Päävalikko
Kirjastovalikko
Kirjautuminen
Keitä paikalla
- Dyn
- Tiuku
- Radoxeald Lectunium
- Rituri
- Pjst
- 5 käyttäjää
- 43 vierasta
Lähetä sivu
| 5.0 |
|
68% |
| 4.5 |
|
1% |
| 4.0 |
|
28% |
| 3.5 |
|
0% |
| 3.0 |
|
1% |
| 2.5 |
|
0% |
| 2.0 |
|
0% |
| 1.5 |
|
0% |
| 1.0 |
|
1% |
| 0.5 |
|
0% |

Keskiarvo 4.63
| Luettu | 80 kertaa |
| Luetaan nyt | 0 kertaa |
| Lukulistalla | 32 kertaa |
| Suosikkina | 18 kertaa |
| Omistettuna | 28 kertaa |
| Selattu 7pv aikana (uniikkeja osumia) | 50 kertaa |
Kustantanut Kirjava. Teoksen alkuperäinen nimi on The Name of the Wind.
Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kannen kuva: Maija Pietikäinen. Sidottu, kansipaperi.
Quill-palkinto 2007 (fantasiakirjat), Publishers Weeklyn Best Books of the Year 2007 (fantasiakirjat), Alex-palkinto 2008. Toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä 2008 (esikoiskirjat), Deutscher Phantastik Preis -ehdokas 2009, Tähtifantasia-palkintoehdokas 2011.
”NIMENI ON KVOTHE. Nimet ovat tärkeitä, sillä ne kertovat ihmisestä valtavasti. Minulla on ollut useampia nimiä kuin mihin kenelläkään on oikeus.
Ademit käyttävät minusta nimeä Maedre. Mikä, lausumistavasta riippuen, voi tarkoittaa 'Liekkiä', 'Jyrinää' tai 'Katkennutta puuta'.
Liekki on ilmiselvä, jos minut on ikinä nähnyt. Minulla on punainen tukka, leiskuvan punainen. Jos olisin syntynyt parisataa vuotta sitten, minut olisi varmaan poltettu demonina. Pidän tukkani lyhyenä, mutta se on kuriton. Kun jätän sen oman onnensa nojaan, se sojottaa pystyssä ja saa minut näyttämään siltä kuin minut olisi sytytetty palamaan.
'Jyrinän' syyksi veikkaisin voimakasta baritoniääntä ja suurta määrää nuorella iällä tehtyjä näyttämöharjoituksia.
En ole milloinkaan pitänyt 'Katkennutta puuta' kovin merkityksellisenä. Vaikka näin jälkeenpäin ajatellen sitä voisi pitää vähintäänkin osittain enteellisenä.
Ensimmäinen opettajani käytti minusta nimeä E'lir, koska olin nokkela ja tiesin sen. Ensimmäinen todellinen rakastajattareni sanoi minua Dulatoriksi, koska piti siitä, miltä se kuulosti. Minusta on käytetty myös nimiä Variolar, Kevytsormi ja Kuusikieli. Minua on sanottu Kvothe Verettömäksi, Kvothe Mysteeriksi ja Kvothe Kuninkaansurmaajaksi. Olen ansainnut nuo nimet. Ja maksanut niistä.
Mutta minä kasvoin Kvothena. Isäni sanoi minulle kerran, että se tarkoitti 'tietää'.
On minua tietysti sanottu moneksi muuksikin. Suurin osa noista nimistä on karkeita, vaikka vain harvat ansaitsemattomia.
Olen ryöstänyt prinsessoja nukkuvilta hautakumpukuninkailta. Poltin Trebonin kaupungin poroksi. Olen viettänyt yön Felurianin kanssa ja säilyttänyt sekä järkeni että henkeni. Minut erotettiin Yliopistosta nuorempana kuin useimmat pääsevät sisään. Olen kulkenut kuutamossa polkuja, joista muut pelkäävät puhua päivänvalossa. Olen puhunut jumalille, rakastanut naisia ja kirjoittanut lauluja, jotka saavat trubaduurit itkemään.
Olette saattaneet kuulla minusta.”
Näin alkaa tarina, joka hakee vertaistaan fantasiakirjallisuudessa. Se on sankarin tarina hänen itsensä kertomana, legendan kasvukertomus.
Patrick Rothfuss asuu Yhdysvalloissa Wisconsinin osavaltiossa. Kirjoittamisen lisäksi hän opettaa paikallisessa yliopistossa. Tuulen nimi on hänen esikoisromaaninsa, jolla hän sai sekä kriitikoiden että lukijoiden suosion ja voitti Quill-palkinnon.
”On harvinainen ja suuri ilo löytää fantastikko, joka kirjoittaa paitsi sellaisella kielen tarkkuudella mitä fantasian tekeminen vaatii, myös niin että sanoissa on todellista musiikkia. Minne tahansa Pat Rothfuss meneekin tarinassaan joka alkaa Tuulen nimestä, hän kuljettaa meitä mukanaan kuten hyvä laulaja kuljettaa yleisöään laulun läpi.” – Ursula K. Le Guin
”Tämä kirja on kallisarvoisen lukuaikasi arvoinen.” – Robin Hobb
”Tuulen nimessä on kaikkea mistä fantasian lukijat pitävät, taikuutta ja arvoituksia ja ikiaikaista pahuutta, mutta se on myös hauska ja kauhistuttava ja täysin uskottava. Kuten genremme kaikissa parhaissa kirjoissa, se mikä tekee kirjasta hyvän ei ole fantasiakulissit (niin hienoja kuin ne ovatkin) vaan se mitä kirjailijalla on sanottavana oikeista, tavallisista asioista, kuten kunnianhimosta ja epäonnistumisesta, taiteesta, rakkaudesta ja menetyksestä.” – Tad Williams
”[Rothfuss on] se suuri uusi fantasiakirjailija jota olemme odottaneet, ja tämä on hämmästyttävä kirja.” – Orson Scott Card
”Fantasian perinteitä kunnioittava, kielellisesti korkeatasoinen esikoisteos sanojen ja musiikin magiasta.” – Tähtifantasia-palkintoraati
- Billy
Erittäin hyvä kirja! Suosittelen jokaiselle, jokaiselle hyvän fantasiakirjallisuuden ystävälle (erityisesti pakko sanoa Robin Hobb -faneille).
Yllättävää kirjassa oli mielestäni se, että tämä, trilogian ensimmäinen osa, on rakkaustarina. Tajusin sen vasta vähän myöhemmin. Kirja kuitenkin antaa hyvin ilmi, että kaikki tapahtumat ja seikkailut johtuvat juuri tästä rakkaudesta. Vaikka päähenkilö ja juoni on hieman kliseinen, kirja oli silti niiiiiiiiiiiiiin hyvä!
Kirja oli loistava, mutta itsestäni tuntuu, että tarina ei tässä vielä edes päässyt vauhtiin. Tulevia jatko-osia odotan innolla, sillä minulla on sellainen tunne, että tätä sarjaa kannattaa lukea.
Tiivistettynä: yllättävä juoni, hidas alku, silti loistava kirja ja luultavasti mind-blowin -hyvien jatko-osien sekä mehevän iltapäivälukemisen takia kannattaa tarttua tähän kirjaan!
avataria
- Vesihiihtaja
Pat Rothfussin esikoisteos Tuulen nimi on napakymppi! Tarina on kuin ruusu juuri puhjenneena kukkaan ja soljuu kuin vettä vaan, alun verkkaisesta tahdista huolimatta, joka on kuitekin tarpeellinen... Henkilöhahmot ovat loistavasti rakennettuja ja mielenkiintoisia, punatukkainen Kvothe jaksaa yllättää! Tarinan toisesta osasta, joka ilmestyy englanniksi muistaakseni 1.3 voi siis odottaa hyvää ellei jopa parempaa.
(+5 tykkäsi tästä)
- Jussi
Tuulen nimi on erittäin hyvä kirja, muttei loistava. Rothfuss kirjoittaa sujuvasti & kauniisti ja Kvothe on onnistunut päähenkilö. Heti ensimmäisten sivujen jälkeen huomasi, että romaanista löytyy "se jokin". Teos oli varsin tuttua eeppistä fantasiaa, mutta perinteisyys ei häiritse minua, kunhan ihan pahimpia kliseitä ei toisteta.
Kirjan puolenvälin jälkeen tarinankerronta tuntui pysähtyvän paikoilleen, mutta pääsi taas vauhtiin myöhemmin. Tätä "suvantovaihetta" pidän Tuulen nimen huonoimpana puolena, ja sen takia alkupuolisko olikin jälkipuolta vahvempi. Kiinnostavin asia teoksessa oli Chandrianit ja kaikki näihin liittyvä. Kuninkaansurmaajan kronikan toisen osan juoniselostus lupaa paljon, ja sillä on mahdollisuus olla selvästi parempi, koska johdanto on nyt ohi. Avausosa päättyi yhtäkkiä ilman minkäänlaista loppuratkaisua, mutta olen tottunut tällaiseen fantasiasarjoissa.
Voin suositella kirjaa ainakin Tad Williamsin ja Robin Hobbin faneille. Esikoisromaanina Tuulen nimi on hieno saavutus, vaikka mainospuhe parhaasta fantasiadebyytistä yli 30 vuoteen onkin liioittelua. Antamani arvosana on "vahvat" neljä tähteä, kirja ei aivan ansainnut viittä.
(+4 tykkäsi tästä)










