Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Lukupiiri: Atorox-novellit 2016 (4)

  • Jaragil hahmo Kirjoittaja
  • Jaragil
    Paladiini
    Taso: 39
  • Viestejä: 562
24.03.2016 19:58 #1 : Jaragil
Tämän osan käsittely alkaa perjantaina 18.4.2016.

Tässä lukupiirissä luemme Atorox-voittajaksi ehdolla olevia novelleja. Äänestäjäksi ilmoittautuminen päättyi 20.3., mutta vaikka et olisikaan äänestäjä / mukana juuri Risingin raadissa, olet tervetullut mukaan keskustelemaan kyseisistä novelleista. Atoroxista ja lukupiirin aikatauluista voi keskustella yleisesti täällä .

Käsiteltävänä ovat seuraavat novellit:
- Oskari Rantala: Didin historiat
- M. G. Soikkeli: Karma on kohtaloa ilman oikeutta
- Iisa af Ursin: Tulevaisuus kello kolme
- Mia Myllymäki: Talven lapset

"Here We Stand"
- Words of House Mormont

  • Jaragil hahmo Kirjoittaja
  • Jaragil
    Paladiini
    Taso: 39
  • Viestejä: 562
25.04.2016 18:46 #2 : Jaragil
Vastaus käyttäjältä Jaragil aiheessa Lukupiiri: Atorox-novellit 2016 (4)
Oskari Rantala: Didin historiat

Jälleen kerran yksi aikamatkustustarina, eikä sinällään idealtaan mitenkään omaperäinen. Mutta tässä toteutus toimii varsin hyvin. Aikamatkailun kliseitä käydään lävitse yksi kerrallaan, mutta tarinan sisällä Didin selostaessa erilaisia mahdollisuuksia kolmelle korstolle, mikä saa nämä kliseet tuntumaan juuri tarpeeksi tuoreilta, jotta niihin ei kyllästy. Olisin ehkä kaivannut jotain uutta oivallusta ja/tai mahdollisuutta, koska nämä esiintulleet mahdollisuudet on nähty niin monta kertaa, mutta meni se näinkin.

Pidin myös tarinan hahmoista ja kerronnasta. Alussa Werthrand oli jopa turhankin kliseetietoinen, jolloin hänen dialogistaan tuli varsin tönkköä. Vähän kuin kirjoittaja ruksailisi lukijalle rasteja ruutuun, että joo, joo, tässä käydään nyt nämä kohdat läpi, että päästään juoneen käsiksi. Mutta esim. nämä kolme korstoa olivat ihan hauskoja henkilöhahmoja ja heidän rento suhtautumisensa tilanteen uhkiin teki heistä sympaattisia. Didi jäi henkilöhahmona aavistuksen etäiseksi, koska hän oli käytökseltään niin passiivinen, mutta tämä nyt oli muutenkin hieman juonivetoisempi novelli.

Ja sitten se novellin pääniksi, eli lukuisat lopetukset. Pidin ideasta, joskin olisin toivonut, että pääjuonta olisi ollut aavistuksen vähemmän ja lopetuksia hieman pidemmälti. Nyt kaksi viimeistä tuntuivat pakotetun lyhyiltä, ikään kuin sivurajoitus olisi tullut vastaan. Ehkä tulikin. Kakkoslopetuksessa myös lipsutaan jonkin verran pikkupoikien päiväuniin Didien päätyessä yhteen, mutta noh, menköön. Mutta noin ylipäätään toimiva ratkaisu aikamatkustusnovellin päätteeksi ja antoi novellille hyvän, persoonallisen fiiliksen.

Kokonaisuutena novelli ei ehkä ole ihan sitä tasoa, että pitäisin sitä potentiaalisena voittajana, mutta silti kevyesti parhaita tämän vuoden sadosta tähän mennessä. Olisin kaivannut hieman enemmän omaperäisyyttä itse juonessa ja vaihtoehtolopetusten parempaa hyödyntämistä, mutta hyvä novelli näinkin.

"Here We Stand"
- Words of House Mormont

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 2734
25.04.2016 20:32 #3 : Emelie
Vastaus käyttäjältä Emelie aiheessa Lukupiiri: Atorox-novellit 2016 (4)
Oskari Rantala: Didin historiat

Nyt tuli vastaan hyvä aikamatkustustarina, jossa selitettiin asioita, niitä kerrottiin auki tarinan edetessä. Minä pidin tästä yksityiskohdasta todella paljon, koska se tehtiin kuitenkin mukavan hienovaraisesti. Didi selittää asioita toisille hahmoille, koska nämä eivät tiedä. Ei tullut siis infodumppihetkeä.

Hahmot olivat kiinnostavia, niille annettiin tarpeeksi lihaa luiden päälle, jotta heistä jaksoi välittää ja täten lukeakin. Kuten Jarre sanoi, Didi jäi nyt hieman etäiseksi, mutta en kokenut sen haittaavan.

Ja kuten Jarre, myös minä pidin valtavasti kolmesta lopetuksesta. Ensin minusta tuntui, että se oli liioittelua, mutta se osa minua, joka haluaa aina nähdä kaikki mahdolliset polut ja kulkea ne läpi (erityisesti peleissä), riemuitsi. Vaihtoehtolopetukset oli hauska idea, joka oli myös tehty hyvin. Se antoi myös novellin nimelle taustaa mukavasti.

Jarre kirjoitti: Kakkoslopetuksessa myös lipsutaan jonkin verran pikkupoikien päiväuniin Didien päätyessä yhteen, mutta noh, menköön.


Älä nyt, minusta tämä on aivan mahtava juttu ottaa mukaan, koska sehän on ihan itsestään selvä asia, että se kiehtoo. Ja se oli tehty hyvällä maulla kaiken lisäksi. :p

Tarinan kerronta oli myös miellyttävää, teksti soljui helposti eteenpäin.

Kyllä, pidin tästä todella paljon, hyvä novelli.

I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Jaragil hahmo Kirjoittaja
  • Jaragil
    Paladiini
    Taso: 39
  • Viestejä: 562
26.04.2016 23:19 #4 : Jaragil
Vastaus käyttäjältä Jaragil aiheessa Lukupiiri: Atorox-novellit 2016 (4)
M. G. Soikkeli: Karma on kohtaloa ilman oikeutta

Toissavuodelta muistan Soikkelin novellin Luottokoira vain sinun rakkaudellesi. Siinä, samoin kuin tässä novellissa, otetaan yksi hyvin omaperäinen idea ja yhdistetään se tarinaan, jonka tapahtumat alkavat keskeltä ei mitään, jatkuvat epämääräisesti pahemmin asioita selittelemättä, motiiveista puhumattakaan, ja päättyvät lopulta kesken kaiken. Pidin silloinkin idean omaperäisyydestä, mutta en oikein saanut novellista juurikaan mitään irti, koska henkilöt tuntuivat käyttäytyvän täysin sattumanvaraisesti ja ennalta-arvaamattomasti.

Tällä kertaa tarinan aiheena on toisen maailmansodan raatelema vaihtoehto-Suomi, jonka käymä sota Neuvostoliittoa vastaan on täysin muuttunut, koska ilmeisesti intialaiset ovat kehittäneet jonkinlaisen kuolemattomuus-/onnekkuuseliksiirin. Jostain kumman syystä nämä onnea tuottavat jutut ovat usein kultaisia. Miksiköhän. Okei, mielenkiintoinen idea, mutta kun sen vaikutuksia hädintuskin käsitellään. Ainut tapa, millä se tuntuu vaikuttavan itse sotaan on sen pitkittäminen, mikä tuntuu epäloogiselta. Etenkin, kun Neuvostoliitolla pitäisi olla isommat varastot tätä karmaa Englannin liittolaisena. Tietysti sodan puolet voivat olla erilaisia tässä todellisuudessa, mutta sen takia sitä olisikin pitänyt avata ja selittää.

Mutta okei, Soikkeli haluaa mieluummin kertoa yhdestä sotakohtalosta. Ikävä kyllä päähenkilö on täysi niljake, lurjus ja kaiken sympatian tuolla puolen. Kaikki hänen päätöksensä olivat joko raukkamaisen pelon, itsekkyyden tai puhtaan epäloogisuuden ajamia - usein kaikkien kolmen yhtäaikaa - mikä teki hänestä ikävän seurata. En nyt yritä väittää, että jokaisen päähenkilön pitäisi olla samaistuttava, mutta ainakin itse preferoin lukea henkilöstä, jonka tekojen motiivit pystyn edes jotenkuten käsittämään.

Novelli myös loppuu kuin seinään. Etenkin kun näitä karman vaikutuksia ei oltu avattu juuri ollenkaan, jää lukijalle hankala tehtävä yrittää päätellä, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu. Ja esim. Suomen kohtalo on vain arvattava.

Teksti on hyvin kirjoitettu kappaletasolla. Dialogia on helppo seurata, se tuntuu aidolta, koko teksti soljuu mukavasti, ynnä muuta mukavaa. Ikävä kyllä laajempi rakenne ja henkilöt ovat hankalia seurata, eikä tekstin juoneen pääse sisälle, koska se tuntuu niin irtonaiselta itse miljööstä.

"Here We Stand"
- Words of House Mormont

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 2734
27.04.2016 08:03 #5 : Emelie
Vastaus käyttäjältä Emelie aiheessa Lukupiiri: Atorox-novellit 2016 (4)
M. G. Soikkeli: Karma on kohtaloa ilman oikeutta

Karma on ideana/ajatuksena ylipäätänsäkin mielenkiintoinen, ja olen ihan hyvilläni siitä, että sitä käytetään tarinoissa (David Safierin Huono karma yksi suosikeistani).

Tässä novellissa karmasta oli tehty fyysinen asia, jota voi käyttää/kuluttaa, joka oli ihan kiinnostava idea. Minua jäi kaivertamaan se, että pitikö karmaa nimenomaan polttaa, jotta se vaikuttaa. Mitä jos sitä olisi syönyt tai mitä jos sitä olisi liuottanut veteen tai muuhun aineeseen ja vaikka piikittänyt suoraan suoneen etc? Miten se olisi vaikuttanut silloin? Pidin siitä, että tarinan alussa karma on jotain, mitä tavoitella, mutta novellin edetessä sen maine ja fiilis mustui. Myös se, että ylijäänyt kohtalo muuttui ihmisen sisällä kultalangaksi, oli kiinnostava seikka.

Eli siis novellissa oli paljon jännittäviä ideoita, mutta juoni ja hahmot ontuivat. Miljöö oli kohdallaan, vaihtoehto Suomi on yleensä aina kiintoisa paikka olla. Vaikka pidän siiitä, että tarina alkaa heti, pidän myös siitä että asioista kerrotaan edes välttämätön määrä, jotta pääsee tunnelmaan ja saa juonen reunasta kiinni. Nyt minulla meni todella kauan ennen kuin ymmärsin, että mitä tapahtuu ja missä ollaan. Päähahmo oli aika erilainen tyyppi kuin mitä yleensä tulee vastaan. Oman edun tavoittelija, joka omassa itsekkyydessään tuntui aidolta. Mutta tämä aitous ei auta tätä tarinaa, koska minä vaan halusin hahmon pääsevän hengestään koko ajan, ja juonen osasena oli se, että tyyppi teki kaikkensa, jotta ei joutuisi sotaan ja menettäisi henkeään. Liisa tuntui sitten taas vaan hahmolta, joka oli olemassa tarinassa vain siksi, että tarvittiin vaimoke.

Loppu oli sitten vaan outo, minulla ei ainakana ole mitään ajatustakaan siitä mitä oikein tapahtui ja miksi. En saanut oikein mitään otetta siitä ja se tekee sen, että koko novellista jäi melko sekava kuva.

I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Jaragil hahmo Kirjoittaja
  • Jaragil
    Paladiini
    Taso: 39
  • Viestejä: 562
27.04.2016 12:58 #6 : Jaragil
Vastaus käyttäjältä Jaragil aiheessa Lukupiiri: Atorox-novellit 2016 (4)
Iisa af Ursin: Tulevaisuus kello kolme

Jostain syystä tästä novellista tuli mieleen Dan Simmonsin Hyperion. Varmaan se johtui tuosta todella monimutkaisesta kodista, jollainen oli myös Simmonsin kirjassa, joskin siinä teleporttien avustuksella. Mutta ylipäätään novellissa oli samanlaista fiilistä ihmiskunnan kehityttyä vähän turhankin pitkälle, jolloin rikkaimmilla ja etuoikeutetuilla on varaa toteuttaa kaikki omituisimmatkin päähänpistonsa. Tässä se oltiin viety vielä pidemmälle, koska koko homma tuntui toimivan melko pitkälti mielikuvituksen varassa, mutta mielenkiintoinen visio siitä huolimatta.

Itse juoni sen sijaan jätti hieman kylmäksi. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia, joskin Poen ongelma oli jälleen kerran se, että hän oli sen verran passiivinen hahmo, että hänestä ei saanut pahemmin irti, eikä tätä kaksoisolentojuttua myöskään avattu ihan niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta Twain oli kiintoisa hahmo lukea. Mutta, jos tulkitsin oikein, niin tässä päädyttiin eräänlaiseen maailmanloppuun Koneen vihdoinkin tiivistyessä yhteen ainoaan tulevaisuuteen. Jota sitten kuvastettiin tällä viimeisellä laskelmoimattomalla syntymällä. Se, miten tämä käy järkeen sen kanssa, että aiemmin tulevaisuuksia on tuntunut olevan lukuisia, en tiedä, mutta joka tapauksessa lopetus jätti minulle enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, eikä mitenkään miellyttävässä mielessä. Jos nimittäin aiemmin Kone on vain spekuloinut tulevaisuuksia ja luonut ne käyttäjilleen, mikä estää sitä vain kiskomasta tavaraa tyhjästä myöhemminkin. Ja jos kyseessä onkin todellinen aikamatkustus, miten ihmeessä tulevaisuudet katoavat vain sen takia, että ihmisen rakentama härveli pystyy havainnoimaan niitä paremmin. Universumi on olemassa riippumatta siitä, havainnoiko sitä kukaan. Ellei pointtina ollut argumentoida täysin päinvastaista?

Pisteitä kyllä tarinalle siitä, että se sai minut pohdiskelevalle tuulelle, mutta novellista jäi silti sellainen olo, että kirjoittajalla oli hyvin selkeä visio teoriasta/tarinasta/kausaliteetista, mutta hän ei saanut välitettyä lukijalle. Totta kai novellissa pitää aina jättää tavaraa lukijalle lukea rivien välistä, eikä vain selittää kaikkea auki, mutta tässä rivien väliin oltiin yritetty tunkea liikaa tavaraa, jolloin kokonaisuus jäi sekavaksi ja epämääräiseksi.

"Here We Stand"
- Words of House Mormont

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 2734
28.04.2016 07:43 #7 : Emelie
Vastaus käyttäjältä Emelie aiheessa Lukupiiri: Atorox-novellit 2016 (4)
Iisa af Ursin: Tulevaisuus kello kolme

Tässä oli novelli, joka jätti minut lähinnä hölmistyneeseen tilaan sen luettuani, enkä kauheasti välitä siitä tunteesta. En tiedä mikä siinä oli, mutten millään saanut kiinni tästä tarinasta. Novellissa tuntui olevan mielenkiintoinen idea, ja hiukan harmittaa että lukeminen oli sitten kuin vastatuuleen puskemista.

Suurin ongelma lienee se, että tämä oli sekava. En ymmärtänyt pohja-ajatusta kunnolla ja se vesitti koko lukukokemuksen. Kun ei ymmärrä, ei jaksa kiinnostua, valitettavasti. Se vähä mitä sain irti, oli kyllä kiehtovaa, mutta... Poe oli hahmona hankala, sillä hänestä en osannut muodostaa oikein minkäänlaista kuvaa, mutta Twain puolestaan oli jännä tyyppi, varsin kiinnostava.

En tästä nyt oikein enempää osaa sanoa. Aivan kuten Jarrenkin, myös minut tämän novelli sai pohdiskelemaan asioita, tosin aivan erilaisia juttuja.

I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 2734
28.04.2016 13:30 #8 : Emelie
Vastaus käyttäjältä Emelie aiheessa Lukupiiri: Atorox-novellit 2016 (4)
Mia Myllymäki: Talven lapset

Talven lapset on nopeasti mukaansa tempaiseva novelli, joka valitettavasti kaatuu rähmälleen päähahmonsa takia.

Pidin paljon alusta, siinä oli tiettyä ennakoivaa surumielisyyttä, hyvin raskaan ja synkähkön oloinen tunnelma, joka jäi kutkuttamaan mieltä. Olin aivan varma, että kuoleman kohtaa lapsi, joten oli sinänsä "mukava" yllätys, että luulin väärin. Jossain vaiheessa aloin uumoilla oikein Sallan henkilöllisyyttä, joka auttoi tunnelman luomisessa.

Ilman kylmyyttä kuvattiin paljon, hieman jopa liikaa, mutta yhtäkaikki, kylmyyden melkein pystyi tuntemaan. Tunsin myötätuntoa Iiskua kohtaan, kun tunto alkoi palata sormiin, koska se sattuu. Näin mielessäni metsän, ja kuulin tuulen huminan. Tarinaa oli osattu elävöittää minusta todella mukavasti, miljöötä oli käytetty hyödyksi.

Eli alku ja miljöö toimivat, mutta päähahmo oli minusta epäuskottava. Tai lähinnä hänen reaktionsa asioihin olivat outoja ja aivan ristiriidassa sen kanssa miten itse kuvittelisi jonkun toimivan. Ensinnäkin Iisku eksyy ja löytää ränsistyneen tuvan, joka onkin yhtäkkiä täynnä elämää. Tämä ei tunnu hätkäyttävän Iiskua mitenkään, vaikka toki tästä reaktiosta jotain mainitaankin. Mutta sitten saunassa hän vaan alkaa juttelemaan random tyypin kanssa ja yhtäkkiä tajuaa suurinpiirtein kaikesta kaiken. Jotenkin Iiskun teot olisivat olleet ymmärrettävämpiä, jos tupa ihmisineen olisi vaikka ollut jokin yleisesti tunnettu asia yms, jolloin se tupa ei olisi ollut yllätys vaan asiat, jotka Iisku tajuaa saunassa ollessaan. En tiedä olisiko tämäkään toiminut paremmin, mutta tällaisenaan miehen reaktiot olivat vaan tönkköjä, joka heijastui koko tarinan fiilikseen.

Ainakin tällä hetkellä tämä novelli menee minun listallani puolen välin paikkeille, koska tässä oli kuitenkin paljon asioita tehty hyvin.

I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Jaragil hahmo Kirjoittaja
  • Jaragil
    Paladiini
    Taso: 39
  • Viestejä: 562
29.04.2016 14:09 #9 : Jaragil
Vastaus käyttäjältä Jaragil aiheessa Lukupiiri: Atorox-novellit 2016 (4)
Mia Myllymäki: Talven lapset

Aina silloin tällöin tulee vastaan novelleja, jotka tuottavat pettymyksen siinä mielessä, että ne eivät menneetkään siihen suuntaan, mihin toivoit. Tässä tapauksessa kuvittelin Laphin ensimmäisen ilmestymisen jälkeen, että tämä olisi jonkinlainen muumitarina. Koska Laphi oli niin selvästi mörkömäinen, kuvittelin että tässä voisi olla tarina, jossa ihminen eksyy Muumilaakson marraskuuhun. Tuvan väki olisi saattanut olla mymmeleitä, saunan ukko ehkä hemuli. Näin ei tietysti ollutkaan, mikä on ainakin omasta mielestäni sääli.

Itse tarina oli miellyttävä. Kuvailu oli ajoittain ehkä pikkuisen ylitsepursuavaa, kuten Emeliekin mainitsi, mutta suurimmaksi osaksi se toimi erittäin hyvin tuoden kylmyyden lukijan iholla hyödyntäen kaikkia aisteja. Kerronta sen sijaan yski aina välistä. Esimerkiksi Iiskun istuessa saunassa kääntyy kertojaääni yhtäkkiä suoraan lukijaan ja alkaa selittää, että tämmöinen tämä maailma on ja näin taustatarina on kulkenut. Asian olisi voinut selittää huomattavasti hienovaraisemmin ja antaa lukijan ymmärtää asiat tarinasta itsestään, eikä siten, että hänelle selitetään suoraan.

Juonen ja henkilöhahmojen puolesta minulla on kutakuinkin samanlaiset fiilikset kuin Emeliella. Miljöö on todella hieno ja toimii mystisyydellään, mutta Iiskun passiivisuus alkoi ärsyttää loppua kohden. Siellä saunassa sen vielä ymmärsi, koska novelli vihjasi, että siinä on jotain selittämätöntä käynnissä, mutta kun Iisku ei koskaan irronnut siitä, jolloin hänen hahmoonsa ei päässyt sisälle. Lopetus oli myös hienoinen pettymys. Siihen oltiin kyllä vihjailtu ja johdateltu taitavasti, mutta se tuntui silti tunnetasolla ennenaikaiselta, eikä oikein koskettanut, koska Sallaa oltiin nähty vain yhdessä kohtauksessa. Suurinpiirtein ainut, mitä me tiesimme hänestä, oli se, että hän oli aavistuksen kylmä ja etäinen, mikä ei mitenkään erityisesti herätä lukijan sympatioita.

Siltikin, ihan hyvä novelli, etenkin uudelta kirjoittajalta. Tällaisella kuvailulla ja maailmanrakentamisella pääsee vielä pitkälle, kunhan juonet ja kerronta saadaan samalle tasolle.

"Here We Stand"
- Words of House Mormont

  • Tapsa hahmo
  • Tapsa
    Vampyyri
    Taso: 32
  • Viestejä: 253
23.05.2016 17:50 #10 : Tapsa
Vastaus käyttäjältä Tapsa aiheessa Lukupiiri: Atorox-novellit 2016 (4)
Didin historiat

Aikamatkustusnovelli (ei tämän vuoden ainut, mutta kylläkin selkeimmin tuota termiä vastaava), joka ottaa tehtäväkseen pääasiassa esittää metakommentaaria erilaisista aikamatkustuksen aiheuttamista paradokseista. Jopa siinä määrin, että novellilla on vaihtoehtoiset A, B ja C -loput, joissa kussakin aikamatkasta tulee erilaiset seuraukset. Ensimmäinen kerta muuten, kun olen nähnyt kolme eri loppua samassa novellissa!
Nörttipisteitä tulee melkein joka kappaleessa, ja juonikin on ihan vetävä. Loppujen lopuksi juoni tuntuu kuitenkin vähän merkityksettömältä.

Karma on kohtaloa ilman oikeutta

Sotakauhua karmaisevammista päästä. Tuli mieleen lukuisat tarinat ja elokuvat maailmansotien hirveydestä, mutta tässä novellissa ei tyydytty oikeisiin kauhuihin vaan lisättiin sotimiseen vaihtoehtohistoriallisia kauhuelementtejä, jotka tekivät siitä vielä entistä hirveämpää. Kuolemakaan ei tuo lepoa sotilaille, vaan nämä joutuvat taistelemaan zombirintamana menetetyn isänmaan ja kuivuneen rakkauden puolesta.
Ensin lypsetään hupia siitä, miten boheemi päähenkilömme yrittää kulissiavioliitolla vältellä rintamaa, ja kaikki keinot luhistuvat yksi toisensa jälkeen. Sitten hänestä tulee vastentahtoinen sotasankari, josta lopuksi ei ole jäljellä kuin verinen, kärsivä kasa. Melkein yöunet lähti tämän stoorin takia.

Tulevaisuus kello kolme

Hyvin originelli ja mielikuvituksellinen teksti tulevaisuuden maailmasta, jossa virtuaalitodellisuudet ovat äärimmäisen kehittyneitä, monimutkaisia ja helppohallintaisia. Kaikki henkilöiden teot poikivat kymmeniätuhansia tykkäyksiä, mikä sosiaalisen median aikakaudella pisti miettimään. Ihmiset (tai mitä sitten ovatkaan) elävät kukin missä todellisuudessa, ajassa ja olomuodossa lystäävät, ja ilmeisesti monissa samanaikaisesti. Tämän vuoksi henkilöhahmojen seuraaminen oli aika työlästä.

Talven lapset

Saamelaismytologiaa, jossa tunnelmoitiin Lappi-henkisyyttä. Mies kohtaa metsässä lumikansaa ja viettää yön näiden luona sillä välin, kun hänen puoliksi lumikansalainen vaimonsa palaa poroksi. Tiedä häntä sitten. Päähenkilö ei ollut suostunut opettelemaan kännykän käyttöä!

Paikalla 1 jäsen ja 52 vierailijaa
Eija
Uusin jäsen: Meeri Saukkonen
Jäseniä yhteensä: 9449