Velho

Tarina jatkuu loogisena. Itseäni hieman ärsytti wanhojen tapahtumien, siis ennen ensimmäisen kirjan alkua tapahtuneiden asioiden kertaaminen. Olisin halunnut jatkaa suoraan kohti tornia, mutta tarina meni hyvin.

Tämä neljäs osa poikkeaa monellakin tapaa Musta torni-sarjan muista romaaneista (osat I-III ja V-VII). Ensinnäkin itse tarinan pääjuoni (Rolandin ja hänen ka-tet:insa eeppinen ja kohtalokas matka kohti Mustaa tornia) ei juurikaan etene, olkoonkin, että kyseessä on koko sarjan toiseksi paksuin osa hulppealla, lähes 900 sivun mittaisella kestollaan. Kyseessä onkin suuremmalti osin tarina menneisyydestä, Rolandin ja hänen ystäviensä nuoruudesta. Ensireaktioni suljettuani kirjan takakannen oli, kuinka yllättynyt olin kirjan mielenkiintoisuudesta. Kun ottaa huomioon, että kyseessä on n. 700 sivun osalta pelkkää takaumaa, olisi helposti kuviteltavissa, että sorruttaisiin (ainakin ajoittain) pitkäveteisyyteen tai junnaukseen, mutta mitä vielä. En muista ainuttakaan tylsyyden hetkeä, vaan luin koko teoksen alati kasvavan mielenkiinnon ja koukutuksen vallassa. Tämä on todellakin oleellinen osa Musta torni-sarjaa, eikä sen lukemisen jälkeen voisi kuvitella sitä ilman tätä. Niistä muista osista poikkeavista piirteistä ansaitsee tulla mainituksi myös ainakin Rolandin luonteen huomattava syveneminen. Edellisen osan arviossani mainitsin, kuinka siinä hänet esitetään siihen mennessä inhimillisimpempänä ja moniulotteisempana kuin aiemmissa osissa. Tämä vie tuonkin syvyyden aivan uudelle tasolle. Ennen kaikkea Rolandin lyhyt, mutta niin kovin intohimoinen ja kohtalokas rakkaussuhde Susan Delgadoon on hyvin intensiivistä luettavaa. Kaiken kaikkiaan tämä järkäle osoittautui kokonaisuutena varsinaiseksi laatueepokseksi, joka puolustaa paikkaansa sarjassa aivan välttämättömänä osana sitä.

Kirjan juoni poikkesi hieman sarjan edellisistä osista. Tässä osassa pääsee tutustumaan revolverimies Rolandin menneisyyteen, tarkemmin sanottuna hieman alle vuoteen hänen nuoruudestaan. King on osannut kirjoittaa tekstistä erittäin todentuntuisen, ja sitä jaksaa lukea innolla. Juoni etenee hyvin ja arvaamattomasti kirjan loppuun saakka. Henkilöistä sarjan varsinaiset päähenkilöt Rolandia lukuunottamatta jäävät taka-alalle. Kirja keskittyy Rolandin lisäksi hänen parhaisiin ystäviinsä Alainiin ja Cuthbertiin, sekä Rolandin rakastettuun, Susaniin. King oli saanut myös henkilöistä erittäin todentuntuiset ja mielenkiintoiset. Hyvästä Miehestä olisi tosin voinut kertoa enemmän, minulta ainakin meni ihan ohi kuka hän on. Kirjan loppu oli yhtä ennalta-arvaamaton kuin koko muukin kirja, King oli keksinyt hieman erilaisen loppuratkaisun. Ainoata miinusta kirjalle tuo tapahtumien hyppelehtiminen, mutta nekään eivät haittaa lukukokemusta. Kaiken kaikkiaan suositeltava kirja jokaiselle fantasian ystävälle.