Homoseksuaalisuus fantasiakirjallisuudessa

Hei!

Olen ahkera lukija ja etenkin fantasiakirjallisuutta tulee kulutettua ahkerasti. Hiljalleen on alkanut tympiä se heteronormatiivisuus, joka etenkin nuorten fantasiakirjoissa on vallallaan.
Oletteko te, risingshadowin käyttäjät löytäneet kyseiset genren kirjoja, joissa (pää)henkilö(t) olisivat homoseksuaaleja?
Etsin siis aivan tavallista kirjaa, jossa sitä ei tarvitse korostaa, se vain on.

George R.R. Martini Tulen ja jään laulu sarjassa on välillä.

Itse en ole edes ajatellut tälläistä asiaa

Nokkosvallankumous on ainakin sellainen. En ole kylläkään varma voiko sitä kutsua fantasiaksi mutta siinä ainkin yksi. Myös varjojen kaupumgit sarjassa törmää homoseksualisuuteen. Magnus ja Alec ♡
Rakastaja-Vihdoinkin Mustan tikarin vljeskunta sarjasta on hyvä kanssa. Molemmat päähenkilöt ovat molemmat homoseksuaaleja. Tämä viimeinen on tosin aikuisten fantasiakirjallisuuteen kuuluva

Tässä nyt oli muutama

Kiitos, lähdenkin tuohon toiseen ketjuun tutustumaan. Ja olen lueknut Varjojen kaupungit sarjan ja parasta siinä oli Magnus ja Alec <3
Haluaisin niin kovasti tietää heistä enemmän.

Sarafeil kirjoitti: Kiitos, lähdenkin tuohon toiseen ketjuun tutustumaan. Ja olen lueknut Varjojen kaupungit sarjan ja parasta siinä oli Magnus ja Alec <3
Haluaisin niin kovasti tietää heistä enemmän.

Kannattaa siinä tapauksessa lukea The Bane Chronicles , siinä on mm. novelli Magnuksen ja Alecin ensitreffeistä! Suomeksi kirjaa ei kyllä taida toistaiseksi olla saatavissa.

Kyllä, oli ihan pakko ostaa tuo The Bane Chronicles. :D
Siinähän oli muutama tarina Alecista ja Magnuksesta, mutta liian vähän kuitenkin. Alecista ja hänen kipuilemisestaan varjonmetsästäjäyhteisön paineiden alla olisi saanut tehtyä kirjan, tai vaikka kaksi. Toivotaan että tarina jatkuisi vielä. :)

Nokkosvallankumoukseen täytyy tarttua, se on jo joskus aikaisemmin kirjastosta mukaan lähtenyt, lukematta kuitenkin häänyt.
Musta tikarin veljeskunta-sarjasta olen yhden osan lukenut, niitä ei meidän kirjastossamme kuitenkaan enempää ole. Täytyy katsoa jos jostain saisi kaivettua esille.

Suosittelen Sally Greenin puoliksi paha kirjasarjaa. Homoseksuaalisuutta ilmenee enemmän toisessa osassa ja olen iloinen ettei sitä liioiteltu ja paisuteltu kuin se olisi ollut aivan järkyttävä shokki, se vain oli. Yön taloissa sitä on jonkun aikaa. Ihailen kirjailijoita jotka pystyvät kirjoittamaan niin mielestäni normaalista asiasta täysin jouhevasti.

Menee omaksi mainokseksi, mutta kun kerran kysyttiin. Tulen tyttäriä . Se vain on.

Myös J.S. Meresmaan Keskilinnan ritarit -sarja on, noh hyvin voimakkaasti homoseksuaalinen.

Kiitoksia , sieltähän niitä ehdotuksia sataa.
Puoliksi pahan olen lukenut, erittäin mielenkiintoinen tapaus ja kakkososa on lukulistalla. Yön talo-sarjaa olen myös lukenut, se vain ei ole iskenyt. Liian "heppoisa" omaan makuuni.

Anachen olen lukenut myös, olen aivan samaa mieltä kanssasi.
Rick Riordanin Punainen Pyramidi-sarjaa ja se oli kyllä huippuhyvä. Pitääpä lukea muitakin hänen kirjojaan.

Kiitos StaCa, molemmat kirjaehdotuksesi kuulostavat erittäin hyviltä. Eikä pieni mainostus ikinä ole pahaksi. :)

Anni Nupposen Putoavan tähden prinsessan maailmassa biseksuaalisuus on normi.

Ursula le Guinin Pimeyden vasemmassa kädessä Talvi-planeetan asukkaat ovat kaikki biseksuaaleja ja kaksineuvoisia. Octavia Butlerin oankalien kolmikantainen seksuaalisuus ei ole tältä planeetalta, mutta maailmaa voi toisaalta pitää hyvinkin heteronormatiivisena.

Laajensin vastausta ikäänkuin scifin puolelle, mutta mainitut maailmat ovat kyllä varsin fantastisia.

Ja tietenkin Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi.

Faunoidit sarjan päätösosassa kertoja on homoseksuaali.

Mercedes Lackeyn "Heralds of Valdemar" -sarjassa on itse asiassa muutamia homoseksuaaleja ja biseksuaaleja hahmoja kummastakin sukupuolesta.

Geoffrey Huntingtonin Korppikartanon salat -sarjassa Marcus on homoseksuaali, mutta hän taitaa olla ainoa koko sarjassa.

David Eddingsin kirjoissa ei ole yhtään LGBT-hahmoa, ainakaan avoimesti. Olen vain leikkinyt ajatuksella, että Martel - vihollinen ja lempihahmoni Eddingsin kirjoissa - olisi jossain määrin kiinnostunut miehistä. En oikeastaan muista yhtään kohtausta koko sarjasta, jossa Martel olisi ollut kummankaan sukupuolen kanssa; sen sijaan viimeisessä kirjassa hän lopulta myöntää rakastaneensa vain kahta ihmistä: entistä ystäväänsä (tarinan sankari) Sparhawkia, ja heidän äitihahmoaan Sephreniaa. Hän voi tietenkin tarkoittaa, että piti Sparhawkia veljenään tai parhaana ystävänä, mutta jokin siinä koko kohtauksessa vaikutti hieman... HoYayltä. No, voihan se olla fanonia...

Helena Wariksen Sudenlapset kirjassa (Pohjankontu-trilogian toinen osa) on miesten välistä rakkautta. Sitä en tiedä, onko kolmannessa osassa, kun en ole siihen asti vielä ehtinyt.

Dumbledore on myös homo, mutta eipä sitä mitenkään Pottereissa erityisesti mainita. No, rivien välistä voi lukea jos oikein yrittää, mutta ei oikein muuten.