Kadotettujen kuningatar

Anne Ricen Kadotettujen Kuningatar on vampyyrikronikoiden kolmas osa, ja viimeinen suomennetuista teoksista. Sarja jatkuu vielä kuuden romaanin verran englanninkielisenä, ja ainakin minä toivoisin että näitä vanhoja kirjoja ruvettaisiin suomentamaan, tarina on tähänkin asti ollut aivan upea, vampyyrikirjallisuuden aatelia suorastaan! Kadotettujen Kuningatar jatkaa tarinaa, joka alkoi jo kirjassa Vampyyri Lestat. Se kertoo vampyyri Lestatin pähkähullusta haaveesta ja himosta olla jonkinlainen jumalkuva kuolevaisille. Lestat on liittynyt rockyhtyeeseen, jonka kanssa järjestää suunnattoman suuren livekonsertin. Kappaleissaan hän paljastaa ikivanhojen vampyyreiden nimiä, salaisuuksia joita vain harva tietää. Musiikillaan Lestat tulee herättäneeksi kaikkein vanhimman vampyyreistä, kadotettujen kuningattaren, joka on uinunut jo yli tuhat vuotta reagoimatta ympäröivään maailmaan millään tavalla. Mutta kirja kertoo myös paljon muuta. Se sukeltaa syvemmälle vampyyrihahmojen taustoihin, joihin päästiin pienesti tutustumaan kirjassa Vampyyri Lestat. Se kertoo vanhoja taruja vampyyreiden maailmasta, sukeltaa vain syvemmälle ja syvämmälle omaan ihmeelliseen maailmaansa. Monet mielenkiintoiset vampyyrihahmot pääsevät esille niille oikeutetulla tavalla, ja pääsevät kertomaan omaa tarinaansa. Ja lopulta kaikki kietoutuu yhteen monimuotoisessa verkostossa. Näiden lisäksi kirjassa selvitellään muinaista legendaa punatukkaisista kaksosista. Yhtäkkiä vampyyrit kaikkialla maailmassa ovat alkaneet nähdä raakoja ja väkivaltaisia unia, joiden merkitystä eivät voi ymmärtää. Ja aina kaksoset liittyvät siihen jotenkin. Kaksosten legensaan päästään syvemmälle ja syvemmälle kirjan edetessä, kunnes lukijan himo palkitaan ja tarina paljastuu koko monimuotoisessa kokonaisuudessaan, ja joka sekin sitoo kirjan tapahtumia yhteen. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva, Queen of the Damned, joka tosin on vain etäinen viittaus kirjan tapahtumiin. Elokuva kertoo jotakin aivan toista tarinaa, jossa kuitenkin seikkailee kirjasta tutut hahmot. Mikäli elokuvan on katsonut ennen kirjan lukemista, saattaa se syödä intoa tähän alkuperäiseen teokseen, sillä elokuva ei ole kovin hääppönen. Suosittelen kuitenkin heittämään kaikki ennakkoajatukset elokuvan pohjalta roskakoriin, sillä tämä kirja, Kadotettujen Kuningatar, on aivan upea kirjallinen teos vampyyreistä ja vampyyrimytologiasta. Anne Rice on luonut aivan oman maailmansa vampyyreille, omat tarustot, pohtinut taustat ja aivan kaiken mahdollisen ihan uskomattoman upealla tavalla. Näiden kirjojen jälkeen minun tekisi itsekin mieli oikeasti uskoa näihin asioihin ja tapahtumiin, sillä niin loogiselta kaikki tuntuu! Hahmot ovat rakastettavia, ja nyt kirjan loppumisen jälkeen tuntuu kovin ikävältä jättää ne. Mieltäni vaivaa palo joka haluaa lisää. Ei kai auta muu, kuin ottaa sanakirja kaveriksi ja ryhtyä lukemaan jatko-osia englannin kielellä?