TV-sarjat

Spartacus: Vengeance eli sarjan toinen oikea kausi (ykkösen jälkeen nähtiin lyhyt välikausi Gods of the Arena) tuli katseltua muutamassa erässä kuluneen viikon aikana. Vaikutuin suuresti ykköskaudesta ja sitä seuranneesta välikaudesta, jotka ovat mielestäni parasta tv-viihdettä vuosikausiin. Odotin kakkoskaudelta paljon, vaikka tiesinkin, että se sisältäisi hieman erilaista meininkiä, kun juoni ei keskity enää gladiaattoritaisteluihin ja Spartacustakin näyttelee eri henkilö. Jouduin kuitenkin toteamaan, ettei laatu ole pysynyt samanlaisena, vaikka viihdyinkin sarjan parissa edelleen mainiosti. Tällä kertaa tylsää filleriä ja paikallaan jumitusta oli paljon enemmän kuin ennen, jolloin jokainen jakso vei juonta eteenpäin ja piti tehokkaasti mielenkiintoa yllä. Kauden kymmenen tunnin mittaista jaksoa olisi voitu tiivistää lyehyempäänkin mittaan.

Hyvästä viihteestä Spartacus silti edelleen käy. Äärimmäisen liioiteltu väkivalta tyydyttää varmasti jokaisen tarpeen nähdä verta ja irtoraajoja, itse ainakin sain tältä osin juuri sitä mitä halusin. Lähes taukoamaton hidastusten käyttö hieman ärsytti välillä, mutta muutoin taistelukohtaukset ovat yhtä brutaalin onnistuneita kuin aiemminkin. Seksiäkin riittää mukavasti, vaikka panokohtaukset muodostavatkin mättämisen ohella osan siitä filleristä, josta mainitsin. Monet tärkeämmätkin dialogit käydään kuitenkin nussimisen lomassa, joten pelkkää turhuutta ne eivät ole.

Spartacuksen uusi näyttelijä eli Liam McIntyre suoriutuu roolistaan kelvollisesti, vaikka ei syöpään kuolleelle Andy Whitfieldille pärjääkään. Mies ei ensinnäkään ole yhtä lihaksikkaassa kunnossa ja karsimakin on hieman toista tasoa, joskaan varsinaiset näyttelijänlahjat eivät ole sen paremmat tai huonommat. Harmittaa muuten pirusti, ettei Batiatus ole enää mukana kuvioissa, hän oli aiemmin yksi sarjan parhaimmista hahmoista, ellei peräti paras, sillä häntä näytellyt John Hannah veti roolinsa niin suoraan sydämestä kuin voi kuvitella.

Telkassa pyörii parhaillaan sarjan kolmas ja viimeinen kausi War of the Damned, jota en ole vielä aloittanut seuraamaan. En oikein tiedä, mitä odottaisin siltä, paitsi tiiviimpää ja iskevämpää juonenkuljetusta nyt ainakin. Koska historiansa tuntevat tietävät, miten kaikessa lopulta käy, tytyy finaalilta odottaa varmasti jotain todella suurta ja mahtavaa. Sitä ennen nähdään varmasti litroittain verta, metreittäin suolenpätkiä ja valtavasti kiiltäviä lihaksia ja hidastetusti huojuvia tissipareja.

No jaa... Laitetaan omaa katsomislistaa peliin:

Grimm. Tää sarja on sitten aivotonta ja yhdentekevää viihdettä. Yksi syy mainittu alla Almost Humanin yhteydessä. Olen katsonut vain sen takia, että äitimuori on sarjaan ihastunut ja sille pitänyt nauhoittaa, joten samalla on tullut katsottua itsekin.

Almost Human. Koreinta cyberpunk-scifiä vähään aikaan tv-sarjoissa. Parin ekan jakson perusteella aiheetkin ovat sentään sitä itseään, eikä vain sitä loputonta geneeristä huttua jossa scifi on vain mauste. Asia, johon joku Grimm syyllistyy puolet ajastaan. Paha vain, että mukana on myös joitain outouksia, jotka tuntuvat pakotetuilta juonenkuljetuksen välineiltä (multa meni vähän ohitse, miksi on laitonta käyttää ihmisen dna:ta robottien ihoa varten?)

Spartacus. Eka kausi oli virkistävän erilaista, mutta nyt temput on jo nähty ja koettu ja sarja on alkanut uraantua. Silti tätä tulee ihan mielellään katsottua. En vain voi olla naureskelematta aikojen muuttumista: seksi lähentelee hc-tasoa, vain yli 45 asteen kulmat ja varsinaiset penetraatiot puuttuvat.

Agents of S.H.I.E.L.D. Whedon-laatua. Loppupuolisko ekasta tuotantokaudesta hälvensi mun alkupuolen pelot siitä, että voisin unohtaa seuraamisen jos tulee pienikin lähetystauko. Voisihan tätä dvd:näkin hankkia, vaikka jokin aika sitten olin vielä epäileväinen.

Arrow. Katson tätä silloin tällöin ihan vain sen takia, että on kiva bongata tuttuja DC-hahmoja (vieläkin pettynyt Harley Quinnista). Muuten sarja on ihan hirveätä skeidaa.

Star Trek Enterprise. Vain pari ekaa tuotantokautta saatavissa dvd:nä, jotka haalin sikana säkissä tutustuttuani ulkomaan reissulla sarjaan muutaman jakson verran hotellilla. Noin kahdeksan ekan jakson jälkeen täytyy todeta, että hirveästä tunnuskappaleestaan huolimatta sarja on parasta trekkiä mitä löytyy (heti alkuperäisen ja Uuden sukupolven jälkeen).

Revolution. Sähköt häviää maailmasta on jo lähtökohtaisesti hölmö ajatus, joten sarjaa alkoikin katsomaan sopivalla asenteella ilman liikoja odotuksia. Silti yllätyin, että tuohan on ihan mukiinmenevä aivot pois -sarja. Asiaa auttaa runsas Fallout-fiilis (en täysin ymmärrä, mistä se tulee), vaikkakaan en panisi pahakseni jos ärsyttävä blonditeini kuukahtaisi broidinsa tapaan pois.

Dexter. En seuraa tätä enää tv:stä. Mulla on dvd:t...


Tauolla tai poissa olevia, mutta seuraamislistalla viihtyviä sarjoja: Broadwalk Empire, Game of Thrones, Vikings, Doctor Who (eivät vaan enää viitsi myydä dvd:nä muualla kuin briteissä)...

Koala-AM kirjoitti: Walking dead jäi kolmannella kaudella kesken, meni maku niin sarjakuviin kuin sarjaankin. Teki mieli itkeä aina kun Rick astui ruutuun.

Kyllä mä sinnikkäästi tuotakin katon kun sitä tulee, mutta pakko myöntää että ainoat oikeasti kiinnostavat jaksot keskittyivät Kuvernööriin, joka nyt on sitten sarjasta pois lopullisesti...

Rasimus kirjoitti: Spartacus. Eka kausi oli virkistävän erilaista, mutta nyt temput on jo nähty ja koettu ja sarja on alkanut uraantua. Silti tätä tulee ihan mielellään katsottua. En vain voi olla naureskelematta aikojen muuttumista: seksi lähentelee hc-tasoa, vain yli 45 asteen kulmat ja varsinaiset penetraatiot puuttuvat.

Plus vielä se, että seksikohtaukset eivät ole pelkkää heteromeininkiä, minkä lisäksi raiskauksetkin ovat sarjassa ihan peruskauraa. Välillä viehätyin siitä, miten osa tärkeistäkin dialogeista käytiin paneskelun ohessa, mutta kolmoskaudella seksiä tungetaan vähän liiaksi joka kohtaan. Kuten myös väkivaltaa, jonka jatkuva ylilyöminen alkoi tylsistyttää pahasti jossain vaiheessa. Erinomainen sarja silti kokonaisuutena ja eeppistä loppua ainakin kannattaa odottaa, vaikka se olikin minulle tietyllä tavalla pettymys.

Ketjussa on puhuttu Spartacuksesta. Minusta ensimmäinen tuotantokausi oli paras, sen jälkeen mentiin alaspäin. Katson parhaillaan viimeistä kautta, tähän mennessä puolet on takana. Jaksot ovat nyt olleet parempia kuin edellisellä kaudella (Vengeance), mikä on myönteinen asia. Ehkä sarjaan saadaan onnistunut lopetus.

Rasimus kirjoitti: Grimm. Tää sarja on sitten aivotonta ja yhdentekevää viihdettä. Yksi syy mainittu alla Almost Humanin yhteydessä. Olen katsonut vain sen takia, että äitimuori on sarjaan ihastunut ja sille pitänyt nauhoittaa, joten samalla on tullut katsottua itsekin.

Kirjailija Michael Moorcock mainitsi keväällä, että hän seuraa vain kahta sarjaa tv:stä: Grimmiä ja Kohdetta. Minua Grimmin alku ei vakuuttanut, mutta jossain välissä ensimmäistä kautta tajusin, että pidän sarjasta. Toisella taso nousi selvästi, ja ihan odotan heinäkuun lopulla Subilla alkavaa kolmoskautta.

Rasimus kirjoitti: Arrow. Katson tätä silloin tällöin ihan vain sen takia, että on kiva bongata tuttuja DC-hahmoja (vieläkin pettynyt Harley Quinnista). Muuten sarja on ihan hirveätä skeidaa.

Itse en koskaan seuraa sarjaa katsemalla sitä "silloin tällöin", vaan katson kaikki jaksot, tai sitten lopetan kokonaan. Olen toiminut näin varhaisesta teini-iästä lähtien. Arrow on muuten yhdysvaltalaisen CW-kanavan suosituin sarja, ja olen tyytyväinen siihen, että Sub rupeaa näyttämään kolmoskautta syksyllä Amerikan tahtiin. Minusta Nuoli on todella viihdyttävä sarja, joka tempasi mukaansa heti ensimmäisestä jaksosta lähtien. Mitään syvällisempää tai omaperäistä siitä ei toki löydy.

Minulla Grimm alkoi vähän sellaiseen "ei mitään kauhean hyvää, mutta kun hyväksyy puutteet, ihan viihdyttävää" -tyyliin, sitten se jossain välissä alkoi oikeasti kiinnostaakin kun sain asetuttua sen taajuudelle. Mutta nyt ison taustajuonen noustua entistäkin merkittävämpään asemaan, alkoi mielenkiinto taas rapista ja vauhdilla. Aloin todella inhota sarjaa joka kerta kun muistinlähdöstä kärsivä muija pelmahti ruutuun. Parhaiten sarja toimii silloin kun käsitellään vain päivän hirviötä, eikä mitään kuninkaallisten ympärille sijoittuvaa juonittelua tai muuta suurta kuviota.

Arrowin ongelma minulla on se, että yli kolme neljäsosaa jaksosta tuntuu olevan pelkkä jatkuvaan juoneen liittyvää puhetta. Koska katson epäsäännöllisesti, en saa oikein mitään tarttumapintaa tapahtumiin. Yhtään en tiedä missä mennään, ja jaksokohtainen teemakin on lähinnä sivuosassa per jakso.

Noiden kahden sarjan ansiosta alkaa tuntua siltä, että kaipaan paluuta 80-luvulle, jolloin sarjoissa ei vielä oltu keksitty koko kauden mittaisia juonikuvioita. Vaikka myönnänkin kyseisen innovaation parantaneen sarjojen tasoa jo jostain Babylon 5:stä alkaen

Arrowiin liittyen, odotan niin täpinöissäni Constantine -sarjaa, että en voi kuin pettyä. Ikävä kyllä...

Minusta isot taustajuonet ja koko kauden/kausien mittaiset juonikuviot ovat kiinnostavimmat asiat tv-sarjoissa... Juuri tämän takia Grimmin kakkoskausi iski ykköstä enemmän. En minä romaania lukiessakaan toivo, että jokainen luku olisi itsenäinen tarina (mikä muuten taitaisi tehdä kirjasta novellikokoelman).

Puhtaasti yksittäisiin jaksoihin keskittymällä voidaan saada hyvä lopputulos, Star Trekin Uusi sukupolvi on varmaan paras esimerkki, mutta olen onnellinen siitä, että tv-sarjat ovat edenneet pitkälle sitten 80-luvun.

Siis kyllähän minäkin juuri sanoin, että iso juoni on hyvä olla olemassa. Se vain ei ole toiminut Grimmissä, ja Arrowissa se taas tekee sarjan seuraamisen keskeltä mahdottomaksi.

Grimmissä isoa juonta ei varsinaisesti ollut ekalla tuotantokaudella ja sarja toimi ihan hyvin kunhan vain otin sen kevyenä ja hieman hönönä viihteenä. Sitten toisen tuotokauden alku keskittyi Julieten kitinään muistiongelmista ja myöhemmin hallusinaatioista, ja se oli kuin juustohöylällä olisi yritetty partaa ajaa. Adalindin epäonniset lapsentekohaaveet käänteineen osoittavat käsikirjoituksen parantamisen merkkejä, mutta se on tapahtunut vasta nyt toisen tuotantokauden loppupuoliskolla - huono vaikutelma syntyi jo sitä ennen. Kuka tietää, ehkä kolmas tuotantokausi onkin todella hyvää matskua, kun parin ekan kauden lastentaudeista pääsee eroon.

Arrowissa iso juonikuvio saattaa olla todella hyvää matskua, jos siihen olisi päässyt käsiksi. Nyt kun katson vain yksittäisiä jaksoja sieltä täältä ajatus harhailen, tulee sarjasta ensimmäisenä mielleyhtymänä Smallville ja sen teinihenkinen ihmissuhdehuttu. Ja loputon hölinä. Ei kiitos. Sarja kuitenkin on ollut sekä kriitikoiden että yleisön arvostelumenestys, joten olen luultavasti täysin hakoteillä mielipiteessäni.

Terry Brooksin Shannara kääntyy tv-sarjaksi. MTV tilasi tänään virallisesti 10-jaksoisen ensimmäisen kauden, joka pohjautuu romaaniin The Elfstones of Shannara. Luin vuosia sitten kahdeksan Shannara-kirjaa, joista Elfstones oli selvästi paras ja ainoa, josta oikeasti pidin.

Ehkä tv-sarjasta tulee Game of Thronesin tapainen kansainvälinen ilmiö, joka nostaa Brooksin romaanit bestseller-listojen kärkipaikoille. WSOY ottaa uusintapainokset Shannaran perintö -sarjasta ja suomentaa lisää kirjoja. Tuskin kuitenkaan...

Mitä vit... Siis MTV? Sama kanava joka suoltaa tätä nykyä sellaisia laatuohjelmia kuin Teiniäidit ja Geordie Shore? Ristus... Joskus 90-luvulla, kun kanava vasta aloitti muuttumisen musiikkikanavasta peruskanavaksi, se teetätti vielä ihan mielenkiintoisia sarjoja, mutta nyt en ole kovin luottavainen.

No tällä hetkellä ei oikein tule mitään mielenkiintoista perus-tv:stä. Ainoastaan Klondike on oikeasti hyvää matskua. Almost human onnistuu olemaan vain korea, mutta sen scifi-juonet eivät vain inspiroi. Helkkari, kasariklassikko A-Team:kin onnistuu olemaan enimmäkseen nöyhtäaivoista hupia.

Onneksi on dvd:t, sillä Star Trek - Enterprise on ihan kiva (vaikkakin olisin voinut jättää ostoksen tekemättäkin), Dexter (7. kausi) ei ole yhtä hyvä kuin alkaessaan mutta silti voittaa kilpailevat sarjat kevyesti, ja Supernatural (8. kausi) odottaa vuoroaan vaikka sekin on alkanut saamaan Dexterin oireita (ei yhtä hyvä kuin alkaessaan, mutta silti lajityyppinsä parasta).

Constantine alkaa lokakuun lopulla. Saa nähdä rantautuuko se Suomeen. Ensimmäiset juorut eivät kuitenkaan lupaa mitään hyvää: Swamp thingin ja Zatannan vielä hyväksyn hahmokaartiin, mutta Etriganit, Deadmanit ja Doctor Fatet voisi jättää pois. Ei mitään sellaisia hahmoja, jotka pitävät sarjiksissa trikoita tai viittoja.

Spartacus näyttää alkaneen uusintana, siltä varalta että se jäi ekalla kierroksella katsomatta. Mulle riitti yksi kerta.

Almost Human oli sitten loppujen lopuksi ihan hyvä. Vaikka ne olikin vaan ne about neljä tuotantokauden vikaa jaksoa, jotka lopulta vakuuttivat.

Orphan Blackia seuraan vakituisesti, mutta en pidä sitä niin kauhean hyvänä. Brittisarjojen tyyliin jokin tuntuu vähän alavireiseltä, vaikka kaikki muukin on kiitettävän Hollywoodista poikkeavaa.

Klondiken kuvan TV5 onnistui pilaamaan parissa vikassa jaksossa väärillä deinterlace-asetuksila, mutta se ei ole kuin kannuste minisarjan hankkimiseen dvd-muodossa.

Noista dvd-hankinnoista sekä Dexterin pari vikaa (7-8) kautta, että Supernaturalin 8. kausi olivat jonkinsortin pettymyksiä. On jo niidenkin sarjojen aika kuolla pois, ennenkuin ne taantuvat totaalisesti keskinkertaisuuden suohon.