Mitä olet viimeksi pelannut

  • kyty hahmo
kyty
Paladiini
Taso: 38
  • Viestejä: 626
kyty vastasi aiheeseen: Mitä olet viimeksi pelannut
25.08.2017 22:43 #281

Astorethein kirjoitti: Pelkkä checkpoint-systeemi ilman manuaalista tallennusta ei ole mielestäni hyvä juttu. Jos lopettaa pelin kahden checkpointin välissä, menettää edellisen tallenuksen jälkeisen progression. Toki jos tallennuspisteitä on tiuhassa, ei tuollainen niin haittaa.


Joo, aivan totta, noin ainakin jos pelissä saa tallentaa koska tahansa. Cat Quest - ainakin se versio mikä minulla on - vaikuttaisi tallentavan expit, esineet ja sen sellaiset automaattisesti, mutta sen lisäksi pelissä pitää tallentaa eteneminen "perinteisesti" tallennuspisteissä. Tarinan osalta peli ei tallennu automaattisesti, ainakaan niin että olisin huomannut. Tässä nimenomaisessa tapauksessa järjestely toimii hyvin. Kokeilin sitäkin että en tallenna lainkaan manuaalisesti game overin jälkeen, ja kerätyt expit säilyivät silti pelin muistissa.


  • Astorethein hahmo
Astorethein
Poimuvelho
Taso: 38
  • Viestejä: 618
Astorethein vastasi aiheeseen: Mitä olet viimeksi pelannut
02.09.2017 23:41 #282

Mad Max

Jokainen sivistynyt ihminen tuntee Mad Maxin ja hänen edustamansa kuuman ja väkivaltaisen maailman, jota hallitsevat viritetyt autot ja taistelu elämästä ja kuolemasta. Elokuvien Max on yksinäinen, menneisyytensä piinaama mies, joka yrittää selviytyä postapokalyptisessä maailmassa parhaansa mukaan, eli turvautumalla nyrkkeihin ja raskaaseen kaasujalkaan. Mies vaikuttaa tyypilliseltä videopelisankarilta, mutta tietääkseni häntä ei ole aikaisemmin nähty videopeleissä, vaikka moni peli onkin ottanut Maxin brändistä vaikutteita. Ruotsalainen Avalanche kuitenkin päätti tehdä asfalttisoturille oman pelin ja omasta mielestäni elokuvien tunnelma on tavoitettu siinä hippasta vaille täydellisesti.

Peli ilmestyi samoihin aikoihin kuin mainio Fury Road-elokuva, mutta se kertoo oman tarinansa, vaikka elokuvasta onkin selvästi otettu mallia vähän joka asiassa. Alussa Max kohtaa suuren pahiksen nimeltä Scabrous Scrotus, joka on leffasta tutun Immortan Joen poika. Max menettää rakkaan Interceptor-autonsa, mutta onnistuu antamaan vihulaiselle taisteluarven, joka jää kirvelemään häntä koko loppupelin ajaksi. Viimeinen välienselvittely on väistämättä luvassa, mutta sitä ennen pitää rakentaa uusi auto, opetella taistelutaitoja sekä hankkia liittolaisia. Näissä hommissa minulla kului noin 50 tuntia, joten urakkaa riittää, jos niin haluaa. Avoimessa maailmassa ei toki ole pakko suorittaa kaikkea, mutta minä uppouduin hiekkamonttujen lumoihin sen verran vahvasti, että melkein kaikki ylimääräinenkin tuli tehtyä ilolla.

Apua pelaaja saa omituiselta Chumbucket-mekaanikolta, joka pitää Maxia jumalten lähettiläänä. Klonkkua muistuttava epämuodostunut kummajainen selventää maailman lakeja, hoitaa auton päivitykset ja heittää randomia hetulaa. Tyyppi on yksinäisellä matkalla yllättävän mukavaa seuraa ja oikeastaan hän onkin yksin parhaista sidekickeistä, joihin olen peleissä törmännyt. Muut hahmot eivät tee yhtä suurta vaikutusta, sillä harvat liittolaiset jäävät aika pahvisiksi tehtäväautomaateiksi. Toisaalta Max on oman tiensä kulkija, joka ei välitä tietää kenestäkään nimeä enempää.

Avoin hiekkalaatikko on tietenkin täynnää hiekkaa, mutta maisemat tarjoavat myös soraa, kalliota ja kalkkimuodostelmia. Miljöö on sanalla sanoen kova ja karu, mutta siitä löytyy myös aitoa kauneutta, jota kelpaa ihailla, mikäli ympärillä ei satu pörräämään ilkeitä pärinäpoikia. Taistelu tapahtuu joko vauhdikkaissa romuralleissa tai jalkamiehenä, jolloin mätetään nyrkeillä hyvin Batman-tyylisesti. Kumpikin tappelumuoto toimii hyvin, vaikka melee-mättö ei olekaan niin sujuvaa ja saumatonta kuin toivoisi. Tuunatulla kauppakassilla tuhon kylväminen sen sijaan viihdyttää täysillä. Erityisen hauskaa on isompien saattueiden nitistäminen haulikkoa, harppuunaa, kiilausta ja puskemista hyödyntäen.

Mad Max on tyypillinen avoimen maailman sekoilupeli, jossa samoja asioita toistetaan satoja kertoja. Monia sellainen kyllästyttää, mutta jos koukku iskee, niin silloin riemukasta puuhasteltavaa riittää mielin määrin. Kartta on täynnä vihollisleirejä, snaipperitorneja, rallikisapaikkoja ynnä muuta, joten oman Maxinsa voi ajaa niin hulluksi kuin parhaalta tuntuu.

Bensaa suonissa, hiekkaa silmissä.


I'm just a normal everyday pervert.

  • Astorethein hahmo
Astorethein
Poimuvelho
Taso: 38
  • Viestejä: 618
Astorethein vastasi aiheeseen: Mitä olet viimeksi pelannut
11.09.2017 20:44 #283

Call of Juarez

Länkkäripelejä ei ole ilmestynyt viime vuosina liikaa, eikä voimissaan olevia pelisarjoja taida olla muita kuin tämä polakkifirman vuonna 2006 aloittama Call of Juarez. Pelejä on tullut tähän mennessä neljä, mutta luonnollisesti aloitin pelaamisen ensimmäisestä osasta. Pelillä on jo ikää, mutta sehän ei haittaa, jos tunnelma ja meininki on kohdallaan. Monilta osin asiat ovatkin kunnossa, mutta nautintoa kampittavia epäkohtiakin löytyy. Omaan sietokykyyni nähden liikaakin, mutta pelasin tämän silti läpi kohtuullisella innolla.

Alussa nuori meksikaani Billy Candle saapuu takaisin kotifarmilleen oltuaan etsimässä tuloksetta salaperäistä Juarezin aarretta. Mies löytää vanhempansa murhattuna ja sopivasti samaan aikaan paikalle saapuu myös hänen sukulaismiehensä Ray McCall, joka on kyläyhteisön kiihkouskovainen saarnaaja. Tilanne on aivan selvä, eli Billy on kiistatta murhaaja, joka ansaitsee kovimman rangaistuksen. Väärinkäsitystä ei tietenkään ehditä oikaisemaan, vaan nuorukaisen on paettava ja setämiehen lähdettävä takaa-ajoon.

Pelaaja ohjaa vuoroin pelokasta karkuria ja vuoroin Jumalan ruoskaksi itsensä julistanutta saarnaajaa, jolloin samat tapahtumat käydään läpi kahdesta näkökulmasta. Usein kulkureitit ovat täysin identtisiä, mutta pelityyli eroaa hahmojen kohdalla jonkin verran. Pakenevan pojan on turvauduttava kiipeilyyn, hiiviskelyyn ja jouseen, kun taas jahtaaja kumoaa esteet reippaalla väkivallalla ja Raamatun sanalla. Billy pystyy jopa välttämään osan taisteluista juoksemalla livohkaan, mutta Ray ampuu seulaksi jokaisen tielleen osuvan. Fanaattinen kristitty toki hörppää väkevää tämän tästä, koska viinaputelit toimivat parannusjuomana. Pelissä ei silti nähdä yhtäkään humalaista ihmistä.

Länkkäripelissä räiskinnän tulisi olla hauskaa ja toimivaa, mutta valitettavasti paukuttelu on hyvin kankeaa ja epätarkkaa. Tyypit pääsevät bullet time-tilaan käytännössä milloin vain, mutta sekään ei mainittavasti auta. Jousella ampuessa hidastus toimii paremmin kuin paukkuraudoilla, mutta reaaliajassa roiskiminen on nimenomaan roiskintaa. Vihollisten osumatarkistus ailahtelee, mutta pelaajan kalloon tähdätty luoti tekee tietenkin aina selvää jälkeä. Kiipeily ja hyppiminen ovat samaa lajia, eli joskus onnistuu, usein ei. Kaksintaisteluista voin todeta vain, että ei saatana mitä paskaa.

Pelissä on valituksestani huolimatta hetkensä. Maisemat ovat paikoin hienoja, vaikka kymmenen vuotta vanha grafiikka ei ihan täysillä silmää hivelekään. Musiikit ovat kauttaaltaan tunnelmallisia ja juonikin kiinnosti aina välillä. Pelissä on periaatteessa kaikkea, mitä länkkäripeliltä voi toivoa, eli tulitaisteluita, hevosella ratsastusta, stetsoneita, intiaaneja ja yksi junaryöstökin. Jähmeä pelattavuus kuitenkin leimaa kokonaisuutta sen verran, ettei kehuja pysty paljoa antamaan.

Vanha intiaani jakaa mystisiä viisauksiaan.


I'm just a normal everyday pervert.

  • Astorethein hahmo
Astorethein
Poimuvelho
Taso: 38
  • Viestejä: 618
Astorethein vastasi aiheeseen: Mitä olet viimeksi pelannut
27.09.2017 16:29 #284

Deus Ex: Mankind Divided

Edellinen Deus Ex-peli Human Revolution oli mainio cyberpunk-seikkailu, joka nosti pitkään horroksessa olleen pelisarjan takaisin pelikansan tietoisuuteen. Tuolloin jäyhä nahkatakkimies Adam Jensen joutui kokemaan kovia ja selvittämään maailmanlaajuisen salaliiton kiemuroita. Mankind Divided jatkaa melkein suoraan siitä, mihin viimeksi jäätiin, joten edellinen osa on hyvä olla pelattuna ennen tämän aloittamista. Välttämätöntä se ei ole, mutta menneisiin tapahtumiin viitataan kuitenkin jonkin verran. Pelit ovat läheisiä myös pelattavuudeltaan, sillä vanhat temput ja mekaniikat ovat mukana käytännössä muuttumattomina.

Adam Jensenin duuni on vaihtunut turvallisuuspäälliköstä Interpolin agentiksi ja asuinkaupunki synkästä Detroitista valoisaan Prahaan. Alussa uusi ympäristö vaikuttaa liiankin mukavalta paikalta aidon cyberpunk-pelin näyttämöksi, mutta kaivattu synkkyys nousee pian esiin. Juoni käynnistyy terrori-iskulla, jonka tekijät Jensen aikoo saada kiinni. Taustalta paljastuu tietenkin kaikenlaista hämärää ja pian ollaankin taas salaliittojen, valheiden, korruption ja väkivallan muodostaman sekasotkun keskellä. Juoni on hieman selkeämpi kuin viime kerralla, mutta suoraviivaiseksi kerrontaa ei voi kuvailla. Omasta mielestäni paras tarinallinen anti löytyykin sivutehtävistä, jotka pysyvät helppotajuisina, mutta syventävät silti maailman tolaa kiitettävästi.

Kuten ennenkin, kiellettyihin paikkoihin päästäkseen on turvauduttava hiippailuun, hakkerointiin tai kovempiin otteisiin. Itse pelasin valtaosin stealthiin luottaen, joskin tiukassa paikassa annoin itselleni luvan käyttää myös tappavaa voimaa. Ympäristöt ovat isohkoja, eikä kohteeseen koskaan ole vain yhtä reittiä. Jensenin kehoon pultatut augmentaatiot antavat lisää toimintavaihtoehtoja, mutta kuten viimeksikin, en hyödyntänyt niitä kovinkaan usein. Näkymättömyys on toki arvokas kyky, mutta muita käytin lähinnä kokeilunhalusta, en niinkään tarpeesta. Nukutuskiväärillä, valvontalaitteiden peukaloinnilla ja kärsivällisyydellä pärjää usein huomattavan pitkälle.

Mankind Divided ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin Human Revolution, koska se on periaatteessa lisää samaa ilman järisyttäviä uudistuksia. Pidin pelistä kuitenkin erittäin paljon, sillä rauhallinen paikkojen tutkiminen, seuraavan siirron miettiminen ja tunnelmasta nauttiminen koukuttivat tälläkin kertaa tiukasti. Adam Jensen voi olla hahmona tyhjä taulu, mutta hänen roolipelaamisensa valintatilanteisiin ja keskusteluihin eläytymällä värittää miehen sellaiseksi kuin itse haluaa.

Praha on kaunis, mutta ei aina ystävällinen paikka.


I'm just a normal everyday pervert.

  • Astorethein hahmo
Astorethein
Poimuvelho
Taso: 38
  • Viestejä: 618
Astorethein vastasi aiheeseen: Mitä olet viimeksi pelannut
07.10.2017 22:06 #285

Bloodforge

Tämä ilmestyi alunperin kolmekuuskympille, mutta peli toimii myös Onella. En ole lukenut pelistä yhtäkään positiivista arvostelua, mutta siitä huolimatta se oli jo pitkään kolkutellut mieleni perukoilla. Skandihenkinen tarumaailma yhdistettynä brutaaliin kombomättöön kuulosti liian hyvältä ohitettavaksi ja lisäksi en suostu uskomaan minkään viihdetuotteen ultimaattiseen huonouteen. Nyt kun lopputekstit ovat takana, voin kuitenkin sanoa, että arvostelijoita kannattaa joskus uskoa.

Kehitystiimi on selvästi ottanut eniten mallia God of War-peleistä ja tavoitellut omassa tekeleessään vastaavanlaista mahtipontisuutta niin tarinassa kuin väkivallan graafisuudessa. Pelihahmo on hurja soturi Crom, joka metsästysreissulta palatessaan löytää kylänsä poltettuna ja vaimonsa surmattuna. Mies ryhtyy kostohommiin välittömästi, eikä aikaa jää edes vaimoraukan ruumiin hautaamiseen. Asialla olleet demonit ja muut hirvitykset saavat ansionsa mukaan ja niin maankamara kuin tuonpuoleinenkin täytyy verestä ja irtoraajoista.

Resepti vaikuttaa hyvältä, mutta toteutus tökkii pahasti. Ensinnäkin puolet taisteluiden haasteesta johtuu umpisurkeasta kamerasta, joka heiluu ja pomppii niin, ettei tilanteen lukemisesta tule useinkaan mitään. Kombosysteemi on periaatteessa ihan toimiva, mutta ei mitenkään omaperäinen. Crom osaa lyödä nopean perusiskun ja hitaamman voimatällin, mikä on ihan arkipuuroa. Torjumaan ei soturi ole opetellut, mutta väistö sentään onnistuu. Epileptisen kameran takia iskut ja väistöt suuntautuvat tietenkin minne sattuu ja koska viholliseen ei pysty lukittautumaan, pelaaja huomaa huitovansa usein ilmaa.

Bloodforge kurottaa korkealle, mutta ei saavuta tavoitteistaan oikeastaan yhtäkään. Mättäminen on kieltämättä raakaa ja ronskia puuhaa, mutta pökkelö pelattavuus latistaa nautinnon. Peli näyttää kymmenen vuotta vanhalta ja mustaa suosiva värimaailma sekä tappiin säädetty kontrasti vielä korostavat visuaalista karkeutta. Peli on selvästi tehty pienillä resursseilla, mutta kaikkea ei sen takia voi antaa anteeksi. Yrityksestä plussa, kaikesta muusta miinus.

Tunnelmat ovat synkät ruudun molemmin puolin.


I'm just a normal everyday pervert.

Paikalla 0 jäsentä ja 37 vierailijaa:

Uusin jäsen: Leevi Halsti
Jäseniä yhteensä: 7361