Veren vangit

Veren vangit. Tässä on kyllä yksi maailmankaikkeuden upeimpia vampyyrikirjateoksia. Kyseessä on ehdottomasti sellainen kirja, joka pitää aina välillä lukea uudelleen. Enkä käsitä, miksen ole tehnyt sitä jo aikaisemmin, edellisestä lukukerrasta kun kuitenkin on jo useita vuosia. Veren vangit aloittaa Anne Ricen vampyyrikirjasarjan joka tunnetaan vampyyrikronikoina. Sarjan kolme ensimmäistä osaa on suomennettu, mutta loput kuusi on saatavilla vain englanninkielellä. Kirjasta on olemassa myös Neil Jordanin vuonna 1994 ohjaama elokuva, joka Suomessa tunnetaan samalla nimellä Veren vangit, mutta myös englanninkielisellä nimellään Interview with the Vampire. Kirja kertoo Louis nimisestä ranskalaissyntyisestä vampyyrista, joka paljastaa elämäntarinsa eräälle reportterille. Hän aloittaa siitä kuinka hänestä tuli vampyyri, kertoen samalla hieman taustoja ajastaan ihmisenä. Kirja seuraa Louisin elämäntarinaa muutaman vuosisadan verran kunnes päästään takaisin tähän päivään. Lestat niminen vampyyri löysi Louisin kun tämä oli kaikkein suurimmassa ahdingossaan: hänen veljensä oli kuollut, ja vaikka kyseessä oli tapaturma, Louis syytti tapahtuneesta itseään. Lestat näki tässä tilaisuuden käyttää hyväkseen Louisin omaisuutta, ja heti vampyyriksi muuttamisen jälkeen Lestat muuttaa Louisin plantaaseille sokean isänsä kanssa ja käyttää häikäilemättä hyväkseen Louisin alistuvuutta ja hyvätahtoisuutta. Mutta vaikka Louis ei itse ehkä ole huomannutkaan, Lestat rakastaa häntä enemmän kuin tämä pystyy ikinä ymmärtämään. Kahden vampyyrin ajatusmaailmat ovat hyvin erilaisia, mikä johtaa väistämättä yhteenottoihin. Louis suunnittelee jo pois lähtemistä, mutta Lestat tekee häikäilemättömän ovelan tempun pitääkseen Louisin luonaan. Hän tekee vampyyrin lapsesta, Claudiasta, johon Louis oli kiintynyt, ja jota hän nyt voisi hoivata ja hemmotella. Kirja pohtii loistavasti ikuisuutta ja ajankulumista viitaten kasvavaan ja kehittyvään sieluun, joka on ikuisesti vangittuna lapsen ruumiiseen. Ajan kanssa Claudia alkaa vihata Lestatia sen takia, että tämä on vanginnut änet lapsen ruumiiseen ikuiseksi, ja päättää tappaa tämän. Siitä alkaa kahden vampyyrin pakomatka, ja samalla yritys löytää muita vampyyreja. Tämä kirja on ihana ennen kaikkea siksi, että se kertoo tarinaa vampyyrin näkökulmasta. Eikä Louis ole mikä tahansa vampyyri! Hän on ehdottoman herkkä, inhimillisyydessään riutuva sieluparka, mutta samaan aikaan niin ihailtavan aristokraattinen, upea ja kertakaikkisen lumoava. Kirjan avulla Louisia on paljon helpompi ymmärtää ja häneen on paljon helpompi samaistua mitä esimerkiksi elokuvaversiossa. Ja vaikka olemmekin tekemisissä herkän ja empaattisen vampyyrihahmon kanssa, on hän silti todellakin vampyyri eikä mikään turhanpäiväinen teiniangstaaja. Koko kirjan maisema huokuu vanhanaikaisuutta, niitä aikakausia minne tarina kulloinkin sijoittuu. Se on tarina vampyyreistä, ei tarina ihmisistä, ja siksi se on niin ainutlaatuisen ihana. Tässä on ehdottomasti kirja, joka jokaisen vampyyrifanin on vain pakko lukea. Elokuvan katsominen ei riitä.