Tohtori Jekyll ja herra Hyde
Alkuteos ilmestynyt 1886.
1. laitos: Tohtori Jekyll ja mr. Hyde. Suomalais-amerikkalainen kustannusyhtiö, 1897.
2. laitos: Tri Jekyll ja mr. Hyde. Suomentanut Väinö Koivisto. Pohjalaisen Kirjapaino, 1910.
3. laitos: Salaperäinen ovi. Otavan 50 pennin kirjasto 13. Otava, 1911.
4. laitos: Tri Jekyll ja Mr. Hyde. Suomentanut Ruth Wathén. Lehtipaino Oy 1945.
5. laitos: Tohtori Jekyll ja mr. Hyde. Suomentanut Erkki Haglund. Otava, 1960. Uusi painos 1996.
6. laitos: Jekyll ja Hyde ja muita kertomuksia. Suomentanut Virpi Hämeen-Anttila. Basam Books, 2001. Nidottu.
7. laitos: Tohtori Jekyll ja herra Hyde. Suomentanut Erkki Haglund. Keskiyön kirjasto. Otava, 2007.
Horror Writer Association's Top 40 Horror Book of All Time.
Klassinen kauhukertomus hyvän ja pahan kamppailusta ihmismielessä
Lontoolainen tiedemies tohtori Jekyll onnistuu valmistamaan laboratoriossaan aineen, jolla hän pystyy halutessaan muuttumaan paholaismaiseksi herra Hydeksi. Eräänä yönä koetilanne riistäytyy tohtori Jekyllin hallinnasta eikä hän pysty enää hallitsemaan olemustaan.
Robert Louis Stevensonin romaani ilmestyi alunperin vuonna 1886.
Robert Louis Stevenson
Robert Louis Stevenson (1850–1894) oli skotlantilainen kirjailija, brittiläisen esseistiikan sekä matka- ja seikkailuromaanin tunnettu edustaja.
Stevenson opiskeli lainoppia Edinburghin yliopistossa ja valmistui asianajajaksi 1875 mutta ei toiminut tässä ammatissa.
Kirjallisen uransa hän aloitti esseillä ja arvosteluilla ja kokeili kaikkia kirjallisuudenlajeja, myös runoutta ja näytelmiä. Omimmaksi alueeksi muodostuivat kuitenkin novelli ja romaani.
Stevenson matkusteli laajasti muun muassa Amerikassa ja ja eteläisen Tyynenmeren saarilla. Tuberkuloosista lapsuudesta lähtien kärsinyt Stevenson asui elämänsä viimeiset vuodet Samoalla kirjoittaen ja työskennellen lehtikirjoittajana.
Stevenson oli omana aikanaan sekä tunnustettu että laajalti luettu kirjailija – häneltä saivat vaikutteita muun muassa Henry James, Joseph Conrad ja Arthur Conan Doyle.
Keskiyön kirjasto
”Keskiyön kirjasto vie pimeyden ytimeen. Yhteensä kaksitoista kauhun ja pahuuden klassikkoa uuteen, upeaan ulkoasuun pakattuina. Käsitteeksi muodostuneita, laadukkaita kulttikirjoja nuorille ja aikuisille. Sarjan tarkoituksena on nostaa esiin kauhukirjallisuuden klassikoita, jotka kaikki kyllä tuntevat, mutta jotka ovat vielä monelta lukematta. Sarja innostaa myös nuoria kauhun ystäviä tarttumaan teoksiin.”
Suunnitellun kahdentoista sijasta kirjoja julkaistiin vain yhdeksän.
Sarja sisältää 9 teosta.
Kirja-arvioita
Luin tohtori Jekyllin ja herra Hyden ensi kertaa helppolukuisena englannilla ja pidin siitä valtavasti. Mielenkiinnosta luin myös tämän Keskiyön kirjaston version ja tarina on juuri sellainen kuin muistan sen englanninkielisessä kirjassakin olleen. Mielestäni Jekyllin ja Hyden tarina on tosi kekseliäs ja mielenkiintoinen, ja se on ehdottomasti yksi suosikkiklassikkojani. Minusta takakansitekstissä ei pitäisi paljastaa, että Jekyll ja Hyde ovat sama henkilö, sillä jos sitä ei tietäisi, kirjan lukeminen olisi paljon mielenkiintoisempaa.
Tämän klassikkoteoksen ahmaisee hetkessä sekä sivumäärän että jännitystä oivasti rakentavan juonen vuoksi. Valitettavasti omalla kohdallani kokemus jäi juurikin noiden kahden seikan tasolle. Vaikka käsitelty tematiikka on ajaton ja laajempi kuin ensilukemalta arvaisi ja vaikka teos on eittämättä ilmestymisaikanaan ollut uraauurtava, olen lukenut paremminkin ikääntyneitä 1800-luvun klassikoita. Suosittelen teosta kuitenkin jokaiselle kyseisen vuosisadan kirjallisuudesta nauttivalle, kauhusta kiinnostuneelle tai klassikoilla sivistystään laajentavalle. Kuten kansipaperi toteaa, Tohtori Jekyll ja herra Hyde on jo käsite.
Sanoisinko heti alkuun, että älyttömän mielenkiintoinen kirja. Koska tällä myös on olevinaan jonkinlainen kulttimaine, luettujen kirjojen joukossa se on oikein itseoikeutetulla paikallaan. Eikä suotta. Puoltaisin kirjan lukemista kaikille (kaunokirjallisen)yleissivistyksen ystäville ja niille, joiden aikatauluista ei löydy tilaa isolle tiiliskivelle, mutta haluavat silti lukea laadukkaan ja viihdyttävän kirjan. Kauheaksi, pelottavaksi tai ahdistavaksi tätä ei voi sanoa. Tosin mieltä kutkuttaa ajatella, miltä tämä on tuntunut vuoden 1886 lukijasta... Kirja on ajatuksiltaan kutkuttava, omaleimaisella tavallaan hiukan hurja ja yksinkertaisesti kannattava teos lukea. Mutta huomio, vain brittikirjallisuuden ystäville. Aikakausi ja kotimaa paistavat läpi kuin akvaariota katsoisi.