Historialliset dekkarit

Ehdottaisin Laurent Binet HHhH - Heydrichin salamurhan jäljillä.

Jos Heydrich ei sano mitään niin Saksaksi sanottiin HHhH, Himmlers Hirn heisst Heydrich, Himmlerin aivot ovat Heydrich. Reinhard Heydrich, natsien käskynhaltija Prahassa, toteutti natsi-Saksan pahimpia tuhotöitä. Prahan teurastaja, kolmannen valtakunnan vaarallisin mies, H, surmattiin avoautoonsa vuonna 1942. Tapa jolla Laurent Binet pyrkii dokumentoimaan salamurhaan johtaneita tapahtumia sortumatta romaanikirjailijan houkutukseen ja antaa mielikuvitukselle valtaa.

Emelie kirjoitti: Josephine Tey: Ajan tytär
Tätä on kehuttu paljon, mutta en ole itse lukenut.

Minä olen ja suosittelen lämpimästi

Tässä muutamia omia ehdotuksiani.

Ulkomaisia:

Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarja sijoituu 1950-luvun Englantiin. Sarjassa on ilmestynyt 7 kirjaa, joista neljä on tähän mennessä suomennettu. Päähenkilö on hyvin älykäs, kemiaa rakastava 11-vuotias Flavia ja miljöönä on idyllinen maalaiskylä ja de Lucen suvun rapistuva kartano. Lisäksi tietysti luurankoja perheen kaapissa. Ruumiita syntyy sellaista vauhtia että pieni suspension of disbelief on paikallaan. Itse tykkään tästä sarjasta ihan pölönä.

Boris Akuninin Erast Fandorin -sarja sijoittuu pääasiassa 1870-luvun Venäjälle ja suomeksi kirjoja on ilmestynyt viisi (plus yhteisnide, jossa on yksi aiemmin julkaistu ja yksi julkaisematon pienoisromaani). Sarjassa on paljon viittauksia oikeisiin historiallisiin tapahtumiin. Kirjojen lukemisesta on sen verran aikaa etten muista niitä enää kauhean hyvin. Se tosin jäi mieleen että Fandorin oli ilmiömäisen hyvä käyttämään valepukuja.

Kotimaisia:

Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion Matilda & Johannes -sarja sijoittuu 1860-luvun Helsinkiin. Matilda on opettajatarfröökynä ja selkeästi duon aivot. Johannes taas on hänen nuori opiskelijaserkkunsa, joka tuntuu jatkuvasti olevan epäiltynä rikoksista. Sarjassa on kuusi osaa.
Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarja taasen sijoittuu samaan kaupunkiin mutta 1920-luvulle. Rikosten lisäksi mukana on paljon aikakauden yhteiskunnallista kuohuntaa ja dekkari Karl Axel Björkin henkilökohtaisten suhteiden vatvontaa. Kolmas on osa juuri ilmestynyt.
Jyrki Heinon Luutnantti Wennehielm-sarja sijoittuu 1790-luvun Turkuun ja kirjoja on ilmestynyt kaksi, Kellari ja Kello. Tässä ollaan vielä Ruotsin vallan alla ja ajankuva on varsin mielenkiintoinen. On se kyllä noissa kahdessa edellisessäkin.

Yksittäisiä romaaneja:

Andrea Maria Schenkelin 50-luvulle sijoittuva Hiljainen kylä ja 30-luvulle sijoittuva Tapaus Kalteis ovat hyytäviä eikä kovin perinteisiä dekkareita. Molemmat perustuvat tositapahtumiin. Romain Sardoun Kolmastoista kylä sijoittuu 1280-luvulle ja on ehkä enemmänkin jännäri kuin dekkari. Suosittelen silti, kirja on pullollaan murhia, juonittelua, vanhoja salaisuuksia, mystiikkaa, ja verta.

Mainitaan vielä semmoinenkin sarja kuin Gyles Brandrethin The Oscar Wilde murder mysteries. Olen lukenut vain ekan osan enkä muista siitä enää mitään, mutta ehkäpä se voisi kiinnostaa? Asetelma on ainakin yltiöherkullinen: Murhia ratkova Oscar Wilde viktoriaanisessa Lontoossa.

Robert van Gulik, tuomari Deen tutkimuksia 800-luvun Kiinassa.
Ellis Peters, veli Gadfael tutkii 1100-luvun Englannissa.

Emelie kirjoitti: Yleensä kartan kirjoja, joissa on lapsihahmoja, koska ne on useimmiten tehty todella ärsyttäviksi, joten nyt minua kiinnostaakin tietää, että onko päähahmo ärsyttävä? :D

Se varmaan riippuu lukijasta mutta minusta hän ei ollut ärsyttävä, vaan piristävä. Flavia on huomattavan älykäs, neuvokas, kylmäjärkinen ja sinnikäs, ei kovinkaan tunteellinen tai tyttömäinen sekä erinomainen valehtelija. Ymmärrän kyllä täysin miksi joku ei tykkää tästä sarjasta ja olen itsekin hämmästynyt että siihen ihastuin, sillä se on pullollaan asioita jotka saavat minut yleensä raastamaan tukkaani. Niin kuin just se huippuälykäs, jokapaikkaan nokkansa tunkeva 11-vuotias päähenkilö.

Harkitse ihmeessä, voit vain yllättyä positiivisesti. Ja jos ei nappaa niin heitä vesilintua. Ei se ole mitään korkeakirjallisuutta minkä kesken jättämisestä pitäisi tuntea syyllisyyttä.

Luen juuri nyt - sinun suosituksestasi Dyn - Shardlake-sarjan eka osaa ja pidän kovasti! Kirjan alussa suomennos oli vähän kömpelöä, mutta tarinan edetessä suomentajakin on parantanut suoritustaan. Minulle tulee tästä vahvasti mieleen kauan sitten lukemani Ellis Petersin veli Gadfael -sarja, joka sijoittuu 1100-luvun Englantiin. Pidin siitä silloin tosi paljon, mutta en tiedä miltä se nyt aikuisena, vähän kriittisempänä lukijana tuntuisi.

yarskiss kirjoitti: Robert van Gulik, tuomari Deen tutkimuksia 800-luvun Kiinassa.

Tässä kohtaa nipottajan pitää tietysti muistuttaa, että – kuten van Gulik auliisti myöntää – tuomari Dee-kirjojen kulttuuri ja miljöö ovat itse asiassa Ming-dynastiaa, eli 1300–1500-lukua. Kiinalaisen kirjallisuuden tutkijana van Gulik mukaili vanhoja kiinalaisia rikoskertomuksia, jotka myöskin sijoittivat tapahtumat menneisiin aikoihin ja Di Renjien kaltaisten legendojen elämään.

Historiallisesta anakronistisuudestaan huolimatta Dee-kirjat ovat erittäin suositeltavaa luettavaa, ja oma taipumukseni sinofiliaan periytyy epäilemättä niistä (ynnä tietysti kummitädiltä, joka oli aikoinaan maassa kymmenen vuotta lähetyssaarnaajana).

Ehdin jo palauttaa suomennokseni kirjastoon, sori.