Risingshadow
Spekulatiivista fiktiota
  • Koti
    • Etusivu
    • Tietoa meistä
    • Artikkelit
    • Käyttöehdot
    • Sivuston ylläpitäjät
    • Uutiskirje
    • English (EN)
  • Kirjat
    • Uutuuksia
    • Tulevat julkaisut
    • Hyllyissä tapahtuu
    • Kirjalistaushaku
    • Kirja-arviot
    • Tyylilajit
  • Yhteisö
    • Keskustelut
    • - Uusimmat viestit
    • - Uusimmat aiheet
    • - Kuumimmat aiheet
    • - Suosituimmat aiheet
    • - Haku
    • HAASTEET
    • - Lukuhaasteet
    • - Kirjavisa
  • Etusivu
  • Kirjat
  • Jan Salminen
  • Äidinmaa

Äidinmaa

Jan Salminen
Äidinmaa - Jan Salminen
★ 5.38 / 13
122131415567389★10★

Kansi: Saku Heinänen. Sidottu, kansipaperi.

Jos naiset olisivat vallassa, olisiko maailma parempi paikka?

Jan Salmisen esikoisromaanin juuret ovat suomalaisessa aikalaiskeskustelussa, feministien ja miesasiamiesten nokittelussa sekä taistelussa homoseksuaalien oikeuksista. Niistä romaani kasvaa karmaisevaksi spekulaatioksi tulevaisuudesta.

Benjamin on ikääntynyt työläinen, joka hoitaa Sofian ja Nean kotityöt. Mukana seuraa Anna-Liisa, myötätuntoinen vartija, joka käyttää säästeliäästi sähköpiiskaansa. Eipä silti, Benjaminin mielipidettä hänen kohtelustaan ei kysytä, hänen osansa on totella ja hävetä.

Benjamin muistaa vielä jotakin entisestä elämästä. Pojista, jotka juoksentelivat pitkin kaupungin katuja ja meren rantoja. Perheestä, jossa oli äiti ja isä. Sitten astuivat voimaan uudet lait, äidit ja isät katosivat, tilalle tulivat heimot ja kasvattilapset. Enää ei ole edes peilejä, joista nähdä oma kuvansa.

Iltaisin Benjamin palaa kaupungin rappeutuneelle puolelle työläisten asuntolaan, ohi kaupungin löyhkäävän kaatopaikan. Kaatopaikalta löytyy koiraan ruumis, jonka sisäelimet ovat kaavittu pois. Naisiakin alkaa kadota. Huhutaan, että asialla olisi kapinoiva koiras. Koko kaupunki on varuillaan.

Mitä on tapahtunut maassa, joka joskus oli Suomi? Mitä siellä tapahtuu nyt?

"Jan Salmisen Äidinmaa on yksi viime vuosien hienoimpia suomalaisia teoksia." – Jussi K. Niemelä, Tähtivaeltaja

"Tämän kevään poikkeuksellisen kovatasoisten esikoiskirjailijoiden sarjaan kuuluu epäilemättä Jan Salminen romaanillaan Äidinmaa. Kovatasoiseksi Salmisen tekee paitsi hänen romaaninsa laatu myös se, että hän uskaltaa kirjoittaa sen isosti." – Satakunnan Kansa 30.5.2012

"Salmisen esikoinen on rakenteeltaan toimiva ja kieleltään kaunis, hyytävä tulevaisuuden visio, joka sisältää tarpeeksi tuttuja elementtejä ollakseen uskottava." – Sanna Sevänen, Aamulehti 24.5.2012

"Salmisen esikoinen on pysäyttävä dystopia Suomesta, jota hallitsevat naiset. Ajatuksia herättävä romaani, joka on kerrottu taidokkaasti." – Salla Stotesbury, Ilta-Sanomat 15.9.2012

"Jan Salminen keikauttaa esikoisromaanissaan sukupuoliroolit päälaelleen. – – Kirjassa käsitellyt kysymykset ovat tärkeitä." – Erkki Wildenius, Lapin Kansa 10.12.2012

Adlibris: tarkista saatavuus

ScifiDystopiaPost-apokalyptinenKotimainen
Julkaistu: huhtikuu 13, 2012 (Tammi)
Käyttäjien kirja-arvioita (2)

Kirjan tilaus
Adlibris
BookBeat
FinlandiaKirja
Nextory
Storytel

Arvosanani kirjalle
☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆
Omassa pääkirjahyllyssäni

Käyttäjät lukeneet myös

Ready Player One: Romaani
★ 8.70 / 130
Suojaan metsän siimekseen
★ 8.46 / 11
Ensimmäinen siirtokunta (Ensimmäinen siirtokunta -trilogia #1)
★ 8.20 / 114
Metsän peitto
★ 8.18 / 11
Tie
★ 8.14 / 66
Entropia
★ 7.94 / 16
Asema 11 (Keltainen kirjasto)
★ 7.92 / 23

Aiheeseen liittyviä keskusteluja
Aloita uusi keskustelu (Vieraat tervetulleita)
Onko sinulla kysymyksiä kirjasta tai haluatko jakaa mielipiteesi? Liity keskusteluun!
Jan Salminen

Jan Salminen

Jan Salminen (s. 1979) on helsinkiläinen toimittaja, jonka sankareita ovat Margaret Atwood, Fernando Pessoa ja Buffy, vampyyrintappaja. Salminen on syntynyt vuonna 1979 Eskilstunassa, ja hän on viettänyt lapsuutensa Ruotsissa. Salminen on opiskellut Tampereen yliopistossa, Kriittisessä korkeakoulussa, Oriveden opistossa ja Hämeen kesäyliopistossa. Salminen rakastaa sanoja ja rytmiä, musiikillista kieltä. Hän rentoutuu mielellään kauniskielisten romaanien, vanhojen runojen tai uusien supersankarisarjakuvien kanssa. Vuonna 2012 ilmestynyt Äidinmaa on Jan Salmisen esikoisromaani.

Kuva: Karoliina Ek, Tammi

Kirja-arvioita

18.03.2019
Theodora avatar
Theodora
Kirjoja 20, Kirja-arviot 9
★★★★★★☆☆☆☆ 6 / 10

Kirja oli toteutettu alusta loppuun upean lyyrisellä kielellä, joka kuitenkin kääntyi hieman itseään vastaan. Minua häiritsi tavattomasti se, että molemmat kertojahahmot käyttivät samanlaista kieltä, vaikka toinen oli luku- ja kirjoitustaidoton mies, toinen koulutettu nainen. Ymmärsin myös kirjan sanoman aivan päinvastaisena kuin kirjailija oli sen haastattelujensa mukaan tarkoittanut. Mutta tulkinta on vapaa. :) 

19.07.2016
Nafisan avatar
Nafisan
Kirjoja 700, Kirja-arviot 93, Viestit 180
★★★★★★★★☆☆ 8 / 10
Sisältää juonipaljastuksia
Lue lisää ...

Jo heti Äidinmaan alussa ajattelin, että kädessäni on todella hyvä kirja. On vaikeaa uskoa, että kyseessä on esikoisteos, sillä se on niin taidokkaasti kirjoitettu. Salmisen käyttämä kieli on todella monipuolista ja tuoretta. Jos olisi verratava johonkin aikaisemmin lukemaani, lähimmät vastineet ovat Leena Krohnin ja Johanna Sinisalon tuotannot.

Kuvattu tulevaisuus on paikoin pelottavan uskottava. Tapahtumat sijouttuvat lähitulevaisuuteen, jolloin kaikki tarvittava sähkö tuotetaan tuuli- ja aurinkovoimalla, sillä ydinvoimaa ei käytetä. Jotain on tapahtunut (mitä ja rajoittuuko se vain Suomeen ei kerrota) ja Suomesta on tullut Äidinmaa, Vapaiden kansalaisten sisarusliitto, ja kehityksen suunta on kääntynyt urbaanista ruraaliksi. Historiaa on sensuroitu, miehiä sanotaan koiraiksi ja niistä on tullut naisen (Homo sapiens domina) alalaji (Homo sapiens inferius).

Salmisen maailma on muuttunut niin, ettei koirasta enää tarvita edes suvunjatkamiseen, vaan naisten selkäydinnesteestä on kehitetty synteettinen sprema. Syntyvyyttä kontrolloitaessa lisäksi yhden lapsen periaatteella ja tyttölapsia suositaan. Tavanomainen synnytysikä on 40+. Koiraspennun synnyttäjiä pidetään uhrautuvaisina sankareina ja Äidinmaassa juhlitaankin Kantaneiden muistopäivää.

Mihin siis koiraita tarvitaan? Osa töistä on koiraiden eli orjaluokan tekemiä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset raivaustyöt. Heterosuhteet ("koiraisiin sekaantuminen") ja monogamia ovat kadonneet kokonaan. Jäänteenä menneisyydestä osa naisista elää pariseksuaaleina, mutta heitä pidetään yleisesti outoina, joiden olemassa olo tahdotaan kriminalisoida.

Naiset elävät sisarkunnissa ja heimoissa, käytännössä polyamorisina lesboina. Jokaisessa taloudessa on päättävä nainen, eräänlainen alfanaaras, jolla on useita puolisoita ja usein myös tyttölapsi, joka täysi-ikäisenä muuttaa uuteen kotiin, toiseen naisyhteisöön. . Julkisia hellyydenosoituksia pidetään siveellisyysrikoksina, sisarkunnissa ketään ei huomioida toista enemmän, vaan kaikki jaetaan.  

Lukija pääsee siten kurkistamaan niin utopistisen naisyhteisön sisälle kuin myös työläiskoiraiden maailmaan. Hyväasemaiset naiset asuvat maalaisidyylissä, heikompiasemaiset naiset, joita ei ole hyväksytty heimoon puolestaan lähiöissä. Koiraat asustavat vanhan ydinkeskustan ränsistyneissä kerrostaloissa. Omaisuuden kartuttamista pidetään pahanam eikä peilejä enää käytetä. Perustelut ovat hyvin samanlaisia kuin Veronica Rothin teoksessa Outolintu.

Teoksella on mielenkiintoinen yhteys George Orwellin klassikkoon Vuonna 1984. Koiraita oli aikaisemmin rangaistu esimerkiksi "rikollisesta kuvittelusta" (vrt. ajatusrikos), jos koiras siis esimerkiksi ajattelee seksiä naisen kanssa, se tarkoittaa Äidinmaassa käytännössä raiskausta.

Salminen on mahtivoimaisa sanankäyttäjä ja ainoan miinuksen teokselle voisin antaa siitä, että välillä oli vaikeaa erottaa, kuka on äänessä. Teos on vangitseva. Äidinmaan loppu hämmensi sen verran, että jouduin parin päivän ajan miettimään mitä ajattelen viimeisistä neljästäkymmenestä sivusta. Oli ahdistavaa lukea koiraiden huonosta kohtelusta, sillä heillä ei käytännössä ollut ihmisoikeuksia. Äidinmaa osoittaa herkullisesti, kuinka sukupuoli on oppimalla ja toistamalla ylläpidettävä rakenne. Suosittelen teosta lämpimästi dystopian ystäville! 

Äidinmaasta tulee mieleen jakso Äärirajoilla (The Outer Limits) tv-sarjasta. Jakson nimi on Lithia (Season 4, Episode 17). Siinä lähes kaikki miehen ovat kuolleet taistelussa ja jäljelle jääneet ovat säilöttyinä cryostaasissa. Naiset elävät matalateknologisissa kommuuneissa. Katsokaapa huviksenne, jos löydätte jakson netistä, ja verratkaa näitä kahta keskenään.

^ Ylös
Seuraa meitä: Uutiskirje | Facebook | X | Mastodon | RSS
Hostingpalvelun tarjoaa Planeetta Internet Oy
© 1996 - 2025 Risingshadow. Kaikki oikeudet pidätetään.
Sivustomme käyttää evästeitä takaaksemme parhaimman käyttökokemuksen.
Tietosuoja