Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Taina Helkamo. Kannen kuva: David Oghia. Sidottu.
David Gemmell Morningstar Award 2009.
Pariisi 1633. Louis XIII hallitsee Ranskaa, mutta todellinen valta on kardinaali Richelieun käsissä. Hän pitää jatkuvasti silmällä kruunun vihollisia, salamurhaajia ja vakoojia, mutta tällä erää hänellä on vastassaan vihollinen, joka ei kaihda mitään keinoja. Nouseva uhka on kaikkea muuta kuin maallinen – salattu ryhmittymä saa voimansa lohikäärmeistä sellaisena kuin ne muinoin olivat: hirvittäviä ja täysin armottomia. Richelieu kutsuu apuun erinomaisen miekkamiehen, uskollisen upseerin ja loistavan johtajan kapteeni La Farguen. Tämän on koottava uudelleen eliittijoukkonsa Kardinaalin miekat.
Mikäli he aikovat estää vihollisen juonet, La Farguen miehineen on jälleen kerran pantava henkensä, maineensa ja onnensa peliin Richelieun ja Ranskan puolesta. Kardinaalin miekat ovat elävänsä kovimman haasteen edessä.
”Fantasia- ja seikkailuromaanin täydellinen yhdistelmä.” – Le Monde
”Hävyttömän hyvä lukuromaani.” – Tähtivaeltaja
”Pevelin romaani on viihdyttävä seikkailutarina, joka suhteellisen ongelmitta sopii sekä nuorille että aikuisille lukijoille. Lohikäärmeineen se on ikään kuin muskettisoturien päivitys fantasiaa suosivalle 2000-luvulle.” – Helsingin Sanomat
Arvosana kirjalle
Käännetty englanniksi The Cardinal's Blades
Pierre Pevel
Pierre Pevel (s. 1968) on ranskalainen tieteis- ja fantasiakirjailija. Pevel yhdistää romaaneissaan vaihtoehtoista historiaa, fantasiaa ja seikkailukirjallisuutta. Aikaisemmin hän on kirjoittanut roolipelejä ja julkaissut romaaneja salanimellä Pierre Jacq. Hän on saanut romaaneistaan vuonna 2002 Grand Prix de l'Imaginaire -palkinnon ja vuonna 2005 Prix Imaginalesin. Pével asuu Nancyssa Ranskassa. Hän vieraili Suomessa Helsingin kirjamessuilla 2010.
Kardinaalin miekat
Sarja sisältää 2 pääteosta ja yhteensä teoksia 2 kpl.
Trilogian päätösosaa Le Dragon des arcanes (2010) ei suomennettu.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 145
Viestit 4
Ranskalaisen Pierre Pevelin "Kardinaalin miekat" (Gummerus, 2010) on perusidealtaan niin posketon, että siitä on vaikea olla innostumatta. Lohikäärmeitä! Muskettisotureita! Voi pojat, eihän tämä voi olla kuin hyvä... Lisäksi kirja alkaa kohtauksella, jossa paha velhotar kylpee verellä täytetyssä ammeessa pentagrammin keskellä, mustien kynttilöiden palaessa vieressä. Jehnaa! Lukija on tässä vaiheessa täysin myyty. Lupaavan alun jälkeen luvassa onkin alamäki, joka osoittautuu pitkäksi ja jyrkäksi. Juoni on sotkuinen, ja ainakin allekirjoittaneen piti toistuvasti selata kirjaa taaksepäin ja tarkastaa kenestä tai mistä oikein olikaan kyse. En myöskään pitänyt opettavaisesta kertojanäänestä, joka alituisesti kuvailee paikkoja tyyliin "vuonna 1633 tällä paikalla ei vielä ollutkaan rakennusta X..." Suurin mieliharmin aihe romaanissa lienee kuitenkin se, etteivät sen henkilöhahmot herää missään vaiheessa kunnolla eloon: esimerkiksi miekkamiehiä komentava kapteeni La Fargue jää kiinnostavista ominaisuuksistaan huolimatta melko pahviseksi hahmoksi. Dumasin ikimuistoisia muskettisotureita tulee useampaan otteeseen ikävä, etenkin kun kyseiseen suuntaan nostetaan hattua pariin otteeseen. Näyttämöllä piipahtavat muun muassa Rochefort ja Athos -niminen muskettisoturi. Parhaimpina hetkinään kirja on kuitenkin ihan vetävä. "Kardinaalin miekkoihin" on luvassa jatkoa ainakin parin osan verran ja mene ja tiedä vaikka tahti silloin paranisikin - potentiaaliahan tässä on vaikka minne asti. Historiallisista seikkailuista ja lohikäärmeistä innostuneille suosittelen kuitenkin ennemmin Naomi Novikin mainiota Temeraire-sarjaa.
Kirja-arviot 330
Viestit 1179
Pidin kirjasta ja aika paljon pidinkin. Alussa uusia henkilöitä esiteltiin tiheään tahtiin, joka hankaloitti hieman lukemista. Henkilöiden esittelyt olivat alussa lyhyissä luvuissa melko pinnallisia. Kun myöhemmin palattiin henkilöihin, oli hieman vaikeuksia hahmottaa ketkä olikaan milloinkin kyseessä. Paljastuksia niin henkilöistä kuin tapahtumista tuli pikkuhiljaa kirjan edetessä ja kun alun kankeudesta päästiin, lukeminen oli helppoa. Juonenkuljetus oli sujuvaa ja yllättäviä juonen käänteitä esiintyi hengästyttävään tahtiin. Vauhdikas tarina, jossa mielenkiinto pysyi yllä loppuun saakka. Kirja on mainiota seikkailuviihdettä, josta jää hyvä mieli.
