Kirjasto George R. R. Martin Valtaistuinpeli
huhti 25
perjantai

Risingshadow on Suomen suurin scifi- ja fantasiakirjallisuuteen keskittynyt sivusto.
Tarjoamme mm. kattavan ja ajantasaisen spefikirjatietokannan, arvosteluja
uutuuskirjoista ja aktiivisen keskustelualueen!

http://www.risingshadow.fi/library_link/images/books/632.jpg
[klikkaa suuremmaksi]

Arvosanoja 327 kpl
5.0 66%
4.5 4%
4.0 22%
3.5 2%
3.0 4%
2.5 0%
2.0 1%
1.5 0%
1.0 2%
0.5 0%


Keskiarvo 4.58

Arvosanani
star1star2star3star4star5star6star7star8star9star10

Omistan kirjan

Luen nyt

Lisää arvostelu

Lisää suosikiksi

Lukulistalle


Julkaisupäivä joulukuu 10, 2003
Muokannut Jussi 28.01.2011
Tyyli: fantasia


Kustantanut Kirjava. Teoksen alkuperäinen nimi on A Game of Thrones.

Alkuteos ilmestynyt 1996. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kannen kuva: Petri Hiltunen. Kartat: Satu & Jan Hlinovsky. Sukujen vaakunat: Virginia Norey. Nidottu. Sidottu laitos 2009. Kuvitus: Petri Hiltunen.

Locus-palkinto 1997 (paras fantasiaromaani), Nebula-palkintoehdokas 1997, World Fantasy -palkintoehdokas 1997.

Kirjasta ennakkoon julkaistu ote ”Blood of the Dragon” voitti parhaan pienoisromaanin Hugon 1997 ja oli ehdolla sekä Nebulaan että World Fantasy -palkintoon.

Tulen ja jään laulu alkaa

Vuosia kestänyt kesä on päättymässä, kun kuningas Robert Baratheon saapuu pohjoiseen Talvivaaraan tapaamaan vanhaa ystäväänsä lordi Eddard Starkia ja tarjoaa tälle valtakunnan vaikutusvaltaisinta virkaa. Viran edellinen haltija koki ennenaikaisen kuoleman, ja lordi Eddard päättää ottaa tapauksesta selvää. Starkit ovat karua ja omissa oloissaan viihtyvää sukua, mutta nyt he ajautuvat mukaan valtakunnan poliittiseen vehkeilyyn.

Samaan aikaan meren takana maanpaossa olevat hullun lohikäärmekuningas Targaryenin perilliset suunnittelevat paluuta isänsä valtaistuimelle. Vanhat kaunat ajavat valtakuntaa kohti sekasortoa ja sisällissotaa, ja vain harvat katsovat omaa miekanvarttaan pidemmälle. Etelän lämmössä on helppo olla uskomatta kertomuksiin valtakuntaa pohjoisessa rajoittavan Muurin takana heräävistä unohdetuista voimista. Synkät enteet puhuvat kuitenkin omaa kieltään: Talvi on tulossa.

Valtaistuinpeli on avausosa yhdelle aikamme menestyksekkäimmistä fantasiasarjoista, kirja, joka nosti eeppisen fantasian arvostuksen ylös kuopastaan. Se on yhdistelmä suurta seikkailua ja inhimillistä tragediaa, kertomus kunniasta ja kärsimyksestä, rakkaudesta ja petoksista sekä tasapainottelusta elämän ja kuoleman välillä samalla kun aatelisperheiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. ”Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole.”

George R. R. Martin (s. 1948) on amerikkalainen scifin, kauhun ja fantasian mestari. Hän on voittanut teoksillaan lukuisia palkintoja, mm. neljä Hugoa, kaksi Nebulaa ja World Fantasy Awardin.

”Yksi myydyimpiä, kehutuimpia ja – ällistyttävää kyllä – myös parhaimpia fantasiasarjoja vuosikausiin.” – Jukka Halme, Tähtivaeltaja

”Tarrautuu lukijaan eikä päästä irti. Loistava teos. – Robert Jordan


 Muita kirjoja joista saatat pitää
Velhon synty (Elminster-saaga, #1) Kesäpuu (Fionavarin kuvakudos, #1) Harun ja tarinoiden meri Uusi kevät Húrinin lasten tarina Shamaanin oppilas (Elben taru, #1) Pieni musta kirja
 Kirja arvosteluja (yhteensä 11 kpl)
- Kirjaneito
08.03.2014

Tulen ja jään laulun ensimmäinen osa, Valtaistuinpeli osoittautui toisella lukukerralla aivan yhtä lumoavaksi ja nappaavaksi lukukokemukseksi kuin ensimmäisellä, ellei jopa paremmaksi. Vaikka tiesikin jo mitä tulisi tapahtumaan, jännittävyys ja minuun vetoava eeppisyys säilyttivät vetovoimansa.

Erityisesti minuun sarjassa vetoavatkin Martinin luoma upea maailma ja ei niin mustavalkoinen hyvä-paha -asetelma. Tulen ja jään laulussa ei ole yhtä sankaria, jonka harteille on laskettu maailman pelastaminen ja joka kulkee sädekehä päänsä yllä loistaen haasteesta toisen ollen kaikin tavoin kunniakas. Sen sijaan Tulen ja jään laulussa on kyse enemmänkin vallasta, sen tavoittelusta, yrityksestä pitää se ja ihmisistä jotka joutuvat tahtomattaan mukaan juonittelun sotkuisiin verkkoihin.

Kumarran kunnioittavasti Martinille myös upeasta maailmasta, kirjailija on tehnyt sarjaan liittyvän taustatyönsä kunnolla. On karttoja, sukujen vaakunoita ja valtavia nimilistoja. Lukijalle kymmenet nimeltä mainittavat ei niin tärkeät sivuhenkilöt, kuten sepät sumenevat yhdeksi sumuiseksi massaksi, mutta Martin tuntuu tietävän mistä puhuu. Ei ole hatusta vedettyjä ja seuraavalla sivulle nimeä vaihtavia epämääräisiä hörhöjä. Lukija voi luottaa kaiken loogisuuteen vaikka ei jokaista yksityiskohtaa muistaisikaan. Ja näin toisella lukukerralla jaksoin paneutua paremmin kaikkiin sukujen historioihin ja pieniin yksityiskohtiin joiden yli luisteli ensimmäisellä kerralla huolimattomammin jännittäen ketkä selviävät hengissä. Varoitankin hahmoihin herkästi kiintyviä lukijoita (joihin kuulun myös itse), pidä varasi. Suosikkisi kuolevat suurella todennäköisyydellä, Martin on säälimätön.

Valtaistuinpeli ja Tulen ja jään lalu eivät ole mitään kevyttä tai valoista fantasiaa. Väkivaltaa ja raakuuksia on paljon, eikä kovinkaan monen kohtalo ole onnellinen. Pidän siitä, ettei kaikki etene sovitulla kaavalla ja ole liian ruusuista, mutta tästäkin varoituksen sana. En tarkoita sanoa, että Tulen ja jään laulu olisi jotenkin kammottavaa luettavaa, mutta kannattaa tietää mihin tarttuu.

Raskaamman ja eeppisen fantasian lukijoille tätä voi sen sijaan vilpittömästi suositella. Valtaistuinpeli on loistava teos joka toimii kaikissa suhteissa ja upea avaus upealle sarjalle.
Tykkää
  (+2 tykkää tästä)

- MustaParonitar
20.02.2014

Kaikken tämän kirjan aiheuttaman kohun jälkeen päätin tarttua siihen yhdellä monista kirjastoreissuistani. Odotukset olivat korkealla. Alku oli mukava, pehmeä lasku kaikkeen siihen, minkä jo arvelin olevan edessä. Sitten alkoi tapahtu enkä enää pysynyt perässä. Kertojia oli niin paljon, nimiä, jotka muistuttivat toisiaan... Memetin mielenkiintoni hetkeksi, mutta ystäväni painosti jatkamaan.
Annoin kirjalle uuden mahdollisuuden ja jatkoin puskemista. Sitä se kyllä oli. Täytyy nostaa hattua Herra Kirjailijalle siitä, miten hän on itse saanut pidettyä kaikkia niitä naruja hyppysissään. Luin kirjan loppuun, ja yllättäen halusinkin lisää. Jännä juttu...
Pidin kirjasta sittenkin, melko paljon. Henkilöt olivat TODELLA kiehtovia ja mielenkiintoisia. Joitakin juonenkäänteitä ja yksityiskohtia olisi kyllä saanut karsia, mutta suosittelen.
Tykkää
 

- tarunen
16.02.2014

Kirja on arvosteltava tyylilajinsa edustajana. Tämä on tarkoitettu suuren lukijajoukon viihteeksi, ja sellaisena se toimii erinomaisesti. Se on taitavasti kirjoitettu, henkilöhahmoissa on tarttumapintaa ja syvyyttä, ja juonta kuljetetaan kiehtovan monisäikeisesti. Viihteen aateliin kirja nousee mielestäni siksi, että se nostaa esiin etiikan peruskysymyksiä, ja monella henkilöistä on niihin myös korkeatasoisia vastauksia.

Pienenä miinuksena pitäisin sitä, että älykkäiksi kuvatut henkilöt uskovat kummallisen helposti heille syötettyjä kömpelöjä valheita. Seksiä ei ole liikaa, ja on varsin kauniistikin kuvattuja seksikohtauksia. Väkivallan yksityiskohtaista kuvaustakaan ei ole häiritsevän paljon. Sen sijaan noitakeinoja ja muuta kliseistä kuten "eläviä ruumiita" vieroksun, ainakin jos niille ei sarjan edetessäkään tule muuta merkitystä kuin kauhun herättäminen. Lohikäärmeistä ehkä vielä kehittyy jotain enemmän, ainakin toivon niin.
Tykkää
  (+1 tykkää tästä)

- Nagamorich
09.01.2013

Tämä Martinin sarja on kiehtova monessa mielessä. Se on toisaalta selkeä (eikä huono) yritys tehdä "Tolkienit", mutta täysin eri näkökulmasta. Martinin televisiotausta näkyy tarinassa suorastaan harvinaislaatuisena kaupallisuutena. Hän tietää mikä saa ihmiset katsomaan suosittuja tv-sarjoja: juonittelut, raaka väkivalta ja yksityiskohtainen seksi.

Tämä kuvio toistuu tarinan huikean laajassa, perusfantasiasta elementtinsä ottavassa maailmassa niin ennustettavasti, ettei lopputulos kilpaile samassa sarjassa Tolkienin töiden kanssa. Kun toistoakin riittää, ja tarina hahmoineen on lopulta varsin ohut, sille tekisi mieli antaa kolme tähteä. Annan kuitenkin neljä, sillä Martin todella osaa viihdyttämisen taidon.

Jos Taru Sormusten Herrasta olisi The Beatlesin "Sgt. Pepper", tämä olisi ehkä Lady GaGaa. Kummatkin tavoillaan hyviä, eikä lukija luultavasti pety. Ainakaan, jos on valmis hyväksymään "Rooma" -sarjamaisen, rajusti liioitellun seksin ja väkivallan vähän joka käänteessä. Useimmat ovat, mitä lukija- ja katsojaluvuista voi päätellä.
Tykkää
 

- kyyhkynen
24.06.2012

Kirja on kyllä aivan mahtava, vaikka se pitikin aika painamalla lukea läpi. Henkilöt ovat hyvin rakennettuja eikä kyse ole todellakaan mistään väärinymmärretty nuori pelastaa maailman -fantasiasarjasta. Joitakin turhia kohtia olisi voinut karsia pois, jotta kirja olisi ollut vähän vähemmän raskas. Loppu jää huutamaan jatko-osiaan ja ne kyllä aion ehdottomasti lukea...
Tykkää
 

- Q_Black
15.01.2012

Häpeäkseni täytyy myöntää, että en saanut luettua tätä loppuun. Seitsemästäsadasta sivusta sain luettua neljäsataa kituutellen. Hauskinta tässä oli se, että tarina ei sinänsä ollut millään lailla huono. Rakastin hahmoja ja heidän eri persooniaan. Juoni oli mukaansa tempaava ja vaikka kirjassa on näinkin monta sivua, ei juoni jäänyt missään vaiheessa junnaamaan paikalleen vaan eteenpäin mentiin reippaassa tahdissa, mutta ei liian reippaassa. Vaikka on puhuttu, että kirja on "raaka" ja "täynnä seksiä", en huomannut näistä kumpaakaan. Ainakaan niitä ei ollut liiaksi asti, eivätkä yksittäiset otteet hevosen tappamisesta tms. kyllä herättäneet mitään erikoisempia tuntojakaan. Kirja sopii mainiosti historian ja Taru Sormusten Herrasta - tyyppisille fanittajille, jotka rakastavat keski-ajan tunnelmaa ja raakalaismaisuutta. Vaikka omalta osalta kirja jäikin puolitiehen, suosittelen tätä kuitenkin. Itse vain taidan tyytyä mieluummin itse tv-sarjaan.
Tykkää
 

- Muitalus
07.07.2011

edit:// arvostelun kirjoittaja on antanut kirjalle 4/5 tähteä, ei viittä. Arvosanan laskeminen johtuu siitä, että kirja ei ole jättänyt kovin vahvaa muistijälkeä.

Valtaistuinpeli aloittaa Tulen ja jään laulu -nimisen, lähes loputtoman pitkän kirjasarjan. Annoin aloitusosalle täydet pisteet, mutta miksi?

Valtaistuinpelissä on lukuisia hyvin rakennettuja ja ristiriitaisia henkilöitä. Kun kirja ei kliseisen fantasian tavoin kerro, miten yksi poikkeuksellinen yksilö pelastaa hämmästyttävästi koko maailman, voidaan hahmoista saada paljonkin irti. Henkilögalleriasta löytyy pohjoiseen sotilasjärjestöön dumpattu äpäräpoika, hienon suvun juonikas mutta monesti nöyryytetty kääpiö, vallastasyrjäytetyn suvun veljensä pahoinpitelemä lapsimorsian ja miekalla salaa sohiva hienostotyttö muutamia mainitakseni. Juonesta on noin kymmenen eri kertojan takia hieman vaikea pysyä kärryillä, jollei keskity kunnolla, varsinkin kun pitäisi yrittää painaa mieleen ensi osien kannalta mahdollisesti merkittäviä yksityiskohtia. Hahmojen määrä on siitä huolimatta lähinnä positiivista.

Kirjan miljöö on melko tavallinen keskiaikaiseen Eurooppaan pohjaava systeemi. Merten takaa tosin taitaa löytyä niin hunniaroa kuin fantasia-Kaukoitäkin. Historiallinen kuvailu on realistista. Itse asiassa varsinaista taikuutta esiintyy hyvin vähän, varsinkin alkupuoli on lähinnä hovijuonittelua ja eri hahmojen esittelyä - ja viirien värien kuvailua ja muuta lähes raivostuttavaa pitsinnypläystä. Kirja voisi olla napakamminkin kerrottu. Muitakin puutteita on: monien fantasiakirjojen tavoin tässäkin lapset ja nuoret ovat epärealistisen aikuismaisia. Martin ei mielestäni kuvaa naispuolisia henkilöhahmoja yhtä tarkkanäköisesti kuin poikia ja miehiä. Ehkäpä kuvioihin tulee myöhemmin naisia, joilla on muutakin pääomaa kuin seksikkyys, petollisuus, äidillisyys tai pelokkuus? Olen nyt kuitenkin höveli ja annan täydet (kuten monille kyseenalaisille, mutta minulle tärkeille kirjoille).laskelmoinnista ja innosta kypärien kuvailuun - ja upeasta aloituksesta, josta täytyy saada jatkaa.
Tykkää
 

- Aile
16.04.2010

Mikään toinen kirjasarja ei ole tainnut koskaan saada minua yhtä innostuneeksi, kuin Tulen ja jään laulu. Harmillista sinänsä, että Tulen jä jään laulun jälkeen on suorastaan mahdotonta löytää yhtä hyvää luettavaa.

Tarina on moniulotteinen, ja ennalta-arvattavat juonen käänteet ovat kiitettävän harvassa. Martin osaa yllättää lukijansa odottamattomalla käänteellä silloin, kun sitä vähiten odottaa. Hahmokaarti on hyvin ainutlaatuinen ja monipuolinen, ja on ihme jos sieltä ei löydy useampaa suosikkihahmoa. Jotkut hahmot puolestaan ovat kerrassaan hermoille käyviä. Jokainen on kuitenkin hyvin inhimillinen, eikä selkeää hyvä ja paha jaottelua ole. Toiset henkilöt vain ovat itsekkäämpiä kuin toiset. Martin on onnistunut toteuttamaan hahmojen juonittelun käsittämättömän hyvin ja mielenkiintoisesti.

Martinin luoma maailma on kiinnostava ja omalaatuinen, vaikka ensinalkuun se vaikuttikin aika tavanomaiselta fantasiamiljööltä. Tämä käsitys kuitenkin osoittautui vääräksi hyvin varhaisessa vaiheessa. Kunkin seudun asukkailla on oma erikoinen kulttuurinsa ja uskontojakin löytyy kiitettävän laaja kirjo. Olen myös pitänyt heti alusta asti Muuria yhtenä kirjan erikoisimmista ja omalaatuisimmista asioista.

Asia, mikä minua häiritsee eniten on paikoittain överiksi vedetty seksillä mässäily, ja sitä tunnutaan tunkevan moniin kohtiin ainoastaan
sen itsensä tähden. Väkivaltakin on paikoittain hyvin rajua, mutta se tavallaan kuuluu Martinin mitään kaihtamattomien henkilöhahmojen maailmaan.

Toinen asia, josta en pidä on lohikäärmeet. Lohikäärmeetovat mukava elementti tavanomaisessa kliseefantasiassa, mutta Tulen ja jään laulussa ne tuntuvat irrallisilta.

Jokainen, joka on edes vähänkään kiinnostunut fantasiasta tai Keskiajasta ei tule taatusti pettymään!
Tykkää
  (+1 tykkää tästä)

- Kaimaani
23.08.2009

Hypistellessäni kirjakaupassa tätä kyseistä kirjaa ja lukiessani sen takakantta, ei mieleeni heti olisi juolahtanut, että tästä on vielä tuleva yksi lempikirjoistani. Takakannen harhaanjohtavasta tylsyydestä huolimatta menin ja pistin päätähuimaavan summan (n. 40€) tähän kirjaan ja kotona aloitinkin lukemisen samantien.
Kirjaa lukiessa aika kului kuin siivillä. Sitä ei kerta kaikkiaan voinut laskea käsistään, niin vastustamattomia olivat tarina ja sen henkilöt. Herkullinen on oiva sana kuvaamaan Valtaistuinpeliä. Plussaa on myös se, ettei kirja lopu heti parin tunnin lukemisen jälkeen, sillä opus on yli 700-sivuinen, eikä teksti ole kovin väljää.
Toisin kuin useat fantasiakirjat, tämä ei suinkaan ollut kliseinen, eikä juonta voinut arvata etukäteen. Hahmot ovat moniuloitteisia ja realistisia sekä helposti samaistuttavia. Itse aloin fanittaa heti täysillä Starkin suvun Jonia ja Aryaa.
Minun on pakko yhtyä Jackalburyn mielipiteeseen ja annettava kirjalle arvosana 10+.
Tykkää
  (+7 tykkää tästä)

- Lucky D
20.07.2009

Valtaistuinpeli alkaa esipuheella, joka lupailee jännitystä, kauhua ja vaarallisia tilanteita. Tätä lupausta kirja ei kuitenkaan lunasta, vaan se kaskistyy nimensä mukaan valtaistuimesta käytävään juonitteluun. Fantasiaa kirjassa ei ole paljoakaan, eikä 700 sivuista kirjaa ole pilattu toiminnalla. Lukuisiin hahmoihin on vaikea samaistua, sillä suurin osa hahmoista ajatelee vain joko kunniaa, valtaa tai rahaa. Jopa pienet lapsetkin ajattelevat näitä, poikkeuksena Bran. Tämä tekee hahmoista erittäin tylsiä ja heidän kohtalonsa ei jaksa kiinnostaa. Ja heidän kohtalonsa ei pitäisi olla yllätys, kun ottaa huomioon minkälaisessa maailmassa he elävät. Yleisesti kirjan maailman moraali on kieroutunutta ja yksioikoista: Pää katkaistaa pienemmästäkin rikkeestä tai kunnian loukkauksesta ja bordellit ovat laillisia. Kirja sopii niille, joilta sodat, miljoonat hahmot, tarkat kuvaukset sekä seksi kiinnostavat. Kirjalla ei ole kunnon loppua ja ehkä kirjasta olisi tullut parempi, jos kaikki kirjasarjan osat olisi alunperin kirjoitettu yhdeksi kirjaksi. Turhat täytteet karsimalla valtaistuinpelistä saisi helposti alle 200 sivuisen.
Tykkää
  (+4 tykkää tästä)

- Jackalbury
29.03.2007

Valtaistuinpeli aloittaa yhden tämän ajan loistavammista fantasiasarjoista. Kirja tempaa heti mukaansa juoneen joka alkaa syventyä ja laajeta heti alusta alkaen. Hovin juonittelut ja valtataistelut feodaalista Eurooppaa muistuttavalla mantereella vievät mukanaan. Hahmoja on paljon ja myös kertojia on useita. Tämän ansiosta tarina on monimutkainen ja tapahtumat esitetään monesta eri kulmasta. Kirjassa ei selkeästi hyviä tai pahoja ihmisiä, on vain itsekkäitä, vähemmän itsekkäitä ja hulluja.
Kirja on loistava ja Martin osoittaa kykynsä kietoa lukija verkkoonsa ja yllättävillä käänteillään, jotka jopa järkyttävät lukijaa, hän pitää jännityksen yllä.
Suosittelen kirjaa kaikille jotka etsivät loistavaa, jännittävää ja hienoa lukukokemusta joka vetää vertoja Robin Hobbille, kenties jopa kilpailee hänen kanssaan.
Arvosana: 10+.
Tykkää
  (+14 tykkää tästä)

Kirjasto George R. R. Martin Valtaistuinpeli