Sugar babe

  • punnort hahmo
punnort
Riivaaja
Taso: 42
  • Viestejä: 839
punnort loi aiheen: Sugar babe
19.11.2017 20:16 #1

Sugar Babe

Kerran näin filosofianlaitoksen ilmoitustaululla omituisen ilmoituksen: ''Palkataan filosofianopiskelija koulutusta vastaavaan työhön. Pitää olla graduvaiheessa.'' Alalaidassa oli rivi puhelinnumerohapsuja, eikä yhtään ollut vielä irroitettu. Kiitin onneani, ilmoitus oli varmaan juuri jätetty. Filosofianopiskelijoille ei juurikaan koulutusta vastaavia työpaikkoja ollut, ja tämä olisi toista kuin silloinen työni yökerhon plokkarina, humalaisten miesten puristeltavana. Kilpailun ehkäisemiseksi revin koko ilmoituksen pois.

* * *

Oven avasi keski-ikäinen, hiukan ylipainoinen mies.

''Krista Nousiainen'', esittäydyin.

''Raimo Heikkilä'', kuului vastaus. Istuuduimme. ''Ensin kerron, mistä tässä työssä on kyse. Olin rakennusliikkeen johtaja, mutta selkäsärkyjen vuoksi jouduin jäämään sairaseläkkeelle. Tietysti ihminen pysähdyttyään alkaa miettiä, mistä tässä kaikessa on kyse. Elämässä, nimittäin. Ei tällainen vasemmistolaiskodin kasvatti voi uskontoonkaan hurahtaa, joten ryhdyin tutustumaan filosofiaan. Kun noita filosofeja lukee, niin kyllähän heillä on hyviä ajatuksia, mutta ennen kaikkea heille tekisi mieli väittää vastaan. Mutta eihän kirja kuuntele vastaväitteitä.''

''Jatka vain'', sanoin.

''Ei tällainen harrastelija muuten henkevää keskusteluseuraa saa, niin päätin palkata filosofian asiantuntijan keskustelemaan kanssani. Kuinkas pitkällä sinä olet opinnoissasi?''

''Perus- ja aineopinot filosofiassa on suoritettu. Syventävistä opinnoista puuttuu viisi opintoviikkoa. Sivuaineina olen lukenut kognitiotiedettä ja matematiikkaa, ja gradu on puolessa välissä. Sen otsikko kuuluu 'Järjen rooli Sokrateen eettisessä ajattelussa'.''

''Lähes valmis maisterisnainen, siis. Kerropa vähän lisää gradustasi.''

''Lähtökohtani siinä on, että Ksenofonin teokset ja Platonin varhaiskauden teokset kuvavat Sokrateen ajattelun oikein, ja osoitan, että vaikka antiikin etiikkaa on yleensä pidetty järkilähtöisenä, Sokrateen ajattelussa tunteella oli tärkeä, joskin piilotettu rooli.'' Yritin vaikuttaa niin asiantuntevalta kuin osasin.

''Etiikkaa, siis. Minä olen enemmän kiinnostunut olemassaoloa koskevista kysymyksistä.''

''Osaan minä niitäkin.'' Tahdoin työpaikan hinnalla millä hyvänsä. ''Ontologian perus- ja jatkokurssit on suoritettu. Samoin syventävä kurssi Kantin teoreettisesta filosofiasta.'' En sanonut, että Kant-kurssi meni läpi ykkösellä. Ainoa huono arvosanani.

''Minäpä taidan palkata sinut. Palkka on 1000 markkaa viikossa, ja se kattaa kaksi kahden tunnin keskustelusessiota.''

En voinut uskoa onneani. Neljä tuntia filosofista keskustelua viikossa ei olisi minkäänlainen taakka, ja tonni viikossa oli opiskelijalle iso raha. Voisin lopettaa plokkarintyöni.

* * *

''Vittu, tuohan on huoraamista'', Marko sanoi.

Olin kertonut Markolle uudesta työpaikastani. Marko oli eräänlainen poikaystäväni. Paino sanalla eräänlainen. Hän opiskeli estetiikkaa, ja olimme tavanneet humanistisen tiedekunnan bileissä. Minä roikuin Markon kanssa, kun en parempaakaan keksinyt, ja Marko oli omistushaluinen.

''Se mies on keski-ikäinen ja liikkuu vaikeasti selkäsäryn takia.'' Jätin sanomatta, että rakennusliikkeen johtaja, joka alkaa harrastella filosofiaa oli minusta ihmistyyppinä mielenkiintoinen. ''Ei hän ole sinulle mikään uhka.''

''Niin, mut keskustelu, niinkuin seksikin, on tarkoitettu asiaksi, missä kumpikin antaa ja kumpikin saa ihan sen aktiviteetin puitteissa. Ei keskustelullista antamista voi korvata maksamalla rahaa.''

''Ajattelisit vähän miesparkaa. Me kaksi käydään yliopistolla mielenkiintoisia keskuteluja, mut sillä ei ole ketään, jonka kanssa keskustella filosofiasta.''

Tämä keskustelu päättyi pattitilanteeseen. Marko piti kannastaan kiinni, mutta minä suhtauduin pragmaattisemmin. Minä tarvitsin rahaa ja Raimo keskusteluseuraa.

* * *

''Kun katson tätä kahvikuppia, se on aluksi epämääräinen möykky'', Raimo sanoi. ''Sitten kun katson tarkemmin, se alkaa saada yksityiskohtia.''

Ensimmäinen sessiomme oli juuri alkanut.

''Mutta onko se kahvikuppi, joka muuttuu?'' kysyin. ''Kantin mukaan on olemassa kahvikuppi an sich, kahvikuppi sinänsä, joka on havainnoistamme riippumaton. Kun katsomme kahvikuppia, vain havaintomme kahvikupista muuttuu.''

''Kyllä kahvikuppi ihan selvästi muuttuu, kun sitä tarkastellaan lähempää.''

''Ehkä sinun kannattaisi tutustua fenomenologeihin, esimerkiksi Husserliin'', sanoin. ''He pitivät mielen saamaa havaintoa ensisijaisena itse objektiin näden.''

''Mut kun minä en puhu havainnosta vaan itse kupista.''

''Berkeley oli sitä mieltä, että olemassaolo on havaituksi tulemista'', sanoin. ''Mutta hänkin postuloi Jumalan, jolla oli täydellinen havainto kaikista esineistä.''

''Mitäs mieltä itse olet?''

''En tiedä'', vastasin. ''Kantoja on niin monia, ja kaikilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Musta on tärkeämpää hahmottaa eri vaihtoehtoiset suhtautumistavat kuin juuttua yhteen kantaan.''

''Mut se fenomono vai minä se nyt olikaan kuulosti mielenkiintoiselta'', Raimo sanoi.

''Fenomenologia'', korjasin. ''Jatketaanpa siitä…''

Sessio eteni samaan tapaan. Ei Raimo mitenkään erityisen syvällinen ollut. Esitti sellaisia väitteitä, mitä maallikolle voisi kuvitella tulevan mieleen lukiessaan filosofiaa. Työ oli kuitenkin hauskaa ja siitä maksettiin hyvin.

* * *

''Kuule, mulla olisi yksi erikoisempi pyyntö'', Raimo sanoi erään session jälkeen. Työsuhde oli jatkunut kuukauden.

''Niin?''

''Kun mä en selkäsäryltäni oikein voi liikkua ulkona, niin jää naisten tiiraileminen vähemmälle. Voisitko pukeutua seksikkäämmin, niin vanha mies saisi vähän silmänruokaa? Maksaisin kaksisataa viikossa ekstraa. Alapää ei sitten minulla enää toimi, että sensuuntaisia lähentelyjä on turha pelätä.''

Mietin vain hetken ennenkuin suostuin. Raimo maksoi sen verran hyvin, että ekstraraha ei ollut pääasiallinen vaikuttimeni. Sairas mies herätti myötätuntoni, ja ajattelin, että voisin helposti tuoda hänen elämäänsä hiukan iloa. Tämän pukeutumisjutun joutuisin tosin salaamaan Markolta. Se saattaisi tarkoittaa pikaista vaatteidenvaihtoa yleisessä vessassa.

* * *

''Kaunokaiseni'', Raimo aloitti. ''Olen miettinyt totuuden käsitettä. Onko totta se, minkä ihmiset uskovat olevan totta vai se, mikä on oikeasti totta?''

Sessioita oli jatkunut kolme kuukautta. Istuin Raimon luona ylläni polvipituinen skottiruutuhame, verkkosukkahousut ja ohut musta paita, jonka läpi mustat rintsikkani näkyivät. Olin ottanut sessioiden tavoitteeksi sen, että saisin Raimon tarkastelemaan kysymyksiä eri näkökulmista sen sijaan, että alkoi härkäpäisesti puolustaa ensimmäisenä mieleen tulevaa näkemystä. Työni alkoi selvästi tuottaa tulosta.

''Kulta pieni'', vastasin. ''Totuusteorioita on vaikka kuinka monta. Pääasialliset totuusteoriat ovat korrespondenssiteoria, koherenssiteoria, pragmaattinen teoria ja tarskilainen totuusteoria. Tarski kyllä itse oli sitä mieltä, että hän on korrespondenssiteorian kannattaja, ja korrespondenssiteoria on se, minkä mukaan väite on totta, jos asiat oikeasti ovat niinkuin väite väittää.''

Olimme alkaneet keksiä toisillemme hellittelynimiä, ja käytimme niitä jatkuvasti.

''Muruseni, mikä niistä on se, missä totuus on se, minkä ihmiset uskovat olevan totta?''

''Tuollainen kanta on lähinnä joidenkin postmodernien ajattelijoiden mielestä varteenotettava, senkin komistus. Muut, esimerkiksi kukaan meidän laitoksellamme, ei noteeraa sitä.''

''Mikäs siinä on vialla, hanipuppeli?''

''Onhan mahdollista, että kaikki mihin ihmiset uskovat, on valetta, mörökölli. Esimerkiksi Matrix-elokuvassa ihmiset uskovat elävänsä tavallisessa maailmassa, ja se paljastuu tietokoneen luomaksi virtuaalitodellisuudeksi.''

''Mutta onhan se totta, että tässä on kahvikuppi'', Raimo sanoi. ''Jos olemme virtuaalitodellisuudessa, kahvikuppi vain tarkoittaa sitä kahvikuppia, joka on tietokoneen muistissa. Eikö niin, prinsessa?''

''Tuopa oli mielenkiintoinen ajatus'', sanoin. ''Tästä pääsemmekin merkityksen teoriaan…''

Raimo alkoi selvästi oppia.

* * *

Kerran Marko yhytti minut, kun olin minihameessa ja narutopissa kävelemässä, täydessä meikissä ja rintaliivinolkaimet näkyvillä.

''Minnes olet tuon näköisenä menossa?''

''Raimon luokse'', vastasin.

''Vittu sä huoraat.''

''Eikö me olla puhuttu tämä jo monta kertaa? Ei filosofinen keskustelu ole mitään huoraamista.''

''Ei kun sä oikeasti annat sille!''

''Enkä anna!''

''Miksi sitten olet tälläytynyt noin?''

''No kun…''

''Lopetat Raimon luona käymisen, tai meidän juttu on ohi!''

''Meidän juttu on sit ohi.''

Se oli sen seurustelusuhteen loppu. En yhtään tiedä, millaisia ihmissuhteeni tulevat olemaan vastaisuudessa, mutta siitä olen varma, että nautin huomattavasti enemmän maksettuna keskusteluseurana kuin tyttöystävänä olemisesta.


Virtuaalinen pöytälaatikkoni:
fiktio.wikidot.com/

Viimeksi muokattu: 20.11.2017 15:17 : punnort.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Piru Naiseksi

Valvojat: IivariDyn
Paikalla 2 jäsentä ja 52 vierailijaa
NoctilucA, LordStenhammar
Uusin jäsen: buy viagra online 316
Jäseniä yhteensä: 8362