Eksyneiden jumala
Alkuteos ilmestynyt 1999. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Baseball-osuuksien suomennokset Karri Kokko. Päällys: Heikki Kalliomaa. 2. painos 1999. Sidottu, kansipaperi.
”Se on erikoinen olento, Trisha. Se odottaa eksyneitä. Se antaa heidän harhailla, kunnes he ovat kunnolla peloissaan – pelko saa heidät maistumaan mehevämmiltä, se mureuttaa lihaa – ja sitten se nappaa heidät. Sinä näet sen vielä. Se voi jo tulla metsästä esiin minä hetkenä hyvänsä. Oikeastaan jo muutaman silmänräpäyksen päästä. Ja kun sinä näet sen kasvot, sinä tulet hulluksi. Jos joku olisi paikalla kuulemassa, hän luulisi sinun kirkuva, mutta oikeasti sinä naurat, niinhän? Hulluthan nauravat kun heidän elämänsä päättyy, he nauravat… ja nauravat… ja nauravat.”
Eräänä alkukesän lauantaina yhdeksänvuotias Trisha lähtee äitinsä ja veljensä Peten kanssa patikkaretkelle Appalakkien polulle Mainen ja New Hampshiren metsiin. Jotta ei tarvitsisi kuulla äidin ja Peten alituista riitelyä, hän jättäytyy jälkeen ja poikkeaa polulta. Mutta hetken kuluttua hän onkin metsässä yksin. äitiä ja Peteä ei ole missään, polkua ei ole missään...
Siitä alkaa Trishan painajainen. Häntä ahdistavat kylmä ja nälkä, lukemattomat mäkärät, hyttyset ja ampiaiset, salakavala maasto – ja kalvava pelko, joka maalaa kauhukuvia hänen silmiensä eteen. Mutta hän hyödyntää sinnikkäästi kaiken tiedon, jota on metsistä saanut, suunnistaa sen mukaan, kokeilee aivan uudenlaista ravintoa, lääkitsee hyönteistenpuremia.
Parhaana lohtuna hänelle ovat korvalappustereot, joista hän voi kuunnella Bostonin Red Soxin baseball-otteluita ja seurata suuren idolinsa Tom Gordonin edesottamuksia. Ennen pitkää hänestä alkaa näyttää, että Tom Gordon on myös hänen mukanaan metsässä, näyttäytyy hänelle silloin tällöin, antaa hyviä neuvoja.
Mutta onko Tom Gordon oikea eksyneiden jumala? Vai onko se tuo toinen, joka liikkuu lähistöllä, jättää itsestään merkkejä – katkottuja puita, raadeltuja eläimiä – piirittää Trishaa odottaen, milloin pelko on kypsyttänyt hänet kyllin mureaksi...
Käyttäjät lukeneet myös
Stephen King
Stephen King (Yhdysvallat, s. 1947) on tuottelias ja suosittu kauhukirjailija. Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen.
Kingin perhe asui eri paikkakunnilla, kunnes he muuttivat pysyvästi Mainen Durhamiin. Koululainen Stephen luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia ja alkoi kirjoittaa itse tarinoita. Stephen valmistui lukiosta vuonna 1966 ja opiskeli englantia Mainen yliopistossa, mistä valmistui vuonna 1970. Vuonna 1971 hän avioitui Tabitha Sprucen kanssa. King työskenteli englanninopettajana ja hankki lisätuloja kirjoittamalla lehtinovelleja.
Muita teoksia kirjailijalta Stephen King
Kirja-arviot ja kommentit
Iso iso pettymys. Aikasempaa arvioitsijaa lainatakseni takakansi oli itse tarinaa parempi. Ei pelottanut, jännittänyt, luin periaatteesta loppuun. Erittäin sekainen tarina, loppuu ennen kuin edes kunnolla alkaa.
Takakansi oli lopulta mielenkiintoisempi kuin sitten itse kirja. Hyvähän se oli, mutta ei kuitenkaan mitään erikoisempaa itsessäni saanut aikaan. Tarina kyllä kantaa itsensä hyvin viimeisellekin sivulle asti, mutta tämä Eksyneiden jumala jäi aika vähälle huomiolle ja lopulta mietin, että oliko sitä edes ollutkaan. Odotin enemmän intensiivistä kauhua. Kirja menetteli ja oli ihan hyvä,ei kirjaa voi tylsäksi sanoa, mutta... mutta... Toivoin ehdottomasti vähän enemmän tältä kirjalta.
Kingin uudempaan tuotantoon lukeutuva Eksyneiden jumala on yksi niistä harvoista kirjoista, joita tältä nykykauhun mestarilta on tullut luettua, pääasiassa sen takia, etteivät miehen aiemmat teokset ole aiheuttaneet minussa mitään ihmeellisempiä väristyksiä. Myöskään tämä kirja ei saanut minua täysin innostumaan hänen visioistaan, vaikka ne kieltämättä ovatkin hyvin omaperäisiä ja perusluonteeltaankin sellaisia, ettei suurten ihmismassojen koukkuunjäämistä voi pitää kovin isona ihmeenä. Lopullinen syttyminen jäi siis tapahtumatta, mutta siitä huolimatta kirjaa ei voi sanoa huonoksi, sillä onhan kirjoittaja kuitenkin omistautunut asialleen ja kerännyt kokemusta jo useamman vuoden ajan. Tarina on hyvin yksinkertainen mutta varsin tehokas, suorastaan intensiivinen, mikä epäilemättä johtuu siitä, että keskushenkilöitä ja tapahtumapaikkoja on vain yksi. Pienen tytön eksyminen käymättömään korpimetsään on sekä alkuasetelma että varsinainen juoni, mikä voi ensikuulemalta tuntua puuduttavalta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Tytön harhailuihin ja vähittäiseen sekoamiseen on saatu mukaan oikeaa tunnetta, sillä unen ja toden rajat hämärtyvät Kingin käsittelyssä jälleen ansiokkaasti. Toisaalta tarinan yksinkertaisuudella on kääntöpuolensakin, sillä toimivasta tunnelmasta huolimatta juoni olisi kaivannut muutakin lihaa ympärilleen. Kirja on hieman keskimääräistä lyhyempi, mutta tytön epätoivoinen vaellus metsässä ei kuitenkaan yksin riitä pitämään suurinta mielenkiintoa yllä aivan viimeiselle sivulle asti. Juoni kyllä sivuaa koko ajan metsään kätkeytyviä yliluonnollisia ja pimeitä voimia, mutta niihin olisi voinut syventyä mieluusti enemmänkin. Lopputulos ei ole yhtään huonompi, mutta Kingin olisi silti kuvitellut pystyvän parempaan.
