Päävalikko
Kirjastovalikko
Kirjautuminen
Keitä paikalla
- Scartti
- Iivari
- VMN
- Jouniko
- Diara
- sinidean
- Thialfi
- Kirjaneito
- Rituri
- 9 käyttäjää
- 48 vierasta
Lähetä sivu
| 5.0 |
|
40% |
| 4.5 |
|
2% |
| 4.0 |
|
34% |
| 3.5 |
|
1% |
| 3.0 |
|
17% |
| 2.5 |
|
0% |
| 2.0 |
|
5% |
| 1.5 |
|
0% |
| 1.0 |
|
0% |
| 0.5 |
|
0% |

Keskiarvo 4.13
| Luettu | 232 kertaa |
| Luetaan nyt | 1 kertaa |
| Lukulistalla | 38 kertaa |
| Suosikkina | 44 kertaa |
| Omistettuna | 103 kertaa |
| Selattu 7pv aikana (uniikkeja osumia) | 98 kertaa |
Kustantanut WSOY. Teoksen alkuperäinen nimi on Mockingjay.
Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Helene Bützow. Päällyksen kuvitus: Tim O'Brien. Sidottu, kansipaperi.
Andre Norton -palkintoehdokas 2010.
”Nälkäpelin päätösosa yltää harvinaiseen suoritukseen: se on sarjan
paras osa, kauniisti rakennettu ja älykäs romaani, joka onnistuu
kaikilla tasoilla.” – Publishers Weekly
”Olen Katniss Everdeen. Olen seitsemäntoistavuotias. Kotini on
Vyöhykkeellä 12, olin mukana Nälkäpelissä. Pääsin pakoon. Capitol vihaa
minua. Peeta joutui vangiksi. Hänen uskotaan kuolleen. Todennäköisesti
hän onkin kuollut. Luultavasti kuolema on hänelle paras vaihtoehto…
He kaikki haluavat, että asettuisin kunnolla rooliin joka minulle on
suunniteltu. Vallankumouksen symboliksi. Matkijanärheksi. Ei riitä, että
olen jo aikaisemmin uhmannut Capitolia Nälkäpelissä ja luonut siten
ihmisiä yhdistävän tekijän. Minun täytyy nyt ryhtyä oikeaksi johtajaksi,
vallankumouksen kasvoiksi, ääneksi ja ruumiillistumaksi. Useimmat
vyöhykkeet ovat nyt avoimessa sodassa Capitolia vastaan, ja minun on
oltava se, jonka he uskovat johtavan meidät voittoon.”
Katniss Everdeen on elossa, mutta hänen kotinsa, kuten koko Vyöhyke 12,
on pyyhitty pois maailman kartalta. Kukaan ei tiedä missä Peeta on ja
onko hän hengissä. Turvaan tuholta ehtivät Gale, Katnissin perhe ja
kourallinen muita.
He kaikki elävät nyt Vyöhykkeellä 13, vastarinnan salatussa ytimessä,
joka on kaikessa hiljaisuudessa kasvattanut kapinallisia ja uusia
johtajia syöstäkseen presidentti Snow’n vallasta. Vallankumous on
leimahtamassa täyteen liekkiinsä...
Ratkaiseva kysymys on, ryhtyykö Katniss sen symboliksi, valamaan
Matkijanärhenä rohkeutta sotaan Capitolia vastaan. Yhteenotosta tulisi
Nälkäpeliäkin hyytävämpi ja sen areena on koko Panemin valtakunta. Myös
tämän pelin ovat käsikirjoittaneet Katnissia mahtavammat tahot, ja sen
seuraukset saattavat tuhota viimeisetkin rippeet siitä, mikä enää on
rakastamisen ja suojelemisen arvoista.
Suzanne Collinsin luoma jännityssarja Nälkäpeli sai lukijat
rakastumaan sen sankariin, nuoreen Katniss Everdeeniin. Urhea ja
tulisieluinen taistelija oli valmis riskeeraaman koko elämänsä
voittaakseen epäinhimillisen ja julman tosi-TV-kilpailun ja
pelastaakseen lähimmäisensä.
Seikkailutrilogian aikaisemmat osat Nälkäpeli ja Vihan liekit tekivät siitä menestyksen, ja kirjoja on myyty jo lähes 6 miljoonaa kappaletta. Odotettu päätösosa Matkijanärhi nousi heti ilmestyttyään bestsellerlistojen kärkeen.
The New York Times ylisti sarjan yltävän Narnian kaltaisten klassikoiden
tasolle ja arvioi Katnissin olevan pitelemätön sekoitus Stieg Larssonin
Millennium-sarjan Lisbeth Salanderia ja Astrid Lindgrenin Peppi
Pitkätossua. Paitsi loistava ja lennokas jännitysromaani, Matkijanärhi on myös ajatuksia ravisteleva kertomus elämän ja kuoleman epäoikeudenmukaisuudesta ja herkkä tarina nuoresta rakkaudesta.
”Matkijanärhi jatkaa Nälkäpelin ja Vihan liekkien tarinaa hengästyttävällä tempolla mutta säilyttää silti yhteiskuntakriittisen lähestymistapansa tarinaan. Tämä ilmenee etenkin terävien, havainnointikykyisten ja mielenkiintoisten henkilöhahmojen kautta. Collins on monipuolisuudessaan erittäin luova. (...) Aikuisten scifin ja fantasian harrastajien keskuudessa sarja on saanut suosiota, syystäkin.” - Maria Loikkanen, Savon Sanomat
”Trilogian päätösosa Matkijanärhi on saanut ylistäviä arvioita, eikä syyttä. Se on hieno huipennus Nälkäpelille.” - Heidi Ylitalo, Suosikki
- Akvaariokala
En tiedä montaakaan kirjaa, jotka ovat voittaneet minut samalla tavalla puolelleen, mutta Matkijanärhi kohosi listani kärkisijoille. Ensimmäisellä lukukerralla kirja oli jotenkin sekava, mutta kun luin sen uudestaan hetekn kuluttu, sain siitä irti jo niin paljon enemmän. Koko kirja ja sen juoni olivat vauhdikasta ja todella koskettavaa tekstiä. Henkilöihin samaistui. Mielestäni Suzanne Collins on tehnyt ällistyttävän hyvää työtä.
- Glare
Sain viimeinkin luettua viimeinkin. Kirjasarjan viimeinen kirja oli isoin pettynyt. Kirja tuntui enemmänkin menevän vuoristorataa, että osa oli todella hyvin kirjoitettu, mutta aina kun kirja oli hyvään suuntaan menossa. Se lopahti.
Loppupeleissä petyin siihen, että vikassa osassa tuli ehkä hieman liikaakin ihmis suhde sotkuja.
Myös tiettyjä asioita jätettiin auki, ainakin itselleni tuli olo, että kirjailijalla olisi loppupeleissä tullut kiire saada kirja valmiiksi.
avataria
- Fantasyfan
Kirja oli iha hyvä, mutta välillä juoni junnasi paikallaan. Kirja oli jaettu kolmeen osaan niin kuin edeltäjänsäkin.
- Reta-Rees
Tämä kirja tuntuu jakavat mielipiteet, sitä joko rakastetaan tai vihataan, ja minä taidan kuulua jälkimmäiseen joukkoon. Kirjassa on niin monta epäkohtaa, etten enää edes muista kaikkia. Kaikista eniten minua kuitenkin ärsytti Katniksen lamaantuminen ja se miten loppuratkaistuun päästiin. Tuli sellainen olo, että Collinsilla oli ollut kiire tämän kirjan kirjoittamisessa.
- Nafisan
Luin kirjan kertaistumalla, vaikka en ollut kovinkaan vaikuttunut siitä. Tahdoin kuitenkin lukea tämän sarjan päätökseensä. Petyin moneen juonenkäänteeseen ja kirjan kohokohdiksi jäivät mitä eriskummallisimmilla tavoilla toteutetut (massa)kuolemat. Collinsin sarja on alun hienon aloituksen jälkeen jäänyt latteasi kun huonosti kohonnut kakku.
Matkijanärhessä on paljon samaa kuin Ally Condien dystopia-trilogian toisessa osassa Rajalla, sekä Lauren Oliverin niin ikään trilogian keskimmäisen teoksen Pandemonium - Rakkaus on kapinaa kanssa. Collinsin teos on ilmestynyt noita kahta aiemmin, mutta ei yllä samalle tasolle. Kaikkia sarjoja yhdistää mm. n. 17-vuotiaan päähenkilö tytön ja kahden pojan kolmiodraama ja pinnan alla kytevä kapina. Jos nuorten dystopia jää pidemmäksikin trendiksi, toivon, että tällainen linja saa rinnalleen jotain uutta.
- ano
Jotenkin vain rakastuin kirjaan ja sarjaa. Suzanne on mahtava kirjailija. Kirjassa on ihan onnellinen loppu, mutta silti se on surullinen. Tässä kirjassa on vihaa, rakkautta ja surua. Olen onnellinen Peetan ja Katnisin puolesta.
- VMN
Collinsin luomana Nälkäpelin sarjan päätösosa Matkijanärhi on monella tapaa samanlainen kuin muutkin sarjan osat, eikä se välttämättä ole hyvä asia.
Kirja on jaettu samalla tavalla kuin aiemmatkin, eli kolmeen eri osaan, joista jokainen pyörii yhden suuremman tarinan vaiheen ympärillä, ja jokaisen osan sisällä on omia lukujaan. Ensimmäinen keskittyy tarinan alustamiseen ja menneen kertaamisen, ja tekstillä kestääkin varsin pitkään ennen kuin se lähtee vasta kunnolla liikkeelle. Kolmas ja viimeinen osa on ehdottomasti kirjan paras ja jännittävin osa, minkä takia kirja onkin hyvä lukea loppuun asti kokeakseen parhaan mahdollisen mitä kirjalla on tarjottavana.
Juonta itseä en paljasta, kuten kirjan takakansi tekee, tai ainakin kertoo mitä edellisessä kahdessa kirjassa on tapahtunut. Sen voin sanoa, että juoni jatkuu siitä, mihin se viimeksi suoraan jäikin, panokset kovenevat ja kaikki ajaa suoraan kohti kaiken loppua, mitä alusta asti on pohjustettu, eli aivan kuten tarinan viimeisellä osalla kuuluukin olla.
Ja kirjan juoni taas… No. Se ei ole erityisen hyvä, kuten ei ole kirjan mikään muukaan ollut. Ne ovat perustasoa, ilman suurempia hienouksia. Juoni on paikka paikoin liian arvattava ja vaikka se saakin aikaa yllätyksiä, niissä ei ole tarpeeksi tehoa tuottaakseen mitään erityistä. Katnissin tarina ei ole koskaan ollut mitään erikoista ja nyt kaikki täytyy ratkaista, eikä mitenkään erityisesti.
Tarina on pettymys. Se etenee epätasaisesti, toisinaan ei tunnu liikkuvan yhtään mihinkään, välillä hyppii suuria tapahtumia eteenpäin harppauksin. Kehenkään hahmoon ei ehdi luomaan minkäänlaista kiintymystä, eikä heidän tulevaisuutensa oikeastaan edes pahemmin kiinnosta. Sitten kun jotain suurta tapahtuu, niin se menee niin nopeasti, että tuntuu siltä kuin se vain ohitettaisiin ohi. Niin, ja se lopetus? Ei täytä minkäänlaisia odotuksia mitä kirja on asettanut. Kirjan loppuminen on väkinäinen ja nopeasti ryssitty, eikä siinä tunnu itse asiassa edes olevan pahemmin järkeä.
Kirja on kirjoitettu samalla tavalla kuin aiemmatkin. Harvoin kuvaillaan tai selitetään mitään tarkemmin, ja paljon jätetään oman mielikuvituksen varaan kirjoittajan antamatta minkäänlaista vinkkiä millaisesta paikasta on kyse. Varsinkin kirjanalun miljöötä ei kuvailla tuskin mitenkään, mikä minua itseäni häiritsi suuresti.
Samaten kirjasta voisi nostaa esille sen, ettei se muistuta tarpeeksi mitä tapahtui viime osassa, jatkuuhan se heti siitä. Varsinkin jotkut hahmot jäävät todellakin mysteereiksi, joita on vaikea muistaa mieleensä, kun heistä ei kerrota miltä he näyttivät. Osan hahmoista sain mieleeni vain, koska olin nähnyt ensimmäisen elokuvan.
Ja kuten myös aiemminkin, niin ongelmaksi muodostuu Katnissin dominointi kertojana. Katniss kertoo tapahtumat, ja jos hän ei ole mukana, niin mitään ei tapahdu. Varsinkin alun tylsyyden aikana tapahtuu jotain, mikä voisi olla alkupuolen jännittävin tapahtuma, mutta koska Katniss ei ole kertomassa siitä, niin sitä ei toisin sanoen edes tapahdu. Ratkaisu on täysin naurettava ja typerä, eikä tätä edes selitetä muiden henkilöiden toimesta.
Mitä kirja sitten on saanut oikein, on se että siinä on hyvin usean luvun jälkeen jonkinlainen juonenkäänne. Ne tekevät oikean efektin ja saavat lukijan haluamaan kääntämään sivua ja katsomaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Seuraavan luvun ensi sivuilla Collins kuitenkin kumoaa koko käänteen tai pilaa sen niin, ettei sillä oikeasti olekaan niin suurta vaikutusta, kun saattaisi kuvitella. Lopputulos on se, että usean luvun jälkeen lukija saa pikkutyttömäisen kiljahduksen muka-jännästä käänteestä, vaikka tietää viimeistään ensi sivulle päästessään, ettei se oikeasti ole niin suurta, kun annetaan ymmärtää.
Silti, kirja on keskivertoista luettavaa. Sitä lukee ihan mielellään, varsinkin jos on jo lukenut aiemmat osat. Toisaalta kirjaa ei voi sanoa yllättäväksi pettymykseksi, jos on lukenut aiemmat osat. Se on suurilta osin täysin samaa tavaraa kuin aiemmatkin, niin rakenteeltaan, juonenkäänteiltään kuin itse tarinan tasolta. Itse en pitänyt mitenkään erityisesti aiemmista, joten tämä koki saman kohtalon, ja ongelmat olivat suurelta osin samoja. Ehkä hiukan suuremmiksi ongelmat tekivät se, että sarja loppuu, eikä jatkoa ole jossa virheet voisi korjata.
Jos nyt on mennyt jo lukemaan aiemmat osat, niin onhan se hyvä lukea sarja loppuun asti. Siinä on samat asiat kuin muissakin kirjoissa, niin hyvät kuin huonot. Erityistä päätöstä ei tule, mikä on suuri pettymys. Huomioitavaa ja yllättävää kuitenkin on kirjan raakuus tietyissä kohdin, joka saattaa nousta erittäin suureksi. Ihan kaikista nuorimmille tätä en voi siis suositella, vaikka nuortenkirja olisikin.
avataria
- rudi92
Nyt tuli sitten luettua tämäkin trilogia loppuun. Niin kuin jo sanoin Nälkäpelin arvostelussa, kirjasarja oli hieman pettymys. Kirjailijalla on outo tapa kirjoittaa ja musta ainakin tuntui monesti että joitain asioita jäi kertomatta ja Katnissin tunteet jäivät vajanaisiksi.
Mutta nyt itse asiaan, eli kolmannen kirjan arvosteluun. Anaan tälle siksi kaksi tähteä, koska tämä oli yleisesti ottaen tylsä ja kirjailijan puutteet kävivät ilmi selvemmin kuin muissa osissa. Katniss oli ensimmäisestä osasta lähtien tosi ärsyttävä, mutta tässä hän oli vielä ärsyttävämpi. Gale oli myös aika outo hahmo. Hän jäi jotenkin vajavaiseksi hahmoksi. Myös kolmiodraama oli jotenkin tosi pelkistetty, aivan kuin kirjailija ei olisi osannut keskittyä sen kirjoittamiseen.
Kirjasarja on kyllä muuten ihan hyvä, vaikka siinä onkin puutteensa. Kokonaisuutena ihan kolmen tähden arvoinen sarja.
(+1 tykkäsi tästä)
- Serafia
[spoiler varoitus]
Mielestäni tämä oli sarjan huonoin teos. Kirja oli sekava ja aina en edes ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut.
Esimerkkinä nyt se, että en tajunnut edes Finnickin olevan kuolleen, vasta paljon myöhemmin tapahtuman jälkeen. Ja Primin tajusin jokseen kuolevan, mutta silti kohtaus oli hämärä.
Mutta jos olet lukenut muut Nälkäpelin ja Vihan liekit, lue ihmeessä tämäkin. Mutta itse en vain oikein pitänyt tästä päätösosasta.
- heli2000
Tämä on loistava lopetus Nälkäpeli-trilogialle, ja se saa arvoisensa lopun. Nälkäpeli on hyvin järkyttävä trilogia, mutta se pistää ajattelemaan asioita.
- ShadowMaker
Tämä kirja oli minusta sarjan huonoin. En oikein itsekkään ymmärrä miksi pidin tästä vähiten. Ehkä muutuin Capitolilaiseksi ja halusin lisää areenalla käytävää Nälkäpeliä. Sitä tuli jotenkin ikävä Matkijanärheä lukiessa.
Tässä ei ollut samankaltaista jännitystä kuin edellisissä kirjoissa.
Ikävöin areenan lisäksi Peetaa. Itse pidän Peetasta enemmän kuin Galesta. En ollut pitänyt yhtään Galesta edellisissäkään osissa, ja tässäkään en oikein ihastunut hänen persoonaansa. Gale on jotenkin ehkä hiukan tylsempi kuin Peeta, vaikka Peetanhan persoona on kuvattu niin sanotusti yksinkertaisempana. Ehkä se tekee Peetasta mukavamman ihmisen, se ettei häntä yritetty edes tehdä erityiseksi.
Tämä on minusta 4 tähden kirja, vaikka tämä ei minusta yltänyt samalle tasolle sydämessäni kuin Nälkäpeli-trilogian edelliset osat.
Niin kuin sanoin tuossa aijemmin, ikävöin areenalla käytävää peliä. En ymmärrä miksi, sehän oli raakaa ja julmaa!
Odotin kuitenkin tältä kirjalta jotain muuta. Kuvittelin tämän jotenkin hiukan erilaisemmaksi saadessani tämän käteeni. Vaikka odotinkin erilaista kirjaa, kuitenkin tiesin miten tämä tulee loppumaan: Katniss ja Peeta perustavat perheen, presidentti Snow kuolee, Nälkäpeli lopetetaan ja kapinalliset voittavat sodan.
Lukiessani takaiskuista mitä kapinallisille tapahtui, mietin aina, että vaikka tässä tapahtuisi välissä ihan mitä tahansa tämä tulee kuitenkin loppumaan jollain tavalla onnellisesti.
Ja niinhän se loppui.
Itkin aivan järkyttävästi viimeisten sivujen aikana. Niitä lukiessani näin aivan selkeästi tapahtumat mielessäni. Varsinkin Peetan ja Katnissin lapsien leikkimisen pellolla.
Lopetettuani kokonaan kirjan, laittaessani sen kannet kiinni, viimeinen lause kuin kaikui pääni sisällä: "Mutta paljon huonompiakin pelejä on"
- Vallu
Kirja oli upea ja jännittävä. Kokoajan oli jotainmitä jännittää; kuka on elämän rakkaus, ketkä säilyvät elossa, keneen nuoli lopulta uppoaa ja mitä tapahtuu kun palataan kotiin ja ketkä sinne palaavat? Vastauksia ja kysymyksiä syntyy kokoajan lisää ja kun olet jo varma jostain kaikki onkin toisin.
Kirjaa lukiessani jouduin pysähtymään ainakin kerran itkemisen takija.
Enkä voi muuta sanoa kuin: Kiitos Suzanne Collins, tästä upeasta kirjasarjasta.
- Rosale
Viimeinen osa oli..Sanat eivät riitä kuvaamaan. Epilogin viimeinen lause: "Mutta paljon huonompiakin pelejä on." :)
avataria
- PerriKarhu
Rakastan tätä kirjasarjaa, se on uskomaton. Täydellinen idea kirjalle, josta riittää kirjoitettavaa. Mahdoton sanoa, mikä oli paras osa, ykkönen ja kolmonen menivät molemmat kakkosen ohi kuitenkin. Olin aluksi epäluuloinen Peetasta ja pidin enemmän Galesta, mutta kirjoja lukiessani aloin lämmetä suloiselle leipuripojalle. Mutta koska pidin myös Galesta, tuon tyly katoaminen Katnissin elämästä ärsytti hieman. Mutta aivan mahtava kirjasarja, ei muuta voi sanoa.
(+1 tykkäsi tästä)
- Nina98
Nälkäpelin kolmososa oli hiukan ahdistava, vaikka loppu olikin onnellinen. Tuntui, että henkilöt kokivat vain takaiskuja toisensa perään, eikä into jaksanut kunnolla riittää loppuun asti. Katniss alkoi vähän ärsyttää lopussa. Hän ei ole mikään unelmapäähenkilö. Peeta on suloinen tyyppi, pidän hänen naapurinpoika-olemuksestaan. Ihan hyvä kirja:)
(+1 tykkäsi tästä)
- Ferren
Matkijanärhi on loistava päätös upealle sarjalle. Kapina Panemissa saavuttaa huippunsa ja nostaa jännityksen pintaan.
Lukukokemusta ei voi sanoin kuvata. Sen tiedän ainakin, että itkin minuuttitolkulla viimeisten lauseiden kohdalla. Kun olin rauhoittunut, huomasin että jäljellä on vielä paljon koskettavampi epilogi. Kyynelehdin varttitunnin lähinnä onnesta, osikseen surusta ja ennen kaikkea siitä että tarina loppui loistavalla tavalla.
Suzanne Collins pystyi vangitsemaan paljon tunteita jopa
yksittäisiin sanoihin.
- Msullgar
[spoiler varoitus]
En oikein pitänyt Peetasta, enkä pidä hänestä vieläkään. Peeta on ollut jotenkin avuton. Inhottavaa on ollut varsinkin että he saivat lapsia :(
- Catherine
Trilogian päätös osa, kuuluu yhteen lemppari kirjoistani. Jollain tapaa tämä kolmas osa ei uponnut minuun samalla tapaa, kuin kaksi ensimmäistä. Siitä huolimatta mahtavaa luettavaa. Loppu oli mielestäni kaunis, nostatti kyyneleet silmiin ja kysymykset mieleen. Nälkäpeli on kirjasarja, jonka jokaisen pitäisi lukea vähintään kerran elämässään.
- Cicatrix
Aivan mahtava kirjasarja, nousee lemppareihini. Tämä viimeinen osa on vähän erilainen kuin kaksi ensimmäistä, mutta yhtä hyvä. Katniss kasvaa ja muuttuu sarjan mukana; ensimmäisessä kirjassa hän osallistuu Nälkäpeliin vain pelastaakseen siskonsa, mutta tässä viimeisessä osassa hän taistelee aktiivisesti Capitolia vastaan. Suzanne Collins kirjoittaa mahtavasti.
- Q_Black
Viimeistä kirjaa odotti kauhun ja innostuksen sekaisilla tunteilla enkä pettynyt tähänkään. Paikoitellen ehkä hiukan tlsää luettavaa, mutta tutuksi tulleet rakkaat hahmot kuitenkin auttoivat eteenpäin. Aloin pitää Peetasta vasta tässä kirjassa. Loppu jollain tavalla yllätti.
avataria
- Twist
Nälkäpelin viimeinen osa oli mestarillinen. Aluksi kirja tuntui jotenkin tönköltä, epäilin jopa että Collinsin ote on hellittänyt loppua myöten. Mutta onneksi ei, sillä kirja parani paranemistaan loppua kohden.
Kirjailija saisi tehdä lisääkin kirjoja, ei tarvitse sarjaa mutta jokin yksitäinenkin kirja olisi mukava. Hieno sarja loppuun asti, mahtava elämys!
(+4 tykkäsi tästä)










