Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Vampyyri Lestat on Anne Ricen Vampyyrikronikoiden toinen osa. Se kertoo nimensä mukaan Lestat nimisestä vampyyrista, joka on tuttu jo ensimmäisestä kirjasta, Veren Vangeista. Lestat on edellisen kirjan päähenkilön, surullisen ja synkkämielisen Louisin luoja.
Kirja aloittaa tarinaa siitä mihin Veren vangeissa päästiin, mutta Lestatin näkökulmasta. Lestat on ollut levossa maan povessa pitkän aikaa, mutta nykyajan musiikki saa hänet taas janoamaan elämää. Hän kaivautuu esiin maan sisältä, saalistaa rikollisia ravinnokseen saadakseen itsensä taas täysiin voimiin. Hän etsii käsiinsä erään autotallibändin, josta on päättänyt tehdä maailman kuulun liittymällä itse bändiin. Hän esittelee itsensä, eikä käsitä miten nuo koulevaiset voivat tietää hänestä niin paljon, ja muutenkin häneen liittyviä asioita. Sitten hän saa käsiinsä kirjan Veren Vangit, jossa Louis on kertonut oman elämäntarinansa eräälle reportterille. Loukkaantuneena itseensä kohdistuvista syytöksistä Lestat päättää kirjoittaa oman tarinansa.
Tämän pienen prologin jälkeen päästään tutustumaan Lestatiin kauan, kauan sitten kun hän vielä oli tavallinen kuolevainen. Hyvin nuorena Lestat teki uroteon, jonka myötä hän sai paljon kunniaa ja arvostusta: hän tappoi kahdeksan sutta aivan yksin. Haavoittuneena ja hevosensa menettäneenä hän palaa kotiinsa. Eräänä päivänä kangauskauppias ja tämän poika, Nickholas, tulevat kiittämään ja palkitsemaan Lestatin urheudestaan. Siitä hetkestä Lestat ja Nicholas ystävystyvät, heistä tulee suorastaan erottamattomat. Yhdessä he keskustelevat yömyöhään ja juovat viiniä, koittavat parantaa maailaa. Kumpikin pojista on pienoinen pettymys isälleen: Nickholas haluaa soittaa viulua, tuota paholaisen soitinta, ja Lestat puolestaan oli karata kiertävän teatterin matkaan. Mutta kun he yhdessä suunnittelevat karkaamista Pariisiin, suututtavat he isänsä lopullisesti.
Pariisissa elämä on hetken aikaa hienoa: Nicholas soittaa viuluaan ja Lestat pääsee mukaan pieneen paikalliseen teatteriin. Eräänä iltana yleisön joukossa on oudot, valkean hohtavat kasvot jotka jäävät piinaamaan Lestatin mieleen. Hän yrittää puhua asiasta ystävänsä kanssa, mutta tämä ei oikein ota asiaa sillä lailla vakavasti, mitä Lestat olisi toivonut. Sitten eräänä yönä Lestat katoaa.
Noiden outojen kasvojen takana oli vampyyri, Magnus, joka oli päättänyt tehdä Lestatista jälkeläisensä. Hän kertoo tärkeimmät säännöt uudelle perilliselleen: että auringonvalo tappaa hänet, ja että vampyyrin tuhkat tulee aina sirotella. Sitten hän hyppää liekkeihin ja vaatii Lestatia huolehtimaan tuhkien sirottelun, sillä muuten vampyyri saattoi tulla takaisin. Näin Lestat jäi uuteen maailmaan aivan yksin. Magnus oli jättänyt hänelle mittavan omaisuuden ja piilopaikan että tämä selviäisi, mutta se mitä Lestat eniten inhosi, oli yksinäisyys.
Näin alkaa Lestatin tarina vampyyrinä. Yksinäisyydessään hän tekee vampyyrin myös sairaasta äidistään, Gabriellesta, jota hän oli aina palvonut. Myös hänen rakas ystävänsä Nicholas, jota Lestat oli yrittänyt pitkään suojella pimeydeltä, saa lopulta kuolemattoman suudelman. Mutta vampyyriksi muuttumisen jälkeen Lestat ei voi enää sietää Nicholasia, ja Gabriellekin toivoo niin erilaisia asioita kuolemattomuudeltaan kuin Lestat, että käytännössä tämä on jälleen aivan yksin. Lestat alkaa selvittää vampyyrien alkuperää, etsiä vanhimpia vampyyreita ja muutenkin tutkia asioita.
Kirja on ihanan filosofinen ja ajatuksia herättävä. Se on perehtynyt vampyriuteen aivan mahtavalla voimalla, kaikille asioille löytyy jokin selitys ja uusi mysteeri, kirja on aivan tavattoman hieno verkosto erilaisia myyttejä ja tarinoita. Se on jännittävä, mukaansa tempaava, ja juoni tuhannesti mutkikkaampi ja käännekohtia sisältävämpi mitä yriykseni referoida tarinaa edeltä. Se on aivan uskomattoman laaja, todellakin yhden vampyyrin tarina useammasta eliniästä. Se tuo paljon uutta Veren Vankien rinnalle, ja tämän kirjan jälkeen mieli halajaa vain lisää ja lisää perehtymistä eri henkilöihin ja heidän taustoihinsa, uudet henkilöt ja heidän tarinansa alkavat kiinnostaa. Kirja todellakin nielaisee lukijan omaan maailmaansa. Jatko-osaan on pakko tarttua heti.
