa vuonna 1994.
Kvanttipainovoima
Kvanttipainovoima on viisiosainen sarja. Vain kaksi ensimmäistä kirjaa suomennettiin.
Kvanttipainovoima sisältää tällä hetkellä 2 kirjaa.
Kirja-arvioita
Tämä kirja oli mielestäni sekava, enkä pitänyt siitä lainkaan niin paljon kuin ensimmäisestä osasta. Lukemisen arvoinen sen silti oli.
Kirjan maailma on upea ja häkellyttävä. Ensimmäisessä osassa raapaistiin vain maailman pintaa, nyt se laajenee ja syvenee uskomattomaksi. Fantasiassa varsin tavanomaisista hahmoista, keijuista, haltioista ja demoneista, on luotu jotain paljon suurempaa ja monimutkaisempaa kuin nimi antaisi ymmärtää. Demonia ja itse demonit ovat yliampuvan kiihkeitä ja väkivaltaisia, ja silti niin uskottavia. Kun asiaa rupeaa miettimään, niin ei tässä varsinaista ole juonta, vaan kirjassa keskitytään siihen mitä Lila ja Zal tekevät. Sekä maailmoihin ja niiden väiseen suhteeseen. Välillä sivutapahtumat ovat epäselviä ja joutuu otsa rypyssä miettimään, että mitä tässä oikein tapahtuu. Mutta jollainlailla sekin sopii kirjaan, ettei kaikkia asioita selitetäkään eikä lukijan ehkä ole tarkoituskaan ymmärtää kaikkia interstitiaalitilan tapahtumia. Kirjaa lukee mielellään ja siinä on muutama yksittäinen luku, jotka ovat niin upeasti kirjoitettuja, että en tiedä olenko koskaan lukenut parempia. Toisaalta kirja herättää ristiriitaisia tunteita siitä, että onko tämä hyvä vai ei, koska välillä tapahtumat ovat hieman ontuvia, mutta lopulta kaikki sulautuvat melko hienoksi kokonaisuudeksi.