Herääminen

Kingin paras kirja sitten Musta Torni- sarjan. Herääminen on hieman aliarvostettu teos ja Kingin myöhempää tuotantoa, mutta mielestäni se on paljon parempi kuin esim. Hohto, Duma Key tai SE, joita pidetään yleisesti klassikkoina.

Kirja ei ole mikään tiiliskivi, mutta kertomus tuntuu silti pitkältä siirtyen sulavasti vuosikymmeneltä toiselle. Tämä on melkoinen saavutus mielestäni. 

10/10, loppuratkaisu on Kingin parhaimmistoa ja voi jäädä mieleen kummittelemaan pidemmäksikin aikaa.

Hyvä tarina. Te jotka tykkäätte lukea hyviä Kingin tarinoita, tässä teille yksi. Kirja ei ole Duma Keyn tai Kuvun alla -tasoa, mikä nyt edes olisi, mutta hyvä kuitenkin. 

Henkilöhahmoja, siis oleellisia tarinan henkilöitä, on sopiva määrä, eli ei tarvinnu hirveästi muistella kuka oli kukakin. Kirja lähtee rauhallisesti mutta nousujohteisesti liikkeelle ja räjähtää loppupuolella. Kirjan äärimmäinen loppu on ehkä vähän kökkö. Kingin tyyliä taitaa olla yliloikkaukset joilla hypätään lopputapahtumien yli ja vältellään tapahtumien tarkempia selvityksiä.

Tervetuloa rajalle ja sen yli.

Kesälomalla tuli palattua vuosien tauon jälkeen kauhulegendan visioiden pariin ja aika hyvinhän tämä kolahti, vaikka varsinaista kauhua teos ei juuri sisälläkään. Alussa kuvataan päähenkilön lapsuutta, jolloin hänen pieneen kotikaupunkiinsa saapuu uusi pappi, joka pistää kulmakunnan asiat vinksalleen. Uskonnollinen yhteisö suorastaan rakastuu komeaan ja mukavaan pappismieheen, mutta sitten tapahtuu jotain ja papin on pakko lähteä pois. Päähenkilö ajautuu elämässään sinne tänne, mutta hänen tiensä risteää papin kanssa useita kertoja, vaikka parempi olisi ollut, jos mies olisi pysynyt kokonaan poissa kuvioista.

Kingin uudempi tuotanto on jotenkin paljon soljuvampaa tekstiltään ja juoneltaan kuin mihin olen häneltä tottunut. Tässä tarinassa oli hyvä juonen kuljetus, kiinnostavat hahmot ja ylimääräisen selittelyn määrä oli aika minimissä. Kun liikoja oli karsittu pois, oli kokonaisuus sujuva. Vaikka tätä kirjaa onkin kehuttu pelottavaksi, en saanut oikein mitään kauhun värähdystä oikein mihinkään suuntaan. En nyt sinänsä koe sitä ongelmaksi, mutta ehkä minua hiukan harmitti sen puute, koska odotin sitä koko kirjan ajan. Kirjassa oli ripoteltu sinne tänne täkyjä lukijoille, erityisesti pidin valtavasti viittauksesta Joyland-huvipuistoon. Neljän tähden teos ehdottomasti, tuttua Kingin laatua tämäkin.

Tapahtumat sijoittuvat Kingille tuttuun tapaan Maineen, tällä kertaa pieneen kylään nimeltä Harlow, missä elää uskonnollinen yhteisö. Kylä sijaitsee Castle Rockin liepeillä, joka on tuttu tapahtumapaikka Kingin aikaisemmista romaaneista. Pienen kylän elämän kuvaus menneiden vuosikymmenien Amerikassa on niin uskottavaa, että tuntuu Kingin soveltavan asioita tarinaansa omista kokemuksistaan. Uskonto ja kuolemanjälkeinen elämä on fokuksena tarinassa. Uskonnon kyseenalaistaminen on tuttua aiemmistakin Kingin kirjoista.

King on kirjailija jonka tuotantoa on tullut luettua runsaasti. Ja laatu on yleensä taattua. Niin on laita myös Heräämisen kanssa, mutta hyvyydestään huolimatta se ei yllä tottumaani tasoon Kingiltä. Haluan, että King valvottaa minua, pistää minut miettimään ja kyseenalaistamaan. Herääminenkin hakee kyllä tätä tunnelmaa, mutta ei aivan täytä vaatimuksia. Tarina on pohjimmiltaan hyvä ja mielenkiintoinen, mutta kuljetuksesta puuttuu Kingille tyypillinen koukuttavuus. Plussaa annan tarinan lopetuksen Lovecraft viboista, joissa oli tätä niskavilloihin pureutuvaa kylmyyttä, mitä odotin koko tarinan osalta.