Ostatko vai lainaatko kirjat?

Ah, klassinen aihe Johon olen antanut kovin erilaisia vastauksia.

Nuorempana - ennen opintotukia - lainasin kirjani kirjastosta ja joskus harvoin ostatin muutaman isällä. Muistelisinkin, että joskus 12-vuotiaana minulla oli yksi hyllylaudallinen omistettu omille kirjoille ja kaksi taas kirjastonkirjoille :P

Sitten koitti aika, kun minulla alkoi olla rahaa. Ei sitä paljoa ollut, mutta jonkin verran kuitenkin. Samoihin aikoihin löysin paikoista paheellisimman eli Huuto.netin, ja kohta alkoi postipate juoksuttaa minulle paketteja ja saapumisilmoituksia. Luulen, että Tiina-kirjoista se lähti - minulla oli niitä äidin peruina muutama, ja sarjaa oli helppo alkaa pikkuhiljaa täydennellä kirppislöydöillä ja sittemmin Huuto.netin löydöillä. Sieltä oli niin kovin helppo aina huutaa jokin sellainen yksittäinen kirja, jota en ollut muualta löytänyt ja joka sieltä irtosi parilla eurolla. Ja koska kyseessähän on monikymmenosainen sarja, niin sen täydennyttyä oli jotenkin pieni kynnys hypätä keräämään sitä mikä minua oikeasti kiinnosti, toisin sanoen lempifantasiasarjojani. Kirjahylly vain näytti niin kovin kivalta, kun siellä oli kaikenlaista sellaista mistä olin tykännyt.

Pitkään keräsinkin vain sellaisia fantasiakirjoja, jotka olin jo lukenut ja joista olin vieläpä erityisesti pitänyt. Jossain välissä huomasin, että pitkillä fantasiasarjoilla on eräs inhottava piirre: toisia osia löytyy hamaan tulevaisuuteen asti alelaareista ja kirppiksiltä ja vaikka mistä, mutta toisia ei jonkin ajan päästä saa enää yhtään mistään. Ryhdyin suosikkikirjailijoideni kanssa kiertämään tätä ongelmaa ilmeisimmällä mahdollisella keinolla, siis ostamalla kirjat heti niiden ilmestyttyä. Tätä ratkaisua puolsi sekin tosiasia, että erityisesti nuortenkirjat tuppaavat olemaan kirjakaupoissa halvempia ihan uusina kuin jonkin aikaa ilmestymisensä jälkeen. Jotain yksittäisiä kappaleita jää aina hyllyihin pyörimään, mutta niille ilmestyykin mystisesti ylimääräisiä euroja hintalappuun.

Samoihin aikoihin - siis lukiossa - loppui aika. Ei ollut enää aikaa lukea kirjoja. Muutaman vuoden jälkeen alkoi myös Huuto.net-, kirppis- ja antikvariaattiharrastukseni saavuttaa eräänlaisen päätepisteen, sillä kaikki minua kiinnostavat vanhat (ja suomeksi ilmestyneet) fantasiasarjat alkoivat olla hyllyssä.

Noh, eihän tähän tietenkään voinut kirjojen ostamista lopettaa, kun uutta kiinnostavaa fantasiaa pukkasi kustantamoista ulos yhä kiivaammalla tahdilla. Ei ollut aikaa sitä kaikkea lukea, mutta tuumailin, että pitäisin varmasti noista kaikista jos minulla aikaa olisi. Ja koska edelleenkin taustalla vaanii kauhea skenaario siitä, ettei sitä kaikkea löydä enää mistään sitten kun viimein ehtisi ja haluaisi, niin varmin ratkaisu on ostaa se kaikki omaan hyllyyn :P Aivan liian pian kirjat katoavat kirjastostakin, kun niitä on moni innokas lukija lukenut ja kannet alkavat olla aivan wibbly-wobbly. Kauhulla seurasin kirjastonhoitajakaverini politiikkaa, hän kun poisteli kovin herkästi paksuja fantasiaeepoksia - jotka kieltämättä kestävät vähemmän kulutusta kuin ohuemmat kirjat - ja sitten niitä ei enää kirjastosta ollut saatavilla. Ollenkaan. Minun iänikuisia lemppareitani. Onneksi minulla on omat kappaleet.

Mutta siis, tilanne on pikkuhiljaa luisumassa siihen, että omistan enemmän lukemattomia kuin luettuja kirjoja. Ei moinen minua haittaa, kun edelleenkin uskon siihen että joskus aikaa tulee olemaan ja että hyviä ostoksia olen tehnyt, mutta on tämä kieltämättä vähän hämmentävää. Kirjastoa käytän enää opiskelukirjojen hankintaan.

Kävin kirjastossa lapsena ja opiskeluaikoihin monta kertaa viikossa ja lukutahtikin oli yleensä noin 6-8 kirjaa kuukaudessa. Nykyisin ei ole läheskään niin paljon vapaata aikaa kirjojen lukemiseen, joten ne on vain kätevämpi ostaa suoraan omaan hyllyyn, koska yhden kirjan lukemisessa saattaa tulla niin monen päivän taukoja, että saisin vain myöhästymismaksuja jos jotakin kirjastokirjaa pitäisi niin kauan.

Suosin enimmäkseen kirpputoreja sekä antikvariaatteja ja ostan uusina oikeastaan vain muutamien pienkustantamoiden kirjoja joiden toimintaa haluan tukea. Monia itseäni kiinnostavia kirjoja ei välttämättä edes löytäisikään mistään nykyajan kirjastoista, jos ne on julkaistu edellisen kerran jo yli 50 vuotta sitten..

Osa kirjoista nyt vain pitää ostaa, koska ei niitä kirjaston kokoelmissakaan ole, varsinkin jos lukee englanninkielistä marginaalispefiä kuten meikäläinen. Muuten ostan lähinnä kirjoja, joita joko tiedän lukevani uudelleen tai muuten vain haluan omistaa, kuten suosikkikirjojani ja suosikkikirjailijoideni vähemmän tunnettua tuotantoa. Myös monia pienellä erällä suomennettuja kirjoja on kiva olla omana, kun ne kirjastosta kuitenkin poistuvat kuluman myötä. Omaakin kirjahyllyä voi käyttää kirjastona ja lainata kavereille jotain, mitä muuten saa harvemmin käsiinsä.

Käytän silti kirjastoa, tai oikeammin minä en käytä, mutta Iivari käyttää mun puolesta.

Minä olen muuttunut lainaajasta ostajaksi. Ollessani koululainen ja sittemmin opiskelija, minulla ei ollut varaa ostaa kirjoja, vaikka kuinka olisin halunnut. Tampereelle muuttaminen vain lisäsi kirjaston käyttöä, asuin melkein Metson vieressä. Ja silloin vielä luin pääsääntöisesti suomennettuja kirjoja. Nykyään tilanne on ihan eri. Luen lähes kaikki kirjat englanniksi ja vähän kuten Dyn, minä luen sellaisia kirjoja, joita ei kirjastosta löydy. Joten ne on pakko ostaa (ei sinänsä, ei se haittaa yhtään).

Tavallaan lainaamisen vähentyminen on tehnyt sen, että enää en lue välttämättä mitään yllättäviä kirjoja (kuten ennen kun saattoi napata kirjastosta mukaan ihan randomistikin teoksia). Mutta sitten taas toisaalta, kun luen nykyään melkeinpä pelkästään vain omasta mielestäni hyviä kirjoja (koska mietin hyvin tarkkaan kaikki ostamani kirjat ja valitsen ne mielestäni parhaimmat), olen tyytyväisempi lukukokemuksiin, kun vältän ne pettymykset.

Kirjaneito kirjoitti: Lempikirjat taas on ihana varastoida hyllyyn jotta niitä voi lukea aina kun siltä tuntuu.

Yksi parhaimmista asioista on tosiaan se, kun pääsee selailemaan lempikirjoja ja lukemaan/fiilistelemään parhaimpia kohtauksia uudestaan. :)