Pate64

Duma Key lukeutuu Kingin myöhemmän kauden parhaimmistoon ja kestää useankin lukukerran. Taas kerran, mestarin ihmiskuvaustaidot vakuuttavat ja hahmot heräävät henkiin lukijan mielessä. Yliluonnollisten elementtien sisällyttäminen arjen elämään on kingimäiseen tapaan erittäin uskottavasti kerrottu ja muutama hahmo varsinkin jää mieleen. Päähenkilön lisäksi erityisesti Wireman ja vanha kartanonrouva ovat hienosti kuvattuja.

Tragediat syventävät tarinaa ja luovat hienon kehyksen päähahmon kehityksen kulkuun. 

Suosittelen lämpimästi. 

Palaanpa tähän eeppiseen, yli 1300-sivuiseen tarinaan nyt koronaviruksen levitessä ympäri maailman. King itse ei pidä vertailusta, mutta tiettyä samankaltaisuutta toki on tämän fantasian ja nykyhetken välillä.

Tukikohdasta suomennettiin se lyhentämätön laitos, olemassa oli myös typistetty versio, jota en ole lukenut. Ensituttavuuteni oli siis nimenomaan tämä alkuperäinen, kirjoittajan oma "leikkaamaton" versio.

Tukikohdassa on mielenkiintoisia aspekteja: uskonnollisuus, armeijan kehittämän taudin raadollisuus, eräiden henkilöhahmojen värikkyys ja itse pahiksen, Tumman miehen tarkoituksella epämääräinen kuvaus. Myös Kingin tyyli vaihtelee hieman luvusta toiseen; hänelle tyypillinen musta huumori kukkii etenkin rikollisten pakomatkan ja sen verisen lopun kuvauksessa. Sitten taas palataan sankareista kertovaan, perinteisempään tyyliin.

Tarina on ehyt ja mukaansatempaava. Joissakin kohdissa se on hieman leviämässä käsiin, mutta ote palautuu kyllä ja sitkeä lukija palkitaan. Ihmisten jakautuminen hyviin ja pahoihin, ja tämän vastakkaisasetelman sekoittaminen toimii erinomaisen hyvin. Superflunssan jälkeinen maailma romahtaneine yhteiskuntarakenteineen ja yhteenhakeutuvine ihmisryhmineen on erittäin todellinen ja Kingin mestarillnen kertojantaito pääsee oikeuksiinsa.

Kannattaa lukea, jos on aikaa muutama viikko :)

Kauan odottamani saagan päätösosa ei jätä kylmäksi. Fantasia- western-, scifi- ja kauhuelementit toimivat vuorenvarmasti ja tyypillinen onnellinen loppu puuttuu. Tunteet vellovat ja silmät kostuvat tragedioiden kohdalla. Ainoa pieni miinus tulee siitä, että pahisten loppu on ehkä liian helppo. Varsinkin punainen kuningas, jota on hehkutettu kirjakaupalla, on loppujen lopuksi lievä pettymys. MMutta ei se mitään, tarina toimii ja lukija on mukana. Legendaaristen kohtausten joukkoon nousee Mordredin ja Walterin kohtaaminen, sekä Callahanin ja Jaken taistelu Dixie Pigissä. Tämä on satua parhaimmillaan! 

Tämä on mestarillisen tarinankertojan loistavasti rytmitetty teos. Pieni tyttö jolla on valtava voima, paha virasto, joka haluaa tuon voiman. King kuljettaa tarinaa erittäin mukaansatempaavasti ja lukija ei malta laskea kirjaa  käsistään. 

Kingin kunnianosoitus Draculalle. Jäljittelemättömällä tavallaan King astuu klassisiin kauhukuvioihin tuoden silti oman kynänjälkensä mukaan. Perinteisen kauhun rinnalla toimii Kingin musta huumori ja makaaberit toimintajaksot.