Atorox-novellit 2017 (1)

  • Jaragil hahmo
Jaragil
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 543
Jaragil loi aiheen: Atorox-novellit 2017 (1)
03.04.2017 15:46 #1

Tämän osan käsittely alkaa maanantaina 3.4.2017.

Tässä lukupiirissä luemme Atorox-voittajaksi ehdolla olevia novelleja. Vaikka et olisikaan äänestäjä / mukana juuri Risingin raadissa, olet tervetullut mukaan keskustelemaan kyseisistä novelleista. Atoroxista ja lukupiirin aikatauluista voi keskustella yleisesti täällä .

Käsiteltävänä ovat seuraavat novellit:
- Anu Korpinen: Noidan perintö
- Artemis Kelosaari: Herhiläiskuningattaren siivet
- Asta Leppä: Avain
- Aleksi Kuutio: Solmuntekijä


"Here We Stand"
- Words of House Mormont

  • Jaragil hahmo
Jaragil
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 543
Jaragil vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2017 (1)
09.04.2017 23:47 #2

Anu Korpinen: Noidan perintö

Muistan Korpiselta parin vuoden takaa novellin Rieseholtin valot, joka oli varsin raskaslukuinen mysteeritrilleri, joka muuttui kauhutoiminnaksi loppua kohden. Kehitystä on muutamassa vuodessa tapahtunut ja pitäisi tätä novellia kaikin tavoin parempana kokemuksena. Miljöötä käsitellään rauhallisempaan tahtiin ilman valtavia infodumppauksia, itse juoni etenee hyvin ja novellimittaan sopivasti, henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja kielikin on parantunut.

Novelli on tästä huolimatta kankealukuinen. Se alkoi tuntua paremmalta loppua kohden, mutta se saattoi olla vain sitä, että totuin siihen. Novelli tapailee vanhahtavaa poljentoa, yrittäen sillä tukea itse tarinan muinaishistoriallista miljöötä, mutta itselläni se teki lukemisesta vaikeaa. Vanhahtava poljento on yksi niitä niksejä, joiden käytössä täytyy olla varovainen, koska se romuttaa koko tekstin, jos sitä ei osaa käyttää.

Pari muuta lukemista hankaloittavaa kohtaa olivat preesensin käyttö ja ajoittaiset harhaanjohtavat kuvaukset. Preesens jälleen temppu, jota kannattaa käyttää harkiten, kun taas harhaanjohtavat kuvaukset olivat enemmän pieniä kompastuksia. Novellissa esim. kuvaillaan, kuinka päähenkilö kävelee auringonnousun suuntaan, mutta pari lausetta myöhemmin käykin ilmi, että on iltapäivä. Eihän nousun suuntaan käveleminen eksplisiittisesti tarkoita, että on aamu, mutta kun muutakaan ei ole kerrottu, lukija näin olettaa, jolloin ajan yhtäkkinen muuttuminen aiheuttaa harmillisen "hetkinen, mitä?" reaktion ja immersion katkeamisen. Näitä oli ikävä kyllä pitkin novellia.

Toisaalta voin sanoa pitäneeni tarinan miljööstä ja henkilöistä kovasti. Nuori ja koppava noidankokelas etsii käsiinsä vanhan tietäjän kiskoakseen tältä oppia ennen tämän kuolemaa. Toimiva konsepti ja Korpinen hengittää molempiin henkilöhahmoihin tarpeeksi persoonaa saadakseen novellin kiinnostamaan. Ehkä aivan viimeiset pari kappaletta, joissa alettiin maalailla jonkinlaista epämääräistä lovecraftimaista kosmoskauhua, eivät aivan osuneet maaliinsa, mutta noin muuten.

Kokonaisuutena sanoisin, että kehitystä on tapahtunut, mutta matkaa on vielä jäljellä.

XXXXX

Artemis Kelosaari: Herhiläiskuningattaren siivet

No niin, tässä on sitä persoonaa, jota niin usein jää kaipaamaan novelleissa. Steampunkkia sekoitettuna britti-imperiumin laivastomiljööseen osuu erittäin moniin omista lempikliseistäni, eikä novelli millään tavalla pettänyt tässä suhteessa. Novellin hyödyntämä steampunk oli ehkä hieman lähempänä tietynlaista cyberpunk-estetiikkaa kuin yleensä, mikä ei toisaalta ole millään tavalla paha asia.

Kerrontatapa toimii myös mainiosti. Kahden eri henkilön näkökulman hyödyntäminen juonen edetessä sallii meidän tarkastella kaikkia novellin henkilöitä ja tapahtumia monelta eri kantilta, mikä luo hyvin helpolla tavalla moniulotteisuutta kertomukseen. Pidin myös paljon siitä, kuinka elämää suuremmaksi, mutta samalla virheelliseksi hahmoksi nimikkohahmona esitelty Herhiläiskuningatar rakennettiin. Cordelia Piken suuruuden palon saattoi tuntea hehkuvan hänen teoistaan, mutta se sama vimma myös sokaisi hänet ja johti hänen lankeemukseensa. Jo ihan tästä syystä olisin melkein toivonut yhtä kappaletta Renéen näkökulmasta, mutta on hyvin mahdollista, että pitäytyminen vain kahdessa oli oikea ratkaisu.

Jos nyt jotain pitää kritisoida, niin novelli päättyy hyvin äkillisesti. Tässä on jälleen kerran yksi Atorox-novelli, joka toimisi erinomaisena prologina pidemmälle tarinalle, mutta ei oikein pysty seisomaan sellaisenaan omilla jaloillaan. Ei ainakaan ilman, että se vaikuttaa jotenkin vaillinnaiselta. Olisin toivonut edes pientä hyppäystä ajassa eteenpäin. Jotain, josta olisi nähnyt, miten Piken päätös hyväksyä operaatio olisi vaikuttanut häneen. Jotain, mikä olisi tukenut novellin teemoja ja näyttänyt, että kyseinen päätös johti johonkin.

Tästä huolimatta kutsuisin tätä hyväksi novelliksi. Teksti soljui erinomaisesti, miljöö oli mainio, kuten myös hahmot, ja kokonaisuutena siitä jäi hyvä maku suuhun. Ei täydellinen, eritoten koska lopetus, mutta erittäin hyvä siltikin.


"Here We Stand"
- Words of House Mormont

Viimeksi muokattu: 09.04.2017 23:47 : Jaragil.

  • Jaragil hahmo
Jaragil
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 543
Jaragil vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2017 (1)
16.04.2017 21:50 #3

Asta Leppä: Avain

Avain kertoo nuoresta naisesta, joka ei ole poistunut miehensä asunnosta vuosiin. Hänen ainut tehtävänsä on pitää huolta kodista, valmistaa miehensä ateria ja pitää tälle seuraa iltaisin. Allegoriaan siirrytään, kun paljastuu, että kyseessä on keinotekoinen nainen, astetta kehittyneempi barbara, jonka yksinäinen insinöörinplanttu on ostanut seurakseen. Mutta sitten tämä nuori nainen alkaa jutella alakerran naapurin kanssa parvekkeen kautta.

Pitäisin Avaimen suurimpana ongelmana sitä, että minun oli hyvin vaikea saada selville, miten tosissaan minun on suhtauduttava siihen. Perusasetelman allegoria nyt on totta kai kutakuinkin yhtä hienovarainen kuin avosydänleikkaus ompelusaksilla. Mutta sen lisäksi juoneen viskotaan hyvin raskasta seksuaalisuutta ja sen väärinkäyttöä, rotuvihaa ja kirjaimellisia natsimuistomerkkejä. Niin paljon suorastaan, että se alkaa lipsua komedian puolelle. Ongelmana se, että en ole aivan vakuuttunut, että tämä oli tekstin tarkoitus. Puolet ajasta tekstiä lukee aivan kuin tämän naisen kärsimys ja sorto miehensä käsissä olisivat jotain sellaista, jonka pitäisi herättää suurta myötätuntoa ja ahdistusta. Mutta sitten naisen kirjaimellinen omistaja alkaa tepastella hanhenmarssia ympäri olohuonetta natsiunivormussa ja koko homma kääntyy farssiksi. Tekstin tunnelma ja sävy ovat rikkinäisiä.

Toinen ongelma on se, että päähenkilönä toimiva keinoihminen ei totta kai ymmärrä maailman menosta aivan niin paljoa, minkä vuoksi hän kuvailee maailmaa niin kuin sen näkee, käyttämättä asioiden oikeita nimiä. Käytännössä lapsi katselemassa tyhjää kuusikaistaista valtatietä ja miettimässä, että tämä on varmaan tarkoitettu jättiläisten autoille. Ikävä kyllä pariinkin kertaan en saanut lukijana luettua tarpeeksi rivien välistä, että olisin ymmärtänyt, mistä jossakin asiassa oli oikeasti kyse. Ehkä en vain saa ammuttua aivoissani oikeaan suuntaan, mutta henkilökohtaisesti pidin tätä harmillisena.

Toisaalta teksti oli sujuvasti kirjoitettu, itse allegoria oli puhumisen arvoinen ja juonellisesti teksti oli sopivan pituinen. En vain ikävä kyllä päässyt tekstiin yhtään sisälle kerronnan hankaluuden ja sävyllisen heilahtelun takia.

XXXXX

Aleksi Kuutio: Solmuntekijä

Niin sanotusti perinteinen fantasia on tuskallisen harvinaista Atoroxissa verrattuna esimerkiksi scifiin, joten on aina miellyttävää lukea tarinaa, jossa ollaan rehellisesti historiallisessa ympäristössä ja kylillä liikkuu kaikkea maajusseista velhoihin. Kuution Solmuntekijän maailma on myös veikeä. Novelli älyää fiksusti olla menemättä liikaa yksityiskohtiin, jolloin puolet tarinasta ei mene maailmanrakentamiseen, mutta samaan aikaan yksityiskohtia tarjoillaan juuri sopivasti, jotta lukijalle käy selväksi, millä tavoin maailma eroaa oletetusta perusasetelmasta. Kun kyseiset yksityiskohdat ovat vieläpä suurelta osin juonen kannalta oleellisia, on novelli mitä erinomaisin maailmanrakennukseltaan. Jos esimerkiksi kaupungin ihmisvilinästä oltaisiin kerrottu parilla lauseella lisää ylimääräisen paikallisvärin luomiseksi, ei se olisi haitannut ollenkaan, mutta hyvä näinkin.

Juonen puolesta tarinassa on sekä hyviä että huonoja puolia. Perusasetelma on mukaelma klassisesta kaupasta paholaisen kanssa. Olkoonkin, että tästä tarinasta ei löydy varsinaista pahista, mutta siitä huolimatta päähenkilö tinkii itselleen jotain sellaisella hinnalla, jota hän ei oikeasti ole valmis maksamaan. Tämä on klassinen tarina syystä ja se toimii tässäkin. Ikävä kyllä loppu haparoi juuri ennen maaliviivaa. Tarinan juoni itsessään oli sopivan pituinen novelliin. Hahmot esitellään, konflikti alkaa, konfliktista kärsitään, konflikti päättyy. Tai... ei välttämättä päätykään, koska tarinan lopetus muistuttaa pikemminkin pidemmän tarinan alkua, mikä tekee koko tarinasta keskeneräisen. Ja olisi ollut naurettavan helppoa muokata loppua siten, että tarinalla on selkeä päätös. Tarinan keskiöön nousseesta toivosta oltaisiin silti voitu puhua ja päähenkilö olisi voinut jäädä tarinan lopuksi katsomaan kohti tulevaisuutta, mutta tarinan sisäinen konflikti olisi voinut päättyä.

Mutta noin muuten hyvin kirjoitettu tarina, jossa esiteltiin kiinnostavan erilainen maailma. Päähenkilön ja tämän kumppanin suhdetta maalattiin ehkä hieman liikaa ruusuisin värein, mutta toisaalta se oli osittain jopa pointti, kuten lopussa nähtiin. Pidin.


"Here We Stand"
- Words of House Mormont