Maksuvälineet

Visa Electronia lähinnä käytän minäkin, koska muita kortteja ei ole. Välillä sen epävarmuus harmittaa (esim. junamatkustaminen stressaa, kun ei voi luottaa siihen että hätätilanteessa voi maksaa lippunsa kortilla), mutta enpä ole ruvennut venkslaamaan. Joskus keväisin ja kesäisin kaipailen kyllä luotto-ominaisuutta, kun vanhat kesätyörahat on loppu ja tilillä on kaksikymmentä senttiä, mutta toisaalta pelkään kokeilla, millaiseksi rahankäyttö sitten menisi jos voisin ostaa velaksi. Nurinkurista, että velaksi ostamista tarvitsisi eniten silloin kun ei ole yhtään rahaa, mutta silti vain rahan (=vakituisten tulojen) kanssa siihen on edes jotain järkeä lähteä :P Tai no, työtön äitini tuntuu tarvitsevan luottokorttia ehdottomasti, mutta toisaalta hänen koko taloutensa on päätynyt makaamaan sen varassa.

Electronin lisäksi pidän lompakossa aina myös käteistä. Usein varaan sinne sen verran, että voin bussissa ladata tyhjentyneen matkakortin tai ainakin hätätilanteessa maksaa yksittäisen bussilipun. Junalla matkustettaessa siellä on varmuuden vuoksi junalipun verran rahaa. Näistä varakassoista voin sitten maksaa silloin tällöin pikkuostoksia myös kaupassa, tai ostaa yhdistyksemme toimiston kioskista juttuja jne. randomiuksia.

Minun uudessa Credit/Debit -kortissani on nykyään myös lähimaksumahdollisuus. Olin silloin aikoinaan, kun tästä puhuttiin enemmän, hiukan huolissani tuosta ominaisuudesta, mutta nyt olen todella tyytyväinen siihen. Joskus, ennen tätä nykyistä korttia, se oli hiukan hassua (ja ehkä jopa noloa) maksaa jotain alle euron ostosta kortilla, koska ei ollut yhtään käteistä. Ei tuo lähimaksaminen aina onnistu, kun maksupääte ei jostain syystä lue korttia, mutta tarpeeksi usein kuitenkin, jotta siitä on selvä hyöty.

Minulla on myös S-pankin Debit-kortti (miehen ja minun yhteiseen tiliin), mutta jostain syystä S-pankki ei katsonut tarpeelliseksi lähettää minulle minun korttiini kuuluvaa pin-koodia. Se pitäisi joskus hoitaa, jotta minäkin voisin tehdä ostoksia tuolla kortilla... Ihme sähläystä kyllä.

Emelie kirjoitti: Ei tuo lähimaksaminen aina onnistu, kun maksupääte ei jostain syystä lue korttia, mutta tarpeeksi usein kuitenkin, jotta siitä on selvä hyöty.

Joissain korteissa on turvallisuusominaisuus, joka kysyy pin-koodia lähimaksuyrityksestä huolimatta joko tietyn tapahtumamäärän jälkeen tai satunnaisesti. Jos kortin luku ei onnistu teknisen häiriön takia, laitteen pitäisi osata kertoa siitä. Ei tietysti aina ole näin suoraviivaista.

Emelie kirjoitti: Minulla on myös S-pankin Debit-kortti (miehen ja minun yhteiseen tiliin), mutta jostain syystä S-pankki ei katsonut tarpeelliseksi lähettää minulle minun korttiini kuuluvaa pin-koodia. Se pitäisi joskus hoitaa, jotta minäkin voisin tehdä ostoksia tuolla kortilla... Ihme sähläystä kyllä.

Iivarin uusi S-pankin Debit-kortti jäi kokonaan tulematta... Tilattiin sitten uusi. En tiedä sähläsikö siinä pankki vai posti.

^ Lähimaksaminen epäonnistuu lähtökohtaisesti aina samalla laitteella ja en tiedä voiko satunnaisuudesta puhua, jos tätä tapahtuu tällä laitteella joka toinen kerta (riippumatta siitä paljonko olen tehnyt erilaisia ostoja näiden kertojen välissä). Vaikka tietysti sattuma on mahdollista, niin silti epäilen. Mutta joo, ei mikään maata kaatava ongelma minulle, sitten vaan näppäillään tunnari. :)