-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / Skie | Tänään 00:25
-
- George R.R. Martin - Tulen ja jään laulu: Kirjauutisia
- Lukusali / Georgi | Eilen 23:52
-
- Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
- Teatteri / Mustelmann | Eilen 23:34
-
- Kotimaan politiikka
- Taverna / kyty | Eilen 23:22
-
- Euroviisut 2024
- Konserttisali / kyty | Eilen 23:09
Etsi kirjaa, löydä luettavaa
Hopeakielo kirjoitti: Tuulen varjon kuvauksesta tulee mieleen Clarken Jonathan Strage & herra Norrell , jota yritin lukea, mutta ehdin tylsistyä siihen, joten se jäi kesken. Toivottavasti tämä Tuulen varjo on parempi :)
Jonathan Strangen & herra Norrellin kanssa minulla kävi niin, että alkuun se oli - mielestäni - aivan tavattoman tylsä ja ihmettelin, miksi kummassa tätä on näin kehuttu, mutta sitten juoni tuntui aivan äkkiyllättäen hurahtavan käyntiin. Loppuosaa en voi väittää tylsäksi, ja muistan tykänneeni paljon, vaikka kirjan sisällöstä en mitään muistakaan (mutta johan sen lukemisesta on kohta kymmenen vuotta).
Voisin ehdottaa sinulle Erin Morgensternin Yösirkusta , jonka esittely-/takakansiteksti spoilaa tosin niin paljon, että jos spoilereista kärsii niin sitä ei kannata lukea. Sen sijaan voi lukea arvostelun , joka on lähinnä pelkkää hehkutusta mutta jossa onnistun sentään muutamassa virkkeessä sisällöstäkin sanomaan jotain. :P
Muskettisotureista pitävälle menevät varmaankin Rafael Sabatinin kirjat, jo vähän vanhempia, julkaistu suomessa 50-luvulla, mutta hyvin samantyylisiä.
Yksi suosikkikirjailijoistani Arturo Perez-Reverte on kirjoittanut paljon historiallisia kirjoja. Kapteeni Alatristen seikkailut, 4 kirjaa (on filmattukin, Viggo Mortensen pääosassa) ja Miekkamestari. Ei niin historiallisia mutta ehdottoman suositeltavia myös Flaamilainen taulu, Rummunkalvo, Yhdeksäs portti (tämäkin on filmattu, Johnny Depp pääosassa)
Sitten aihepiiri vaihtuu mutta suosittelen James Clavellin Shogun-kirjaa, ja jos se maistuu niin miksei Tai-Pania ja Gai-Jiniäkin.
Umberto Eco: Ruusin nimi. Filosofiaa ja murhamysteeri.
Ken Follett: Taivaan pilarit. Katedraalin rakentamista 1300-luvun englannissa.
Artturi Leinonen: Hakkapeliitat. Suomalaiset sankarit 30-vuotisen sodan pyörteissä.
Seuraavat ovat minultakin vielä hyllyssä lukematta mutta suositellaanpa silti:
Ugo Di Fonte: Maistaja
Ildefonso Falcones: Meren katedraali
Diana Gabaldonin kirjat?
Pierre Pevel: Kardinaalin miekat
Aki Raatikainen: Kristallikuningas
Juha Ruusuvuori: Kaniikki Lupus
Juha Ruusuvuori: Ryöstetty Pyhimys
Samuel Shellabarger: Kuninkaan kavaljeeri
Z. Topelius: Välskärin kertomuksia
Mika Waltari: Johannes Algelos
Mika Waltari: Nuori Johannes
John Greenit ovat jo kirjastosta varattu ja Elämäni seinäruusuna olen lukenut. Mitä muita must-read kirjoja löytyy? Entäpä kolmannesta persoonasta kuvattuja? Löytyykö näitä kirjoja, suurin osa kun tuntuu olevan ensimmäisestä.
Holly Goldber Sloan: Näkymätön poika
Suomeksi ja muistaakseni kolmannesta persoonasta kuvattu. Todella koukuttava kirja, jossa on koskettava juoni ja idea.
Jenny Downham: You Against Me
Kolmannesta persoonasta tämäkin jos oikein muistan. Rakkaustarina, muttei todellakaan siirappisin sellainen. Kaunis kirja rakkaudesta, perhesuhteista ja vaikeista valinnoista.
Gayle Forman: Just One Day
Varsin siirappinen kirja, mutta hieno kasvutarina. Juoni jopa yllätti puoelessa välissä. Kertojasta ei enää mitään käryä... Tälle on myös, no, ei varsinaisesti jatko-osa, mutta ikään kuin toinen puoli tarinasta nimeltään Just One Year.
Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea
Hyvin siirappinen mutta ihana.
Lisäksi jo mainittua John Greeniä suosittelen tosiaan lämpimästi. Hänen ja David Levithanin Will Grayson, Will Grayson oli mielestäni ainakin yhtä hyvä kuin Tähtiin kirjoitettu virhe.
Niin ja olen arvostellut kaikki nämä kirjat blogissani, joten jos haluat lukea tarkempaa selostusta ja ajatuksia, sen uumenistä löytyy.
Viime ketjussa ehdotettiin Noituri-sarjaa ja lukaisinkin suurten odotusten saattelemana jo kaikki suomennetut osat, mutta harmikseni täytyy myöntää, että ei tuntunut oikein miltään Martinin jälkeen. Sama vika Tuulen nimi-kirjan kanssa. Sitä ehdotettiin myös ja luin sen samantien. Mutta sama juttu; ei oikein kolahtanut. Liian kliseistä tusinafantasiaa minun makuuni. Abercrombie on seuraavana listalla, jos tykästyisin enemmän. Samoten Locke Lamoran valheet on listalla. Mutta mitäs muuta (suomennettua) sitä voisi ajatella? Genrellä ei väliä, kunhan olisi jotenkin massasta erottuvaa, eeppistä meininkiä. :)
Kamalaa, näinkö tässä nyt sitten kävi, kun koukutuin niin täydellisesti tuohon Martinin tekeleeseen, että kaikki muu tuntuu lattealta ja hengettömältä! Onneksi Tolkienin tuotanto ei ole menettänyt taikaansa tämän uuden tuttavuuden myötä. Samoten Kingin Musta Torni-sarja on minusta aivan verraton kaikessa outoudessaan. Kiitos jo etukäteen vinkeistä! :)
Ainoa mieleen tuleva sarja olisi James S. A. Coreyn Expanse-sarja. Eeppistäscifiä, jota on moneen kertaan hehkutettu - ja kyllä, myös verrattua Martinin maailmaan. Tästä on myös tulossa sarja, ei tosin HBO:lta. Ensimmäinen osa on Leviathan Wakes, kirjojahan ei siis valitettavasti ole suomennettu. Jos avaruusenglanti taituu, niin tätä suosittelisin (kuulemani perusteella).
Olet kirjahyllysi perusteella lukenut Tarun kolmesta miekasta (ja antanut kirjoille hyviä arvosanoja). Ehkä voisit kokeilla Tad Williamsin toista suomennettua sarjaa Varjojen marssia. Tämän kääntäminen jäi kyllä kesken. Yksikään ehdotuksistani ei tuo erityisemmin mieleen Tulen ja jään laulua.
Jos mennään englanninkielisiin, niin Daniel Abrahamin The Dagger and the Coin -fantasiasaagaa on verrattu Tulen ja jään lauluun. En ole sitä itse lukenut. Sarjalla on puoliksi sama kirjoittaja kuin VMN:n mainitsemalla Expansella.
Lukemistani eeppisistä fantasiasarjoista lähimmäksi Tulen ja jään laulun tyyliä ovat varmaan päässeet Greg Keyesin The Kingdoms of Thorn and Bone ja David Anthony Durhamin Acacia-trilogia . Mutta ei näistä kumpikaan ole erityisen lähellä. Keyesillä hahmonkuvaus, kerrontatekniikka ja helppolukuisuus toivat mieleen Martinin, ja Durham kirjoittaa (Martinin tapaan) fantasiaa kuin historiallista kaunokirjallisuutta.
Suosikkini suomentamattomassa eeppisessä fantasiassa ovat Stephen Donaldsonin The Chronicles of Thomas Covenant[*], Steven Eriksonin The Malazan Book of the Fallen, Patricia A. McKillipin Riddle-Master -trilogia, Robin Hobbin kolme sarjaa sekä R. Scott Bakkerin trilogiat. Mutta nämä kaikki ovat eri tyylisiä kuin Tulen ja jään laulu; ehkä Bakker on lähimpänä Martinia. Hänen kirjansa ovat raskaan sarjan eeppistä meininkiä, kuten myös Eriksonin, vaikka miehillä on hyvin erilaiset otteet. Riddle-Master oli McKillipin yritys kirjoittaa jotain vastaavaa kuin Taru Sormusten herrasta.
[*] Ensimmäinen Covenant-kirja on suomennettu nimellä Berek Puolikäden paluu.
Innostuin aikoinaan lukemaan läpi klassikoita, joita lapsena en saanut kokea ja erinomaisestihan nuo toimivat aikuisellekin. Eli luettuna on Muumit, Nalle Puhit, Narnian tarinat, Liisa Ihmemaassa, Pessi ja Illusia, Pikku prinssi, Kaislikossa suhisee, Oscar Wilden Onnellinen prinssi ja "aikuisten saduista" Angela Carterin Verinen kammio ja Stanislaw Lemin Konekansan satuja ja tarinoita. Astrid Lindgreniä olen myös lukenut ja pari L. Frank Baumia löytyy hyllystä.
Etsinnässä siis hyviä, mielenkiintoisia tarinoita jotka sopivat myös aikuislukijalle.
Edit. Myös Tolkienin lastenkirjat on luettuina ja niitä (paitsi Herra Bliss), kuten muitakin mainitsemiani, voin suositella aiheesta kiinnostuneille.
Formaldehyde kirjoitti: Suositelkaa minulle satukirjoja.
Oletko lukenut Topeliuksen satuja? Topeliuksen satukokoelma oli silloin joskus lukemaan opittuani pitkään suosikkikirjani. Vanhempana kirjaa lukiessani pidin satuja yhä ihanina, mutta yllätyin, kuinka kovasti paljon niissä julistetaan kristillistä oppia. Jotenkin sitä ei lapsena tullut niin ajateltua. Isänmaanrakkaus tietty toinen. Toisaalta Topeliuksen kertojaäänen aatteellisuudessa on jo sinänsä jotain mielestäni herttaista, se on niin avointa ja hyväntahtoista. Oli aatteista mitä mieltä tahansa, ovat sadut kuitenkin osa suomalaista kulttuuriperintöä: Sampo Lappalainen, Adalmiinan helmi, Koivu ja tähti, Vattumato, Tähtisilmä...
Kaarina Helakisaa kannattaa kokeilla. Pidin pienenä kovasti Helakisan kirjasta Lasilinna: merkillisiä kertomuksia, vaikken ihan kaikkea ymmärtänytkään. Mutta olipahan ainakin kyllin merkillinen.
Muuta, mitä tuli lapsena luettua:
Felix Saltenin Bambi: tarina metsästä eli se alkuperäinen bambi. F. H. Burnettin klassikko Salainen puutarha. Colin Dannin Kaukametsän pakolaiset, josta tutustuin aluksi animaatioversioon. Selkeämmin lastenkirjoja Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki, Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä ja Mary Nortonin Kätkijät. Roald Dahlin lastenkirjoista on tullut luettua Kekseliäs kettu.
Pakko mainita vielä Cicely Mary Barkerin Flower Fairies -runokuvakirjat. Niistä en tiennyt lapsena mitään, mutta nyttemmin nimellisesti täysi-ikäisenä olen ihastunut.
Hiistu kirjoitti: Oletko lukenut Topeliuksen satuja?
Joskus vuonna kivi ja nahkakypärä. Muistan pitäneeni erityisesti Adalmiinan helmestä. Tuli tässä puoli vuotta sitten vastaan sievä laitos miehen saduista ihan 1800-luvun loppuvuosilta, vaan harmi kyllä minulla ei ollut järkeä ostaa sitä. Mutta täytyy laittaa mies uusintalukuun.
Lasilinna, Salainen puutarha ja jokunen lapsena saatu Töpöhäntä löytyy hyllystä.
Dahl onkin vaikuttanut mielenkiintoiselta, pari aikuisille suunnattua novellikokoelmaa olen lukenut. Myös Kaukametsää olen joskus miettinyt.
En muista olenko varsinaisesti koskaan lukenut Kiljusten herrasväkeä , mutta sen verran on tullut sieltä suunnalta vaikutteita poimittua, että Luru, joka sarjassa muistaakseni on lapsen nimi on minun kielenkäytössäni substantiivi ja tarkoittaa koiraa.
tarunen kirjoitti: Aikuiseen makuun sopisi kuitenkin ehkä paremmin Hans Christian Andersen.
Andersen ja Grimm ovat tuttuja. Rakkaita sellaisia.
tarunen kirjoitti: Ja Tuhannen ja yhden yön tarinoita voin suositella, kannattaa kuitenkin etsiä sellainen versio, jota ei ole sovellettu lapsille eli ei ole poistettu noiden satujen aikuisille tarkoitettua sisältöä.
Pitäisi vain osata arpoa oikea painos. Yksi rankalla kädellä tiivistetty kirja minulta löytyy, mutta moniosaisen laitoksen hankkiminen on ollut mielessä.
Sarjisosastolta Bill Willinghamin Fablesia olen lukenut muutaman ensimmäisen osan verran.
Ja onko Diana Wynne Jones tuttu? En ole varma, onko hänen tuotantonsa varsinaisesti satuja vai lasten/nuorten fantasiaa, mutta jos Narnia on mukana, niin miksei sitten tämäkin. Liikkuva linna -trilogia on mun suosikkini häneltä lukemistani teoksista.
Torill Thorstad Haugerin Korppityttö on myös kiva kirja.
Taru sormusten herrasta-trilogia on mahtava vaikkakin välillä vähän tahmea
Hobitti-kirja on hyvin mukaansatempaava ja hauska
Silmarillon on raskasta luettavaa mutta kertoo upeasti asioita Keski-maasta
Ja en taida muistaa hirveästi Tolkienin kirjoja mutta, Lukekaa!
Mab kirjoitti: Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut on myös klassikko :)
Ja onko Diana Wynne Jones tuttu?
Torill Thorstad Haugerin Korppityttö on myös kiva kirja.
Kiitos Mab ja Lenora, Aili Somersalo on nyt tutustumislistalla.
Wynne Jonesia olen muutaman kirjan lukenut. Enemmänkin voisi.
Korppityttö tuli luettua ala-asteella, pidin siitä aika tavalla. Muistikuvat ovat todella, todella usvaiset, joten sen voisi lukea uudelleen jos uskaltaisi.
ShadowMoon kirjoitti: Tolkienin tuotantoa kannattaa lukea
Aamen tälle.
Nylkky kirjoitti: Elina Karjalaisen Uppo-Nallet. Lapsuuden parhaimpia iltasatuja muumien lisäksi :D
Vinkki laitettu korvan taakse. Kyseinen kontio on tuttu ilmestys lähinnä kirpputoreilta, surullista kyllä.
Pisania kirjoitti: Omia suosikkejani lapsuudesta ovat Eduard Uspenskin Alas taikavirtaa, jossa seikkaillaan venäläisten satujen maailmassa, sekä saksalaisen Ottfrid Preusslerin kirjat Ryöväri Hurjahanka ja Pikkunoita. Kotimaisista parhaasta päästä on Ilkka Pitkäsen Eläinten talo ja Eläinten joulu, jos ne saduiksi lasketaan.
Taikavirrasta lienee puhuttu jossain päin Risingiä myönteisesti, sillä kuulostaa nimenä tutulta. Kiitos muistutuksesta.
Pikkunoita on luettu ja Mustan myllyn mestari ja Pieni vesimies löytyvät hyllystä, Hurjahanka ei ole tullut vastaan.
Ilkka Pitkänen on täysin uusi tuttavuus, korvan taakse menee tämäkin.
Ehdotuksia on tullut mukavasti, kiitos kaikille toistaiseksi teoksia vinkanneille!
Tuli vielä mieleen Susan Cooperin viisiosainen Pimeä nousee -sarja. Mä luin se ala-asteikäisenä ja se oli niin jännä, etten malttanut laskea sitä näpeistäni ja melkein myöhästyin koulusta (mä olin äärimmäisen tunnollinen oppilas, joten en ihan helposti päätynyt tuollaisiin tilanteisiin). Samalta kirjailijalta on myös teos Kultakaapu, siniviitta.