Kirjasto George R. R. Martin Lohikäärmetanssi 1
loka 21
tiistai

Risingshadow on Suomen suurin scifi- ja fantasiakirjallisuuteen keskittynyt sivusto.
Tarjoamme mm. kattavan ja ajantasaisen spefikirjatietokannan, arvosteluja
uutuuskirjoista ja aktiivisen keskustelualueen!

http://www.risingshadow.fi/library_link/images/books/6477.jpg
[klikkaa suuremmaksi]

Arvosanoja 54 kpl
5.0 43%
4.5 24%
4.0 24%
3.5 2%
3.0 4%
2.5 0%
2.0 0%
1.5 0%
1.0 2%
0.5 2%


Keskiarvo 4.38

Arvosanani
star1star2star3star4star5star6star7star8star9star10

Omistan kirjan

Luen nyt

Lisää kirja-arvio

Lisää suosikiksi

Lukulistalle

Lohikäärmetanssi 1

(Tulen ja jään laulu, #5) Seuraava Edellinen 

Julkaisupäivä maaliskuu 19, 2014
Muokannut Jussi 21.03.2014
Tyyli: fantasia


Kustantanut Kirjava. Teoksen alkuperäinen nimi on A Dance with Dragons.

Alkuteos ilmestynyt 2011. Sisältää alkuteoksen prologin ja 40 ensimmäistä lukua. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kansi: Petri Hiltunen. Nidottu.

Locus-palkinto (paras fantasiaromaani) 2012. Hugo-palkintoehdokas 2012, World Fantasy -palkintoehdokas 2012, British Fantasy -palkintoehdokas 2012.

Lohikäärmetanssi on huippusuositun Tulen ja jään laulun viides osa, jossa Valtaistuinpelistä alkanut tarina jatkuu täyttä vauhtia niin vanhojen tuttujen kuin uusienkin hahmojen kohtalokkailla kertomuksilla.

Rautavaltaistuimelle riittää tunkua, vaikka valtaistuinpelin nappuloita poistuu pelistä kovaa vauhtia. Tyrion Lannister haluaa kuitenkin päästä mahdollisimman kauas hovista ja etenkin kuningattaresta. Westeros jää taakse, ja Tyrion saa kokea millaista on olla etsintäkuulutettu kääpiö vieraalla maalla.

Muurilla Yövartion ylikomentaja Nietos on vaikeiden valintojen edessä. Yövartio ei ota osaa Valtakunnan politiikkaan, mutta Stannis joukkoineen häärää ympärillä kuninkaan elkein. Muukalaisten uhka voimistuu ja työsarkaa olisi loputtomasti, mutta vihollisia on Muurin molemmin puolin, eikä omista joukoistakaan tiedä keneen voi luottaa. Ainoastaan talven tulo on varmaa. Ja joukossamme on monia, jotka eivät näe kevättä.

Orjakauppiaanlahdella Daenerys Targaryen puolestaan oppii, ettei ole helppoa olla kasvavien lohikäärmeiden äiti, varsinkaan yksinhuoltajana. Sulhastarjokkaita kyllä riittäisi, mutta onko kukaan heistä luottamuksen arvoinen? Lohikäärmetanssin tahti kiihtyy, ja askelkuviot käyvät monimutkaisiksi. Kompurointiin ei ole varaa, eikä pysähtyä saa. Jos katson taakseni, olen hukassa.

George R. R. Martin on kirjoittanut pitkän uransa aikana lukuisia palkittuja teoksia, mutta hänen pääteoksensa Tulen ja jään laulu -sarja nosti hänet maailmanmaineeseen. Time-lehti nimesi hänet "Amerikan Tolkieniksi", ja HBO:n tuottama Tulen ja jään lauluun perustuva TV-sarja Game of Thrones nosti hänet nykyfantasian supertähdeksi.


 Muita kirjoja joista saatat pitää
Murha Cormyrissa Suuri tulva Jumalten tuho Vaeltajan tahto (Profeetan ruusu, #1) Jänkäjärven syöverit (Aigi-saaga, #1) Kulkureita ja unohtajia Susikoiran aika
 Kirja-arvioita (yhteensä 6 kpl)
- Jussi
14.08.2014

[ juonipaljastuksia ]
 
Tämä arvio käsittelee Lohikäärmetanssia yhtenä kirjana ja sisältää näin spoilereita molempiin puoliskoihin. Älä jatka eteenpäin, jos et ole vielä lukenut Lohikäärmetanssi 2:sta!

Minulle Lohikäärmetanssi oli paras vuonna 2011 lukemani kirja, enkä meinannut saada unta loppuun päästyäni, sillä tapahtumat pyörivät mielessäni. Lopun cliffhangerit pudottivat kirjan Miekkamyrskyn taakse. Jos Meereenin ja Talvivaaran taistelut olisi näytetty, saattaisi Lohikäärmetanssi olla suosikkini sarjassa. Martinin kirjoitustyyli oli kehittynyt entistä paremmaksi ja pidin kovasti uusien alueiden esittelystä. Eniten romaanissa ihmetytti se, että Davosin tarina jäi täysin kesken alkupuolen jälkeen. Keskittyminen kolmeen/neljään päähenkilöön oli kuitenkin oikea ratkaisu. Jonin, Tyrionin ja Danyn juonilinjat muodostivat selvän rungon kirjalle, ja Theon tuli vähän näiden perässä.

Odotin, että tarina olisi edennyt pidemmälle, erityisesti Meereenissä. Pohjoisessa Stannisin kohtalo jäi täysin auki. Suosikkini juonilinjoista oli Tyrion, sillä kääpiöstä näytettiin uusia puolia. Theon-luvut olivat myös mainioita, hänellä oli kirjassa yllättävän suuri rooli. Erityisen koskettavana mieleeni jäi se, kun Theon mietti, että hänen olisi pitänyt kuolla veljensä Robbin rinnalla. Uusista näkökulmahahmoista pidin eniten Quentynistä ja Conningtonista, tässä järjestyksessä. En olisi ikinä uskonut, että Targaryenien Westerosin takaisinvalloitus alkaa ilman Daenerysta - Martin osaa vieläkin yllättää.

Lempilukuni kirjassa oli Branin viimeinen, joka oli kirjoitettu mestarillisesti. Branin ja Aryan vähäinen rooli Lohikäärmetanssissa on ymmärrettävää, sillä pitkässä Miekkamyrskyssäkin oli vain neljä Bran-lukua ja Arya esiintyi jo Korppien kesteissä. Muita huippukohtia olivat Jonin viimeinen ja Danyn toiseksi viimeinen luku sekä se, jossa Tyrionin seurue kulki veneellä rauniokaupungin läpi. Tykkäsin todella paljon myös kahdesta Victarionista kertovasta. Ainut Jaime-luku tuntui vähän irralliselta, mutta se ratkaisi erään hahmon selviämisen hengissä. Jotkut ovat kritisoineet viimeistä Daenerys-lukua, mutta minusta se oli tärkeä, sillä siinä hän tavallaan syntyi uudestaan lohikäärmeratsastajana.

Pidin Tanssista enemmän kuin Kesteistä, mutta edellinen osa oli joissakin asioissa parempi, esimerkiksi tiiviimmässä rakenteessa. Tanssissa oli samaa tuntua kuin Miekkamyrskyssä: näkökulmien ja juonilinjojen runsaus käy välillä päälle. Olihan Korppien kesteissäkin paljon kertojahenkilöitä, mutta niputin mielessäni Rautasaarille ja Dorneen sijoittuvat luvut yhteen, näkökulmista riippumatta. Jaimen tarinaa jäin kovasti kaipaamaan, kuten myös valtaistuinpeliä Kuninkaansatamassa, josta saatiin onneksi maistiainen.

Sanotaan vielä lopuksi, että yksi Lohikäärmetanssin vahvuuksista oli Pohjolan poliittisen tilanteen kuvaaminen. Kuten se luku, jossa Jon taivutti Stannisin hyökkäämään liitossa vuoriklaanien kanssa Syväsalon linnavuoreen. Martin on tällaisessa mielestäni parempi kuin kukaan muu. Vertailukohtana Robert Jordanin Ajan pyörän politiikka oli vaivaannuttavaa luettavaa, erityisesti typerä valtapeli siitä, kuka on Andorin uusi hallitsija.
Tykkää
 

- kirjafriikki blogi
23.06.2014

lirja on loistava niin kuin on ollut koko sarjakin kannattaa lukea
Tykkää
 

- -H-
28.05.2014

[ juonipaljastuksia ]
 
Taattua Martinin laatua. Enemmänkin kyllä hahmojen siirtelyä asemiin tulevia tapahtumia varten.

Mitään suuria tunteita herättäviä juonenkäänteitä kirja ei sisältänyt. Edes uuden Targaryenin päätyminen näyttämölle ei jostain syystä innostanut, lähinnä tuntui hiukan turhalta.

Kiinnostavimmat tapahtumat liittyivät Joniin, ja Braniin jonka kevittymistä vihernäkijänä odotan innolla. Dany joka on ollut lempihahmojani, vahvuutensa ja periksiantamattomuutensa vuoksi, vaikutti tässä kirjassa enemmän teiniltä (joka kyllä onkin) joka ei pysty tekemään vaikeita päätöksiä eikä oikein tiedä mitä haluaa.

Kuitenkin loistava kirja kaiken kaikkiaan, jota oli vaikea päästää käsistään sen kerran aloitettuaan.
Toivottavasti seuraava osa rantautuu kauppoihin mahdollisimman pian.
Tykkää
 

- Q_Black
20.05.2014

Huh, viimein se on luettu! Nämä kirjat kyllä vaativat aikaa ja paljon keskittymistä, että saa sisäistettyä kaiken lukemansa. Mikäli tämän tyylin kirjallisuus ja tyyli ei nappaa, ei näitä kyllä saa mitenkään luettuakaan loppuun. Muutamat hahmot ja paikat taas jäivät itselle ihan ulkopuolisiksi, mutta eiköhän tv-sarjaa katsoessakin palaudu mieleen joitakin elintärkeitä henkilöitä.

Kirjojen hyvä puoli on se, että niissä uppoudutaan paremmin tarinaan ja tv-sarja näyttää sitten lyhennelmän koko vivahteikkaan kirjan kulusta. Sarja on kyllä todella uskollinen kirjoille joten siitä paljon pisteitä!

Tässä osassa oli enemmän niitä omia suosikkeja joiden koettelemuksista oli mielenkiintoista lukea. Nyt kaiken hienouden keskellä hahmot huomaavat ettei elämä olekaan pelkkää hymyä vaan jokainen heistä kohtaa yhä suurempia vastuksia. Minulla melkein nousi niskakarvat pystyyn kun mietin itsekin, että mitenkähän tästä ja mitenkähän tuosta selvitään.

Martinin tyyli kirjoittaa on hyvin nokkelaa, mutta samalla hiukan vaikealukuista ainakin sellaiselle joka ei ole tottunut, mutta sitä ei kannata pelätä vaan sukeltaa valtaistuinpelin seikkailuihin.

Enpä malttaisi odottaa millään kakkososaa tästä kirjasta!
Tykkää
 

- Niksu
02.05.2014

Tästä en pitänyt yhtä paljon kuin muista kirjoista. Hieman tylsä. Jotkut hahmot, joista olen aiemmin pitänyt, tuntuivt nyt huonoilta. Esimerkiksi Tyrion ja Dany. Melisandre ja Jon olivat kiinnostavia. Korppien kestit oli todella hyvä kirja ja se jäi niin jännään kohtaan, että ehkä siksi tämä tuntui tylsältä. Tarina ei edistynyt. Toivonkin, että Martinin kirjoissa tapahtuisi aikahyppy. Moni hahmoista on edelleen hirvittävän nuori - kuten lohikäärmeäitimme Dany! Hän ei ole vielä edes 16! Starkin lapsista nuorin, Rickon, jota ei ole pariin kirjaan näkynyt, on 4 tai 5. Joten joo, minä pitäisin aikahyppyä järkevänä... mutta saa nähdä mitä Martin keksii. Tämän ensimmäisen kirjan arvosana on kuitenkin nyt vain 3 tähteä.
Tykkää
 

- Kirjaneito
24.04.2014

Lohikäärmetanssi 1 on taattua Martinin laatua, sitä saa mitä tilaa. Hahmot ovat omia ilkeitä itsejään, tapahtumat eivät jätä kylmiksi ja taistelu rautavaltaistuimen herruudesta jatkuu.

Muistan, etten Korppien kestejä lukiessani vielä aivan lämmennyt Martinin ratkaisulle Kestien ja Lohikäärmetanssin kahtiajaosta, mutta mieleni muuttui hiukan tämän viidennen osan parissa.

Myönnän, että osasyynä on varmasti omien suosikkieni palaaminen kuvioihin. Jon Nietos ja Daenerys pitivät nimittäin kuudensadan sivun mittaisen loman Korppien kesteissä ja heidän palaamisensa nosti tämän kirjan pisteitä. Toisekseen, Korppien kesteissä ja Lohikäärmetanssissa on yhteensä aivan valtava määrä materiaalia. Kertojahahmoja on järkyttävä määrä ja edellisiin kirjoihin eroten osa hahmoista saattaa esiintyä vain yhdessä luvussa. Osa kertojista on myös uusia, edellisten kirjojen hahmojen rinnalle on tuotu paljon tuoreempia tuttavuuksia. Jos kirjat olisi siis pätkäisty kahtia kronologisesti, en tiedä olisivatko tapahtumat ehtineet edetä missään oikein suuntaaan tai toiseen. Tällainen kahtiajako on siis loppujen lopuksi erittäin järkevä ja säästää myös lukijaa jonka aivot joutuvat muutenkin koetukselle Martinin hahmoviidakossa harhaillessa.

Lohikäärmetanssi 1:ssä ehtii tapahtua melkoisen paljon. Minun kulmakarvani sai kohoamaan eräs täysin uusi hahmo joka ilmestyi tyhjästä ja romutti aika paljon valtaistuinpelin asetelmia. En spoilaa, mutta sanonpahan vaan, että huhhuh. Odotan suurella mielenkiinnolla mihin suuntaan Martin lähtee tarinaansa kuljettamaan. (Ja rukoilen suosikkieni puolesta. Sanonpahan vain, että jos Jon lähtee niin kenelläkään ei ole enää kivaa...)

Lohikäärmetanssi 1 oli antoisaa luettavaa, Martin ja Westeros eivät pettäneet. Kirja toimi omalla kohdallani paremmin kuin Korppien kestit, muttei kuitenkaan aivan suosikkiosieni listalle yltänyt. Nyt odottelen innolla toukokuuta, sillä toisessa niteessä pitäisi muidenkin kertojien Korppien kesteistä palata takaisin kuvioihin. (Jaime ja Sansa!) Talvi on tulossa ja me odotamme.
Tykkää
  (+3 tykkää tästä)

Kirjasto George R. R. Martin Lohikäärmetanssi 1