Veren vangit oli minulle henkilökohtaisesti mielenkiintoista - mutta hidasta luettavaa. Kirjassa kuvailtiin hyvin alueita, ajan tyyliä ja henkilöhahmot olivat kiinnostavia. Suru ja ahdinko eri tilanteissa oli saatu hyvin esille kirjassa. Pelottava se ei ollut.
Veren vangit
- Julkaistu
- 1992 (Otava)
- Alkuperäinen nimi
- Interview with the Vampire
- Englanniksi
- Interview with the Vampire (1976) →
- Suomentanut
- Hanna Tarkka
Risingshadow communityLukijoiden ääni
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
180arvosanaa
7kirja-arviota
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
7 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Loistava!Lähtee hieman kankeasti matkaan,ei mielestäni ihan yllä seuraavien osien tasolle.Silti jos pitää vamppyyri jutuista niin tämä(trilogia)on aivan pakko lukea!Kirjassa kuvataan erittäin hyvin eri aikakausia ja tunnelmia.
Kirja on ehdottomasti oma suosikkini suomennetuista vampyyrikronikoista! Olen lukenut sen moneen kertaan, samoin nähnyt elokuvan josta pidän myös aivan valtavasti.
Veren vangit on hieno vampyyrikirja ja herättää lukijan kiinnostuksen jatko-osiin. Kauhua odottaville romaani ei välttämättä toimi, ainakaan minua yksikään kohtaus ei pelottanut. Sen sijaan pidin teoksessa kirjoitustyylistä, tunnelmasta, hahmoista, kiehtovasta vampyyrimytologiasta, miljööstä ja filosofisista pohdinnoista.
Itsesääliä ei minusta ollut liikaa, vaikka jotkut ovat syyttäneet päähenkilö Louisia siitä. Kuten Helsingin Sanomien arvostelussa sanotaan, on Veren vangit "hienostunut, tyylikäs ja surumielinen romaani". Suosittelen aiheesta kiinnostuneille.
Osuin kirjaan tavallaan vahingossa ja nyt olen lukenut suunnilleen kaikki kyseiseen sarjaan kuuluvat kronikat. Jos mitenkään kielitaito riittää, kannattaa ehdottomasti lukea englanniksi, sillä Rice kirjoittaa hyvin kaunista ja kuvailevaa, uskottavasti eroottista englantia. Suomeksi, ihan kielen piirteiden takia, saattaa kerronta kuulostaa hieman kornilta. Lisäksi englanniksi on saatavilla sarjan kaikki plus kymmenen osaa. Tämä osa ei kuitenkaan ole mielestäni aivan yhtä hyvä kuin suurin osa seuraavista.
Olin kuullut paljon arvosteluja kyseisestä kirjasta. Melkein kaikilla palstoilla joita luin tuolloin, hehkutettiin kuinka hyvä Anne Rice kirjoittajana on.
Menin totaallisesti lankaan.
Mielestäni kyseinen kirjasarja on yliarvostettu. Elokuvan juoni toimi, mutta kirjana tökki.
Ehkä olisin saanut enemmän irti, jos olisin lukenut teoksen englanniksi.
Tämä arvio sisältää juonipaljastuksia · Näytä arvio
Veren vangit. Tässä on kyllä yksi maailmankaikkeuden upeimpia vampyyrikirjateoksia. Kyseessä on ehdottomasti sellainen kirja, joka pitää aina välillä lukea uudelleen. Enkä käsitä, miksen ole tehnyt sitä jo aikaisemmin, edellisestä lukukerrasta kun kuitenkin on jo useita vuosia.
Veren vangit aloittaa Anne Ricen vampyyrikirjasarjan joka tunnetaan vampyyrikronikoina. Sarjan kolme ensimmäistä osaa on suomennettu, mutta loput kuusi on saatavilla vain englanninkielellä. Kirjasta on olemassa myös Neil Jordanin vuonna 1994 ohjaama elokuva, joka Suomessa tunnetaan samalla nimellä Veren vangit, mutta myös englanninkielisellä nimellään Interview with the Vampire.
Kirja kertoo Louis nimisestä ranskalaissyntyisestä vampyyrista, joka paljastaa elämäntarinsa eräälle reportterille. Hän aloittaa siitä kuinka hänestä tuli vampyyri, kertoen samalla hieman taustoja ajastaan ihmisenä. Kirja seuraa Louisin elämäntarinaa muutaman vuosisadan verran kunnes päästään takaisin tähän päivään.
Lestat niminen vampyyri löysi Louisin kun tämä oli kaikkein suurimmassa ahdingossaan: hänen veljensä oli kuollut, ja vaikka kyseessä oli tapaturma, Louis syytti tapahtuneesta itseään. Lestat näki tässä tilaisuuden käyttää hyväkseen Louisin omaisuutta, ja heti vampyyriksi muuttamisen jälkeen Lestat muuttaa Louisin plantaaseille sokean isänsä kanssa ja käyttää häikäilemättä hyväkseen Louisin alistuvuutta ja hyvätahtoisuutta. Mutta vaikka Louis ei itse ehkä ole huomannutkaan, Lestat rakastaa häntä enemmän kuin tämä pystyy ikinä ymmärtämään.
Kahden vampyyrin ajatusmaailmat ovat hyvin erilaisia, mikä johtaa väistämättä yhteenottoihin. Louis suunnittelee jo pois lähtemistä, mutta Lestat tekee häikäilemättömän ovelan tempun pitääkseen Louisin luonaan. Hän tekee vampyyrin lapsesta, Claudiasta, johon Louis oli kiintynyt, ja jota hän nyt voisi hoivata ja hemmotella.
Kirja pohtii loistavasti ikuisuutta ja ajankulumista viitaten kasvavaan ja kehittyvään sieluun, joka on ikuisesti vangittuna lapsen ruumiiseen. Ajan kanssa Claudia alkaa vihata Lestatia sen takia, että tämä on vanginnut änet lapsen ruumiiseen ikuiseksi, ja päättää tappaa tämän. Siitä alkaa kahden vampyyrin pakomatka, ja samalla yritys löytää muita vampyyreja.
Tämä kirja on ihana ennen kaikkea siksi, että se kertoo tarinaa vampyyrin näkökulmasta. Eikä Louis ole mikä tahansa vampyyri! Hän on ehdottoman herkkä, inhimillisyydessään riutuva sieluparka, mutta samaan aikaan niin ihailtavan aristokraattinen, upea ja kertakaikkisen lumoava. Kirjan avulla Louisia on paljon helpompi ymmärtää ja häneen on paljon helpompi samaistua mitä esimerkiksi elokuvaversiossa. Ja vaikka olemmekin tekemisissä herkän ja empaattisen vampyyrihahmon kanssa, on hän silti todellakin vampyyri eikä mikään turhanpäiväinen teiniangstaaja. Koko kirjan maisema huokuu vanhanaikaisuutta, niitä aikakausia minne tarina kulloinkin sijoittuu. Se on tarina vampyyreistä, ei tarina ihmisistä, ja siksi se on niin ainutlaatuisen ihana.
Tässä on ehdottomasti kirja, joka jokaisen vampyyrifanin on vain pakko lukea. Elokuvan katsominen ei riitä.