Novelli: Elämä jatkoajalla

Tässä olisi luettavaksi ja arvosteltavaksi yksi minun vanhimmista novelleistani ajalta jolloin olin juuri aloittanut omien tarinoiteni kirjoittamisen. Ja, tiedän kyllä, että tässä novellissa on paljon puutteita ja epäkohtia, mutta toivottavasti myös paljon hyvää. Kiitos jos jaksoit lukea tämän ja ehkäpä vielä kommentoida ja kertoa mielipiteesi! =)

Novelli: Elämä jatkoajalla

Prologi

Vuonna 2242 maapallo oli muuttunut lähes asumiskelvottomaksi. Ihmiset jotka olivat selvinneet ja asuttivat maapalloa vielä elivät maan alle rakennetuissa pienissä rappeutuneen yhteiskunnan muodostavissa yhteisöissä. Raaoissa ja väkivaltaisissa heimoissa.

Maapallolla oli käyty kolmasmaailmansota vuonna 2211 ja ydinpommit sekä muut teknologiset aseet olivat tehneet suuria tuhoja suurimalle osasta maailman suurkaupungeista. Kuin myös ihmisillekin; maapallon ilmakehä oli tuhoutunut ratkaisevasti, meret olivat saastuneet, metsät tuhoutuneet suuret ja laajat sademetsäalueet mukaan luettuna. Myös maaperä oli tuhoutunut lähes olemattomiin eikä kyennyt tuottamaan enää vilja - tai muitakaan ruokatarvikkeita ihmisille.

Synteettinen ruoka pillerimuodossa oli suurimmilta osilta ainut ruoka mitä enää oli tarjolla ja mitä kyettiin valmistamaan vain rajallisia määriä. Myös merkillinen virus ( jonka selviytyneet olivat nimenneet Kuoleman Viikatteeksi )oli tehnyt tuhojaan ja oli myös ollut osallisena mukana pyyhkimässä ihmiskuntaa pois kadotukseen. Elettiin ratkaisevia hetkiä, muutama epäonninen virheliike ihmisten osalta ja tulevaisuudessa elämä olisi jatkunut ilman heitä.

Myös maapallon ilmasto oli mennyt täysin sekaisin; suuret lumipyryt ja myrskyt saattoivat peittää maan kesken kuuminta kesäkuuta, maanjäristykset tehdä lisää tuhojaan seuraavana päivänä. Mikään ei ollut enää varmaa, kaikki pelasi kaaosmaisella tavalla maapallon pinnalla ja osittain pinnan allakin. Ihmisiä oli kuollut miljoonia ja joka päivä ihmisiä kuoli tuhansia lisää nälän ja muiden onnettomuksien takia. Jäljelle jääneistä ihmisistä suurin osa oli menettänyt toivonsa mukana myös moraalinsa; nämä barbaarien tasolle alenneet ihmiset olivat perustaneet pelkoon perustuvia pieniä yhteisöjä joissa huumeet, oudot perversiot, ja väkivaltainen käyttäytyminen olivat normaali joka päiväinen asia.

Mutta, oli kuitenkin säilynyt pieni elin joka oli säilyttänyt myös toivonsa; heillä oli käytössä menneen tuhoutuneen yhteiskunnan aikaan saamaa teknologiaa jota he osasivat käyttää kohtuullisen hyvin ja he yrittivät mahdollisuuksiensa mukaan saada pelastettu ihmiskunnan. Tai ainakin niin suuren osan siitä kuin kykenivät; Viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan tämä lähes yksinäinen elin muutaminen pienine, mutta luotettavine liittolaisineen oli tutkinut tuloksetta avaruutta ja haravaoinut sitä mahdollisen uuden asuin planeetan löytämiseksi ihmisille. Paikan jonne saataisiin perustettua – edes jonkinlainen - siirtokunta. Paikka jossa lähes minimiin typistynyt ihmiskunta voisi aloittaa elämänsä ja kasvunsa uudelleen satojen vuosien aikana. Eräs avaruuteen lähetetty rohkeista ja pelottomista miehistä ja naisista koottu tutkimusryhmä löysi viimein jotain. Jotain joka ylitti heidän villeimmätkin unelmansa.

1.

Avaruusalus Tuulenlennon kapteeni Kiour Anek istui yksin omassa yksityishuoneessaan. Hän oli syvissä mietteissä; ison huoneen kaiuttimista tulvi huoneeseen kaunista musiikkia: Richard Straussin Zarathustra oli Kiourin kestosuosikkeja ja hän tunsi pystyvänsä ajattelemaan selkeämmin kuin normaalisti kuunnellessaan tuota menneiden aikakausien suuren mestarin musiikkia.

Harmoniaa, sitä me tarvitsemme, hän tuumi. Aivan niinkuin tämä musiikki on täydellistä harmoniaa, samaa me ihmiset tarvitsemme. Nyt kipeämmin kuin koskaan aikaisemmin, se on varmaa.

Kiour oli miettinyt saamaansa tehtävää ja sen mukana tullutta vastuutaan ja koko ihmiskunnan kohtaloa tuhansia kertoja - ellei useampia. Hän ei enää löytänyt mielensä sisäisestä filosofiasta mitään uutta, ei mitään ennen näkemätöntä kaiken mullistavaa näkökulmaa, mutta silti hän jaksoi yrittää. Se oli ainut mitä hän osasi tällä hetkellä ajatella:

surkeasta tilanteestamme huolimatta meidän täytyy yrittää löytää ihmiskunnalle uusi koti tai ainakin edes jonkinlainen väliaikainen siirtokunta. Olipa ihmiskunta sitten minun henkilökohtaisesta mielestäni ansainnut sen tai ei.

Kiour nojautui tuolissaan taakse päin ja otti viskilasistaan pienen suullisen. Samassa hänen edessään olevalla pöydällä oleva pieni kannettava tietokone päästi hiljaisen merkkiäänen. Kiour Katsoi tietokoneen ruutua ja näki siinä tavanomaisen, joka iltaisen muistutuksen: kello oli 20.30 ja hänen oli aika kirjoittaa tämän päiväiset loki-merkintänsä.

Kapteeni Kiour Anekin loki Tähtilaiva Tuulenlennolla kello 20.30 14.04 2242

Olemme nyt tehneet etsiöretkeämme avaruudessa noin kuusi ja puolivuotta löytämättä mitään. Emme ole kohdanneet matkallamme yhtäkään asuinkelpoista planeettaa. Ainut mitä olemme kohdanneet ovat olleet planeettoja jotka olisivat lähitulevaisuudessa - ehkä satojen vuosien - päästä asumiskelvollisia ihmisille, mutta meillä ei ole aikaa niin paljoa. Ihmiskunnalla ei ole aikaa niin paljon. En kuitenkaan ole luopunut toivostani, mutta silti - No, kuitenkin: tänään saimme taas Tuulenlennolta ilmoituksen, että tulemme kohtaamaan muutamien päivien sisällä taas mahdollisia planeettoja - ehdokkaita ihmisten tuleviksi asuinpaikoiksi, mutta tämä kuusi ja puolivuotta on opettanut minut olemaan turhaan innostumatta suuremmin: saamme muutaman kuukauden välein näitä ilmoituksia Tuulenlennolta ja tähän asti kaikki tutkimamme planeetat ovat poikkeuksetta olleet asuinkelvottomia kaasupalloja, kuten hyvin teidätte - olettehan seuranneet maapallolla päivittäin tätä minun lokiani. Itse aluksella ei ole muuten sattunut mitään erikoista ja miehistökin on hyvässä kunnossa jos jonkinlaista tappiomielialaa ja kyynisyyttä ei oteta mukaan ( kerron tämän kaiken vain ollakseni rehellinen. Sitä ei ole koskaan liikaa kun on puhe ihmisistä.). Palataan asiaan huomenna samaan aikaan. Loppu.

Kirjoitettuaan merkintänsä lokiin Kiouri painoi lähetys nappia ja lokin uusi päiväys lähti maapallolle. Sen jälkeen Kiouri riisui vaatteensa ja meni pitkälleen sänkyyn. Hänen yönsä ei ollut mitenkään erikoinen; se sisälsi samat hänelle tavanomaiset abstraktit painajaiset jotka kuvasivat hänelle omalla alitajunnan kielellään loputonta etsintää ja ikuisuutta. Myös itse ihmiskunta näyttäytyi pahana hänen unissaan ja joskus herättyään hän saattoi miettiä pitkään itsensä irtisanomista koko tehtävästään.

2.

Kello 8.00 Kapteeni Kiour ja hänen 34 hengen miehistönsä olivat kokoontuneena tavalliseen tapaansa Tuulenlennon kokoustiloissa. Useimmat miehistöstä näyttävät väsyneiltä ja turhautuneilta, Kiour tuumi mielessään. En yhtään ihmettele, hän jatkoi. Olemmehan tutkineet avaruutta kuusi ja puolivuotta löytämättä mitään. Se saisi kenet tahansa turhautumaan. Itseasiassa on jonkinlainen pienoinen ihme, että emme kaikki ole tulleet hulluiksi.

Ajateltuaan ajatuksensa loppuun hän puhui miehistölle: "Huomenta kaikki. Näytätte väsyneiltä, mutta kukapa teitä voisi siitä moittia. Suoraan sanottuna olen itsekin väsynyt, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi heittää toivomme menemään. Onko selvä?"

Miehistö nyökkäsi hänelle ja Kiouri näki, että hänen rehellisyytensä teki miehistöön vaikutuksen. Hän jatkoi: "No niin, asiaan: Tuulenlento ilmoitti eilen meidän tulevan muutaman päivän sisällä kohtaamaan uusia planeettoja. Se merkitsee sitä, että tämä noin kuukauden mittainen makaileminen saa loppua ja, että työt kutsuvat meitä. En yritä turhaan nostattaa teidän intoanne huippuun - hitto, mehän olemme tosiaan etsineet uutta kotia ihmiskunnalle yli kuusi vuotta ja se on minunkin mielestä todella pitkä aika. Siitä huolimatta, koitetaan tehdä lähipäivien aikoina hyvää työtä niin kuin olemme pyrkineet tekemään tähänkin asti. Ei minulla ole tällä sarkaa muuta teille: te jokainen tiedätte paikkanne ja tehtävänne!"

Kapteenin lopetettua miehet poistuivat rauhallisesti kokoushuoneesta. Kiouri jäi yksin mietteissään seisomaan huoneeseen.

Puolenpäivä aikaan Tuulenlento ilmoitti Kiourille heidän lähestyvän tutkittavaa planeettaa.

3.

Avaruusalus Tuulenlento lähestyi hitaasti tuntematonta planeettaa. Kapteeni Kiour Anek katsoi monitoristaan planeettaa ja hän ei ollut uskoa sitä mitä hän näki: Heidän alustaan lähestyvä planeetta muistutti - ainakin nopeasti aluksesta katsottuna - ihmeellisen paljon maapalloa. Kiour pystyi melkeinpä erottamaan tuttuja mantereita ja maita, maanosia ja melkein jopa kaupunkeja. Muu miehistö näki omilta monitoreiltaan saman näyn ja teki samoja havaintoja kuin Kiourikin. Monet olivat haltioissaan, mutta tukahduttivat kuitenkin toiveensa, koska mikään ei ollut vielä varmaa. Tässä saattoi olla kyseessä ihan mikä tahansa miljoonista vaihtoehdoista, huonoista sellaisista.

Kiour käynnisti nopeasti Tuulenlennon suojamekanismit ja alkoi skannata tuota maapalloa muistuttavaa planettaa. 34:n sekunnin kuluttua aluksen keskustietokone ilmoitti ettei se havainnut minkäänlaisia uhkia itseään kohtaan. Lisäksi tämä supertietokone ilmoitti, ettei se ollut vieläkään havainnut yhtään elollista olentoa planeetalla. Tieto hämmästytti Kiouria ja muuta Tuulenlennon miehistöä. Viimein Tuulenlento ja sen miehistö olivat kuitenkin tehneet päätöksensä ja he aikoivat laskeutua planeetalle. Hitaasti Tuulenlento otti tarkemman kurssin kohti tuota tuntematonta planeettaa ja samalla aluksen miehistö toivoi kohtaavansa ihmeen.

Toiveeseen vastattiin pian.

Tuulenlento navigoi ja löysi tasaisen, laajan puistoalueen mihin laskeutua. Maahan päästyään alus mittasi planeetan ilmakehää etsien siitä myrkkyjä tai muita aluksen miehistölle haitallisia aineita. Se ei löytänyt mitään; koko planeetta oli puhdas kaikista ihmishengelle vaarallisista aineista.

Hetken päästä Kiour ja muu miehistö seisoivat ulkona. Tällä kertaa he eivät todellakaan olleet uskoa silmiään: puisto johon he olivat laskeutuneet muistutti täydellisesti New Yorkin Central Parkia jokaikistä piirtoa myöten. Sama ajatus iskeytyi yhtäaikaa heidä kaikkien tietoisuuteen ja miehistö alkoi aavistaa todistavansa jonkinlaista seitsemättä ihmettä. He tajusivat katsellessään ympärille, että tämä paikka oli jonkinlainen täydellisen tarkka kopio maapallon New Yorkista. Jos ei muusta, niin ainakin sen keskuspuistosta ja puiston lähellä olevasta kaupungista pilvenpiirtäjineen. Kiour katseli edessään levyttäytyvää New Yorkin keskustaa ja sen satoja pilvenpiirtäjiä ja sanoi itsekseen:

"Helkatti. Nyt tarvitsen yhden tupakan." Sen jälkeen hän huusi miehistölleen melkein kysyvästi, ääni hieman vapisten: "Mitäpä jos pidetään pieni hätäkokous?"

4.

Hetken päästä koko miehistö muutamaa aluksen vartiokeskuksiin jäänyttä miestä lukuun ottamatta istuivat taasTuulenlennon kokoussalissa. Kysymyksiä ja vastauksia lenteli ilmassa aina riidan haastamiseen saakka.

Kiour Anek poltteli toista tupakkaansa ja katseli kaikkea ympärillään kunnes hän kyllästyi ja huusi: "Nyt saa riittää! Olette spekuloineet koko tilannetta aivan tarpeaksi ja saaneet aikaan melkeinpä nyrkkitappelua keskenänne. Mitä jos ottaisimme vähän malttia ja maalaisjärkeä mukaan tähän?" Koko miehistö kääntyi katsomaan kapteeniaan ja hiljeni samalla.

"Noin. Nyt näyttää ja kuulostaa paremmalta. Eiköhän oteta asia ja mies kerrallaan. Alees Leamer, mitä mieltä te olette tästä tilanteesta? Me kaikki olemme nähneet saman ihmeen: lähdimme tälle tutkimusmatkalle maapallolta ja tuolla aluksen ulkopuolella näyttäisi ainakin osittain olevan sama - tai ainakin samanlainen - maapallo miltä lähdimmekin liikkeelle. Se ei kuitenkaan ole sama maapallo vaan sen kopio. Tai näillä näkymin ainakin osittainen kopio New Yorkista. Oletteko te kanssani samaa mieltä tähän asti?"

Kysymys nostatti taas miehistön päätä ja ennen kuin Alees Leamers kerkesi vastaamaan Kiourin kysymyksiin kaikki alkoivat taas saman huudon, loputtomien kysymysten sarjan alusta. Tällä kerta Kiouri löi nyrkin pöytään ja huusi jälleen miehistöään rauhoittumaan. Kun viimeinenkin miehistä oli hiljaa Kiouri nyökkäsi päin Alees Leameria. Leamer painoi päätään hieman kumaraan ja sanoi: "Jos rehellisiä ollaan kapteeni, niin en tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Toinen maapallo tai sen kopio tai mikä lie tuolla ulkona onkin...En tosiaan tiedä mitä meidän pitäisi tehdä. Ehkä olisi parempi, että joku minua viisaampi vastaa tähän kysymykseen."

Kiouri nyökkäsi hyväksyvästi Leamerille ja katseli sen jälkeen muuta miehistöä joka taas vuorostaan katsoi häntä. Kiouri sanoi: "Tehdäämpä niin, että ne jotka haluavat sanoa tähän jotain nostavat nyt käden ylös ja minä päätän ketä aloittaa."

Kapteeni Kiour Anekin loki Tähtilaiva Tuulenlennolla kello 20.30 11.06. 2242

Tänään tähtilaivastomme Tuulenlennon miehistö ja minä koimme jotain uskomatonta! Tai oikeammin koemme sitä vieläkin. Kello 16.04 Tuulenlento ilmoitti minulle ja muulle miehistöstä navigoineensa tuntemattoman planeetan. Me teimme rutiininomaisen päätöksen tarkastaa tämäkin planeetta, niin kuin olemme tehneet jo lukemattomia kertoja aikaisemmin meidän niin kutsutulla etsiöretkellämme. Olemme aikaisemminkin löytäneet planeettoja jotka ovat olleet lähes asumiskelvollisia - tai ainakin olisivat muutaman sadan vuoden päästä, niin kuin olen kirjoittanut aikaisempiin päiväkirjoihini. Mutta, tämä planeetta jonka pinnalla me nyt olemme on jotain aivan muuta. Tämä on kerta kaikkiaan uskomatonta: sen lisäksi, että planeetta näyttää aikasten tutkimustemme ja kokeiden jälkeen täysin asuinkelvolliselta ihmisille, niin tässä on jotain muutakin: Tiedän, että tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta ensi tutkimalla näyttää siltä, että tämä planeetta (olemme ristineet sen jo miehistön kesken Tellus kakkoseksi tai Uudeksi maaksi) näyttää aivan maapallon kopiolta ainoana poikkeuksena se, että vaikuttaa siltä (Tuulenlennon pettämättömän vakoilu - ja navigointitekniikan mukaan) ettei täällä ole ollenkaan elollisia olentoja. Jos meitä ei lasketa mukaan, niin tällä koko planeetalla ei ole yhtäkään ihmistä missään.

Tullessamme tänne laskeuduimme puistoalueelle ja huomasimme sen täysin vastaavaksi maapallon New Yorkin Central Parkin kanssa. Tehtyämme tämän uskomattoman havainnon ja katseltuamme tietenkin New Yorkin keskustan laajalle levittäytyvää piljenpiirtäjien maisemaa päätimme pitää hätäkokouksen. Muutakaan emme voineet. Kokouksessa käsiteltiin monia asioita; jotkut ehdottivat, että lähtisimme huomenna iltapäivällä kolmen miehen ryhmissä tutkimaan toista New Yorkia ja minä olin heidän kanssaan samaa mieltä. On päätetty, että huomisaamulla teemme aluksella kaikki tarpeelliset (ja tarpeettomatkin) varatoimet ja valmistaudumme iltapäivällä lähtemään kohti Isoa Omenaa siitä huolimatta, että kokouksessa nousi esille myös kysymys siitä, että Uusi Maa saattaa olla jonkinlainen huijaus ja että pahimmassa tapauksessa koko planeetta voi räjähtää milloin vain. Jotkut sanoivat jopa, että planeetta on jonkinlaisesta aineesta koostuva hologrammi, mutta Tuulen Lennon tekniset laitteet eivät tue tätä teoriaa. Uusi Maa näyttää olevan koostunut samasta aineesta mistä muukin maailmankaikkeus ja ei siis ole hologrammi. Ja tietenkin kokouksessa ihmeteltiin paljon Uutta Maata kaikilta muiltakin kanteilta yhden kysymyksen noustessa jatkuvasti esiin: kuka Uuden Maan on rakentanut ja mitä tarkoitus periä varten? Huomenna, iltapäivällä toivomme saavamme, edes joitain vastauksia noihin kysymyksiin. Nyt lopetan raporttini tältä osin ja lähetän tämän lokin päiväyksen maapallolle. Kertokaa ensi kädessä meille mitä mieltä olette tästä kaikesta ja antakaa meille jatko-ohjeita. Loppu.

5.

Seuraavana päivänä kapteeni Kiour heräsi ennen auringon nousua Tuulen lennon omassa majoitustilassaan. Ensitöikseen hän katsoi sähköpostinsa ja huomasi, että maapallolta - heidän tutkimusretkeään johtavan ryhmän pääliköltä - oli tullut viesti joka sisälsi toimintaohjeet. Viestistä kävi myös hyvin selväksi se kuinka innostuneita maassa oltiin heidän löydöstään - Uudesta maasta -, mutta samalla heitä kehoitettiin myös äärimmäiseen varovaisuuteen. Luettuaan, ymmärettyään ja kuitattuaan viestin kapteeni Kiour pyysi servo-robotilta mukillisen kahvia ja saatuaan sen hän astui aluksesta ulos keskelle kopio-Central Parkia. Vaikka eilinen hämmästys oli jo hieman hiipunut hänen oli vieläkin vaikea uskoa sitä mitä näki. Hänen edessään näkyivät New Yorkin loputtomat pilvenpiirtäjät ja hän tiesi, että seuraavasta päivästä tulisi pitkä.

Hän katseli kaikkea ympärillään pitkään ja poltti samalla tupakkaa ja joi kahviaan. Kaksi tuntia myöhemmin koko miehisto oli herännyt ja suorittanut päivän aamuaskareet ja he kaikki olivat valmiina aloittamaan tutkimuksensa Uudella Maalla.

Kiouri valitsi 34 miehistönsä miehen ryhmästä yksitoista kolmen hengen tutkimusryhmää ja yhden (jossa hän itse oli) neljän hengen ryhmän. Käytyään läpi tarkat ja yksityiskohtaiset suunnitelmat miehiensä kanssa kukin ryhmä alkoi toteuttaa tehtäväänsä. Kiouri itse oli päättänyt tutkia iltaan asti Tuulen Lennon ehdottamasta parhaasta paikasta Uuden Maan ilmakehää ja siihen liittyviä asioita, muu miehistö teki kukin omia tehtäviään; yksi ryhmä suunnisti Manhattanille ja jatkoi siitä New Yorkin keskustan tutkimista iltaan asti, toinen ryhmä lähti meren rantaan tutkimaan veden puhtautta, kolmas lähti tutkimaan New Yorkin pääkirjastoa sekin iltaan asti.

Kello 19.30 oli aika yhteiselle kokoukselle.

Kiouri katseli kolmen ryhmänsä jäsenen kanssa heidän laitteitaan jotka mittasivat Uuden Maan ilmakehää tehden toinen toistaan monimutkaisempia ja tarkempia laskuja ja päätelmiä alkaen ilmakehän puhtaudesta ja päättyen sen ikään.

"Mitä lukemat ilmakehän iästä näyttävät?" Kiouri kysyi yhdeltä miehistään. Mies katsoi innoissaan päälikköä ja sanoi: "Tämä on uskomatonta. Tämän planeetan ilmakehä on koneidemme laskelmien mukaan melkein yhtä vanha kuin maapallon ilmakehä. Heittoa ei ole kuin muutamalla sadalla vuodella. Näyttää siltä, että tämä ilmakehä on juuri samassa tilassa kuin maapallolla ennen kolmatta maailmansotaa. Ja se tietenkin on kriittinen piste, kolmannen maailman sodan jälkeen ilma maapallolla muuttui elinkelvottomaksi. Tästä voi päätellä kaikenlaista" Sotilas jatkoi. "Mutta kerron tarkemmin mielipiteeni iltapalaverissa." Kiouri tapautti miestä olkapäällä ja sanoi hänen tehneen hyvää työtä. He jatkoivat edelleen tutkimuksia, kunnes ilta koitti ja oli aika yhteispalaverillle.

Kapteeni Kiour Anekin loki Tähtilaiva Tuulen lennolla kello 20.54 12.06 2242

Tulen juuri miehistön kanssa pitämästäni iltapavaverista ja olen haltioissani siitä mitä me olemme löytäneet! Tämä on todellakin ihmeellistä, tämä planeetta - Uusi Maa - on aivan kuin Jumalan ihmiskunnalle lähettämä toinen mahdollisuus, niin haluan ainakin uskoa!

Miehistöni mittauksista selvisi monia asioita jotka johtavat tähän päätelmään - ainakin minut henkilökohtaisesti ja haluan uskoa, että enemmistö miehistöstäkin kokee asian samalla tavalla: Jumalan toisena mahdollisuutena ihmiskunnalle.

Mutta, nyt asiaan: kaikki näyttää tähtäävän maapallon ja tämän Uuden Maan lähes identtiseen samankaltaisuuteen tiettynä aikana. Ja tuo aika on juuri muutamaa vuotta ennen kolmatta maailmansotaa joka tuhosi maapallon elinkelpoisuuden lopullisesti. Näyttää tosiaankin siltä, että tämä maapallon kopio-planeetta Uusi Maa on nyt täysin samassa tilassa kuin missä maapallo oli ennen kolmatta maailmansotaa. Sen osoittavat kaikki käyttämämme tutkimuskeinot ja tekemämme äärimmäisen tarkat kokeet; Uuden Maan ilmakehä on siinä kunnossa, että se ei kestä enää enempää tuhoutumista ( yksi esimerkki siitä, että ihmisten elitavan on muututtava jos he tulevat joskus tulevaisuudessa asuttamaan tätä planeettaa). Samoin maaperä ja meret sekä metsät ovat juuri samalla rajalla kuin ilmakehäkin: toistan viellä, että jos ihmiskunta ottaa tämän planeetan omakseen sen elämäntapojen on muututtavan. Muuten - ilman kolmattakin maailmansotaa! - tilanne on yhtä katastrofaalinen kuin mitä se oli aikaisemmin maapallolla sen muututtua elinkelvottomaksi. Ja pahoinpa pelkään - oli tämä Uusi Maa sitten Jumalan uusi armonlahja tai avaruusolioiden koe -, ettemme löydä enää koskaan kolmatta Uutta Maata.

Loppu.

Olen scifin suhteen hiukan rajoittunut, enemmän noita fantasia- ja kauhumiehiä, joten ota tämä kommentti sellaisena.

Kolmas maailmansota ja sen jälkeinen dystopiayhteiskunta on aika runsaasti käytetty tarinan asetelma - olen siitä toki itsekin joskus ammentanut. Alkuun tuntui lukiessa, että mikähän pirun sepustus tämäkin taas on, mutta stoori parani ja sujuvoitui huomattavasti edetessään. Mielestäni tämä "Uusi Maa" oli kohtuullisen omaperäinen veto. Se sai minut arvostamaan stooria ihan eri tavalla. Myös jonkinlaista moraalista pohdintaa tarinasta löytyi. Sitä olisi ehkä saanut olla enemmänkin. Tämmöinen plottihan antaa siihen suuret mahdollisuudet.

Kieli takkuili paikoitellen, mutta ei se ainakaan minua lukiessa haitannut. Idikset tuli ilmi ja tarina kulki. Mikäs siinä.

Miksi muuten laitoit tän tänne, etkä leirinuotioon? :)

MannhaiKotka kirjoitti: Kolmas maailmansota ja sen jälkeinen dystopiayhteiskunta on aika runsaasti käytetty tarinan asetelma - olen siitä toki itsekin joskus ammentanut. Alkuun tuntui lukiessa, että mikähän pirun sepustus tämäkin taas on, mutta stoori parani ja sujuvoitui huomattavasti edetessään. Mielestäni tämä "Uusi Maa" oli kohtuullisen omaperäinen veto. Se sai minut arvostamaan stooria ihan eri tavalla. Myös jonkinlaista moraalista pohdintaa tarinasta löytyi. Sitä olisi ehkä saanut olla enemmänkin. Tämmöinen plottihan antaa siihen suuret mahdollisuudet.

Kieli takkuili paikoitellen, mutta ei se ainakaan minua lukiessa haitannut. Idikset tuli ilmi ja tarina kulki. Mikäs siinä.

Kiitos erittäin paljon sinulle, Mannhaikotka! On muuten oikeasti todella piristävää ja mukavaa saada tuollaista rehellistä ja hyvää palautetta missä myös kannustetaan kirjoittajaa jos siihen on aihetta. Ja minunkin mielestä idea uudesta maasta oli aika omaperäinen keksintö ja jonkin verran kirjoitin ihan tietoisesti tuota tarinan moraalista/opettavasta puoltakin, joten siinäkin osuit oikeaan. Toki, tätäkin tarinaa voisi hioa erittäin paljonkin suuntaan jos toiseen, mutta olkoot se nyt toistaiseksi valmis tämmöisenään.

MannhaiKotka kirjoitti: Miksi muuten laitoit tän tänne, etkä leirinuotioon? :)

Minulla on käynyt silkka vahinko ja siksi kirjoitus on väärällä palstalla. Toki sen saa ylläpidon puolesta siirtää oikealle alueelle, jos se parhaaksi nähdään. =)

Tarina oli pitkä ja kieli tosiaan takeltelevaa etenkin kertomuksen alkupuolella, mutta parani loppua kohti. Aihe on käytetty, mutta tässä oli jokin uusi mauste, joka uudisti juonta. Kyse saattaa olla laveudestaan huolimatta soljuvasta ja seurattavasta kerronnasta. Mieleeni tuli yhtä ja toista lukiessani uudesta, New Yorkin kaltaisesta paikasta, mutta tarina ei sitten loppunutkaan semmoisesti, kuin oletin. On hienoa, että joku osaa käyttää pitkiä lauseita niin sujuvasti kuin Sinä tässä.