Hävitys

Kirjasta jäi jotenkin irrallinen ja sekava vaikutelma. Välillä kone yskähteli jo lupaavasti käyntiin lähtöä enteillen, mutta sitten tarina taas lässähti. Punaista lankaa ei oikein tahtonut löytyä, vaan juoni pompahteli aiheesta toiseen saamatta oikein kunnon otetta mistään. Potentiaalia X-alueessa kyllä tuntuu olevan vaikka mihin, harmi ettei siitä saatu kuin pari kolme rippusta sovitettua tarinaan.

En ole vielä lukenut trilogian kahta muuta teosta, toivottavasti kokonaisuus kuroo tarinan tiukempaan pakettiin.

Otin kirjan luettavakseni koska ystäväni suositteli Netflixiin tulleena ohjelmana. Sen intron luettuani päätin lukea kirjan ensin, onnekseni tein niin. Nyt kirja on luettu ja kokemus oli niin mahtava etten edes tiedä pystynkö tarttumaan elokuvaversioon olleenkaan.

Otin kirjan luettavakseni koska ystäväni suositteli Netflixiin tulleena ohjelmana. Sen intron luettuani päätin lukea kirjan ensin, onnekseni tein niin. Nyt kirja on luettu ja kokemus oli niin mahtava etten edes tiedä pystynkö tarttumaan elokuvaversioon olleenkaan.

Luettuani Liken sivuilta kuvauksen Nebula-palkitusta Jeff Vandermeerin Hävityksestä, tiesin, että minun on pakko lukea se mahdollisimman pian. Hävitys on todella nopealukuinen teos, eihän siinä ole paljoa yli 200 sivua, mutta se ansaitsee vuoden oudoimman opuksen palkinnon. 

Teoksen kertojana toimii merkilliselle alue X:lle lähetetyn retkikunnan biologi, jonka lisäksi ryhmään kuuluu psykologi, antropologi ja maanmittaaja. Kaikki 12. retkikunnan jäsenet ovat naisia. Hahmojen nimiä ei mainita missään vaiheessa, vaan heitä kutsutaan aina roolinsa mukaan. Tehokas tyylikeino.

Juoni tuntui välillä aika laimealta, tarina ei tuntunut välillä etenevän yhtään mihinkään kun keskityttiin vaan päähahmona olleen biologin ajatuksiin menneestä elämästään. Voi olla että osa tapahtumista kietoutuu jossain kohtaa yhteen kirjan juonen kanssa, mutta uskallan epäillä.

Tarina toi heti kättelyssä asetelmansa puolesta mieleeni Stanislaw Lemin kirjan Eeden. Kummassakaan kirjassa henkilöitä ei mainita nimeltä vaan käytetään ammattia ilmaisemaan henkilöt sekä molemmissa tutkitaan outoa miljöötä. Muuta yhteistä näillä kahdella kirjalla ei olekaan. Siinä missä Eeden on raskaslukuinen ja tylsä, Hävitys on helppolukuinen ja kiinnostava. Tarina muistutti myös M. John Harrisonin Nova Swingiä mystisen paikan suhteen - Tapahtuma paikka vs. X-alue. Lemin hieno Solariskin välähti lukiessa mielessäni. Kuitenkin Hävitys on ihan omanlaisensa – kiehtovan outo tarina. Jännittävä ja pelottavakin.

Periaatteessa hyvä, mutta jotenkin läpi kirjan säilyi ulkopuolisuuden tunne, kirja pysyi etäällä, se ei ns tullut iholle. Johtuiko se siitä, että kaikkea kirjassa oli mahdoton ymmärtää, vai siitä, ettei päähenkilöstä kerrottu paljoakaan, ikäänkuin ei tiennyt kenen kanssa keskusteli. Vai oliko se kirjoitustapa, jossa dialogikaan ei tuntunut luontevalta ja elävältä. Ja jos syy on viimeinen, johtuiko se suomentajasta. Toisella tavalla kirjoitettuna olisin antanut täydet viisi tähteä.