Tohtori Uni

Tohtori Uni ei pääse lähellekään Hohtoa ja sen tunnelmaa, mutta ei kirja huono ollut. Keskinkertainen teos kaikilta osiltaan, mutta minusta kuitenkin 4 tähden arvoinen. Siinä oli paljon uusia asioita verrattuna Hohtoon ja se teki teoksesta oman itsenäisen tarinan eikä Hohdon kopiota, jota aluksi pelkäsin. Tohtori Uni olisi toiminut sellaisenaankin, mutta linkitys Hohtoon toi siihen oman lisänsä. Kauhua ja pelkoa tässä teoksessa ei ollut, ei edes sitä yhtä pientä kauhun väreiden värähdystä, jota toivoin. Siltä osin kirja oli pettymys, mutta jälleen kerran King osoittaa kykynsä kertoa hahmoista ja heidän kehittymisestään ja muuttumisestaan ajan myötä kiehtovasti.

Joskus sitä voisi kuvitella, että vanhaan klassikkoon ei kannattaisi sorkkia ollenkaan jatkokertomuksen muodossa, oli sitten kirjailija sama tai ei. Ja kun puhutaan Hohdosta, tuosta yhdestä arvostetuimmista ja ylistetyimmistä kauhuklassikoista Stephen Kingin kirjallisella uralla monen muun mestariteoksen ohella, niin voin hyvin kuvitella monen ihmisen – minä mukaanlukien – nousseen varpailla, kun Tohtori Uni -niminen jatko-osa uutisoitiin. Mutta vaikka pahinta pelkäsin, oli myös odotukset kohtalaisen suuret ja pakkohan se oli päästä näkemään, miten King jatkaisi Danny Torrancen tarinaa. Kirjan alku oli hieman hidas ja se vaati hieman kärsivällisyyttä päästä tarinan keskivaiheeseen, jolloin Danny ja toinen "hohtava" henkilö Abra kohtaavat, minkä jälkeen mielenkiinto nousi monta astetta ylös. Älkää ymmärtäkö väärin, myös alkuun mahtui kiintoisia hetkiä, mutta romaanin alkupuolisko perehtyi ehkä liiaksi rakentamaan aasinsiltaa Hohdon tapahtumista tämän Tohtori Unen nykyhetkeen. Se kutakuinkin onnistui, mutta vasta puolivälissä mielenkiinto kasvoi niin että jaksoi lukea monta sataa sivullista yhteen putkeen, kun taas alkupuoliskossa välillä väsyi muutaman kymmenen sivun jälkeen. Mutta alku ja keskikohta ovat kumminkin ne kirjan hienoimmat hetket siinä missä loppu tuttuun tyyliin jää jälleen latteaksi. Nyt ei tullut täysin semmoista loppukoitoksen fiilistä ja hieman enemmän olisi toivonut lopulta. Tavallaan osasin odottaakin tätä, sillä yleensä Kingin kirjat lopsahtavat usein loppupuoliskoilla joko yrittämällä liikaa tai liian vähän. Daniel "Dan" Torrance ja Abra Stone ovat koko kirjan tärkeimmät valttikortit. Dannyn kasvua nuoresta täysikäiseen on kiehtovaa seurata ja Abran voimakkaammat kyvyt jaksoivat hämmästyttää. Myös muitakin mielenkiintoisia hahmoja mahtui mukaan, mutta jostain syystä pahikset (huomaa monikko) jäivät hyvistä rakenteista ja yrityksistä huolimatta vähän valjuiksi. Tuli vähän tunne kun tällaisia olisi jo aiemmin nähnytkin. Vaikka kirjasta jäi paikoin hyviä fiilinkejä, ei King minusta suoriutunut tämän jatkokertomuksen kohdalla niin hyvin kuin olisi odottanut. Vaikka antamani pistemäärä ei näytä niin huolestuttavan heikolta, niin onhan siitäkin kenen tahansa helppo tajuta, että jatkon tekeminen täydellisyyttä hipovalle Hohdolle oli ehkä turhankin iso riski.

Tohtori Uni palauttaa mieleemme nopeasti sen mistä Hohdossa oli kyse ja uskollisena tyylillee King tekee sen kaunistelematta. Mikä on mahtavaa. Dan Torrance on nyt siis kasvanut aikuiseksi, mutta vaikka Overlook on palanut poroksi jo yli kaksikymmentä vuotta sitten Dan joutuu edelleen kamppailemaan hotellin aaveiden, menneisyytensä ja isänsä haamun varjoissa. King ei petä!