Christine – tappaja-auto
Alkuteos ilmestynyt 1983. Suomentanut Pentti Isomursu. Kannen kuva: Gerald Grace. Sidottu, kansipaperi. 2. laitos: Suuri Suomalainen Kirjakerho 1984. 2. ja 3. painos 1991, nidottu. 4. painos 1993, sidottu.
Locus-palkintoehdokas 1984.
Arnie Cunningham on näppylänaamainen hintelä kaveri, josta toverit eivät piittaa. Vain ainoa ystävä Dennis, ja oma tyttö Leigh näkevät Arniessa arvoja, joita muut eivät huomaa.
Sitten kuvaan ilmestyy Christine, tulipunainen vuoden 1958 Plymouth, joka saa Arnien mekaanikonvaistot liikkeelle ja tosi rakkauden heräämään. Sillä rakkautta se on, tuo kiihko, jolla Arnie päättää palauttaa Christinen voiman ja kauneuden entiseen kukoistukseensa. Ja Christine vastaa hänen rakkauteensa: sen kuhmut ja lommot siliävät, kun Arnie vain katsookin niihin.
Mutta Christine on mustasukkainen rakastettu – se ei suvaitse kilpailijoita rinnallaan. Se on päättänyt raivata Leighin pois tieltä, ja huhu kertoo sen saattaneen edellisen omistajansa perheen hengenvaaraan. Yön hetkinä punainen tappaja-auto kiitää teitä tuoden tuhoa ja kuolemaa niille, jotka ovat vahingoittaneet Arnieta tai yrittäneet vieroittaa hänet Christinestä. Ja auton demoninen raivo ottaa omakseen myös Arnien, joka alkaa kulkea omaa kaiken pirstovaa tietään...
Stephen King
Stephen King (Yhdysvallat, s. 1947) on tuottelias ja suosittu kauhukirjailija. Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen.
Kingin perhe asui eri paikkakunnilla, kunnes he muuttivat pysyvästi Mainen Durhamiin. Koululainen Stephen luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia ja alkoi kirjoittaa itse tarinoita. Stephen valmistui lukiosta vuonna 1966 ja opiskeli englantia Mainen yliopistossa, mistä valmistui vuonna 1970. Vuonna 1971 hän avioitui Tabitha Sprucen kanssa. King työskenteli englanninopettajana ja hankki lisätuloja kirjoittamalla lehtinovelleja.
Muita teoksia kirjailijalta Stephen King
Kirja-arvioita
Tämä on sitä "nuoriso-Kingiä". Ja varmasti uppoaa ja on uponnut myös autoihmisille. Ei siinä, monillahan meistä on auto (allekirjoittanut mukaan lukien), mutta vain murto-osa siitä on vihkiytynyt autoihin "sillä tavalla". Ja vielä harvempi on varmaan ajatellut omaa autoaan sillä silmällä, mitä tämä romaani herättää.. Kyllähän tämä tarina käy tietysti lukemiseksi kenelle tahansa, ei tässä mikään autoharrastelija tarvitse olla. Ja pätevä romaani onkin. Ei nyt varsinaisesti sitä Kingin kärkipäätä, mutta varsin kelpo. En tiedä muista lukeneista, mutta itse lähdin heti romaanin suljettuani ajamaan pienen lenkin Corollallani (joka on muuten punainen). On ne autot melkoisia otuksia...
Erittäin pelottavaa luettavaa.
Kirja oli lukukokemuksena ihan mukava, vaikkakin hieman puuduttavaa luettavaa liiaallisten kuvausten ja jahkailujen vuoksi. Ei siinä mitään, saahan kirjassa kuvausta olla ja pitääkin olla, mutta jos näin pitkässä kirjassa tapahtuminen alkaa vasta kaukana yli puolenvälin, joku kyllä mättää ja pahasti. Tunnelmaa latisti entisestään vielä se, että kirjailijasta aina puhutaan "kauhun mestarina", sillä tämä kyseinen teos ei kyllä järin kauhistuttava ollut.