Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

    • Kustantajat.
    • Kirja: Jäänvartija (Konetrilogia, #3)
    • 1 kommentti (Tonttu 3 päivää sitten)
    • Voihan Shazam ...
    • Elokuva: Shazam!
    • 2 kommenttia (Adolfina Romanov 110 päivää sitten)

Päähenkilön kiinnostavuus, onko sitä?

  • Rinja hahmo Kirjoittaja
  • Rinja
    Teknovelho
    Taso: 49
  • Viestejä: 1024
07.12.2016 03:07 - 07.12.2016 03:40 #1 : Rinja
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -leffa sai minut taas pohtimaan aihetta, jota olen pohtinut niin monet kerrat aiemminkin: päähenkilöitä. Newt Scamander on päähenkilönä aivan ihastuttava ja ah, niin täydellisen erilainen. Tietenkin hän edustaa täysin erilaista mieskuvaa kuin suunnilleen mikään seikkailuelokuva koskaan, kaikessa introvertissä lempeydessään ja huomioonottavaisuudessaan (esim. kannattaa tsekata tämä artikkeli - huom. sisältää spoilereita elokuvasta), mutta ylipäätäänkin päähenkilöistä puhuttaessa hän erottuu, vaikka mukaan laskettaisiin leffojen ja sarjojen lisäksi myös kirjallisuus.

Osa tästä erosta tulee siitä, että väittäisin ison osan tämän leffan katsoneista pitäneen Newtistä, ehkä jopa aivan erikoisen paljon. Palautuu mieleen hama nuoruus, jolloin kaverini (joka luki kirjallisuutta, mutta oli erityisesti animen ja mangan ystävä) oli kovasti sitä mieltä, ettei päähenkilöstä voi koskaan pitää. Sivuhenkilöt ovat aina kiinnostavampia. Arvelin tämän selittyvän sillä, että etenkin kirjallisuudessa päähenkilöstä tiedetään ehkä "liikaa". Hänessä ei ole tarpeeksi mysteeriä.

Toiseksi selitykseksi järkeilin sen, että päähenkilö saatetaan kirjoittaa enemmän juonen kuljetusta ajatellen. Hänen on oltava se, johon lukija voi samaistua ja jonka kautta tarkkaillaan mahdollisesti niitä muita, jännempiä henkilöitä, koska eiväthän ne muut henkilöt ole sitten päähenkilön mielestä niin jänniä, jos hän on itsekin yhtä jännä. Hän ei voi olla ainakaan se joukon häröpallo. Mutta onko päähenkilön kirjoittaminen sellaiseksi tosiaan perusteetonta ja huono ratkaisu, vai onko se vain niin vaikeaa, etteivät kirjailijat ryhdy siihen? Sotiiko se jotain hyvän tarinan reseptiä vastaan? Vai onko päähenkilön hienovaraista erilaisuutta vain vaikea saada välitetyksi lukijalle?

Jos pitäisi keksiä esimerkki sellaisesta spefistä, jossa päähenkilö on ehdottomasti hahmoista kiinnostavin (ja erikoisin), mieleen nousee vaikkapa Steph Swainstonin Nelimaa-trilogia . Sen päähenkilö, Jant, erottuu lähtökohtineen, huumeseikkailuineen ja kaikkine tempauksineen ehdottomasti päähenkilöiden harmaasta massasta. Toki monessakin fantasiatarinassa päähenkilö on The Valittu tai muuten vaan sellainen tyyppi, jolla on spesifejä kykyjä/muita ominaisuuksia, mutta hän ei luonteeltaan, tavoiltaan, toimintalogiikaltaan ja valinnoiltaan yleensä edusta mitään muuta kuin päähenkilöt muutenkin keskimäärin. Joskus fantasiasarjan(/-kokonaisuuden) kohdalla voi törmätä siihen, että kirjailijalla on kyllä jokin päähahmo, mutta hän saattaa myöhemmin kirjoittaa jotain jonkun jännemmän sivuhenkilön näkökulmasta. Useimmiten lopputulos on niin kiehtova, että ihmettelen sitten vaan, miksei tämä henkilö voinut olla se alkuperäinen päähenkilö.

Lukisin tai katsoisin kyllä hyvin mielelläni enemmänkin jotain sellaista (erityisesti spefiä), jossa päähenkilö on sekä se kiinnostavin hahmo että Jotain Aivan Muuta. Esimerkiksi se, ettei päähenkilö ihan noudata pinttyneitä kaavoja sen suhteen, millainen hänen "pitäisi" sukupuolensa perusteella olla, on jo ehdottomasti plussaa. Missä te olette törmänneet päähenkilöihin, jotka vetävät vertoja kaikkein kiinnostavimmiksi, erilaisiksi, luonteikkaimmiksi tai rakastettavimmiksi kirjoitetuille sivuhenkilöille koskaan? Onko päähenkilön kiinnostavuudella muuta väliä kuin se, että jostain syystähän hänen vaiheitaan täytyy jaksaa seurata?

EDIT: Ah, mieleen tuli vielä Scott Lynchin Locke Lamoran valheet . Locke onnistuu olemaan sekä päähenkilö että kiinnostava mysteeri myös lukijoille.

"Faktan ja fiktion ero lie se, että fiktion täytyy olla järkeenkäypää"
Viimeksi muokattu: 07.12.2016 03:40 Rinja.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Xariel

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 2734
07.12.2016 10:57 #2 : Emelie
Vastaus käyttäjältä Emelie aiheessa Päähenkilön kiinnostavuus, onko sitä?
Olenkohan minä sitten hyvinkin erilainen lukija tai jotain, mutta minulle ei juuri koskaan jää sivuhahmot mieleen? Päähahmoista on useamman kirjan kohdalla edes hämyinen muisto, mutta sivuhahmoista yleensä ei senkään vertaa.

Päähahmon pitänee olla kiinnostava, jotta teos nappaa mukaansa, toki joskus on tullut vastaan niitäkin kirjoja, joissa on ollut minulle ihan sama, että kuka päähahmo on ja mitä sille käy, tarina on kiinnostanut enemmän. Ei kylläkään kovin monesti, yleensä jos päähahmo ei kiinnosta, ei se tarinakaan ole erityisen hyvä siinä pohjalla.

Päähahmon on varmasti oltava samaistuttava, jotta se motivoisi kiinnostumaan siitä mitä tälle käy, mutta itse pohdin myös sitä, että sivuhahmoista on helpompi tehdä reilusti erilaisia, koska jos hahmokehityksen kanssa mennään metsään, sivuhahmo on joko helppo heittää sivuun tulevaisuudessa tai sitten se on helpompi ignoorata kokonaisuuden kannalta. En ole koskaan jättänyt kirjaa kesken minua ärsyttävän sivuhahmon takia, mutta ärsyttävän päähahmon takia kyllä.

Newt Scamanderista,

Rinja kirjoitti: ylipäätäänkin päähenkilöistä puhuttaessa hän erottuu, vaikka mukaan laskettaisiin leffojen ja sarjojen lisäksi myös kirjallisuus.

Osa tästä erosta tulee siitä, että väittäisin ison osan tämän leffan katsoneista pitäneen Newtistä, ehkä jopa aivan erikoisen paljon.


Minä en kyllä erityisesti pitänyt hahmosta, vaikkakin pidin siitä, että se erottuu joukosta omassa herttaisuudessaan. En voi kyllä sanoa mitenkään vihanneeni hahmoa, ehkä lähinnä olen indifferentti hahmon suhteen. Yksi ongelma minulla koko leffaan liittyen oli se, että minua ei kiinnostanut miten hahmoille käy. Eli minulle Newt oli epäonnistunut hahmo, koska en samaistunut häneen enkä jaksanut kehittää edes suurta kiinnostusta hänen kohtaloonsa. Turhauttavaa tästä tekee se, että olisin halunnut olla kiinnostunut Newtista. Tämän leffan kannalta tästä tekee "traagisempaa" vielä se, että elokuvalla ei ollut kovinkaan paljon muuta tarjottavaa kuin taikamaailma ja erilainen päähahmo.

Mutta kyllä se palautuu siihen, että vaikka tarina saattaa olla kiinnostaa ilman, että päähenkilö on kiinnostava, se on ainakin minulle hyvin harvinaista. Melkein kaikki lukemani teokset ovat kuitenkin hahmovetoisia, ja tarinavetoisetkaan eivat saa minua mukaansa ellei siinä välissä ole päähahmoa, jota haluaa seurata. Minulla on kyllä hvyin matalantason kynnys lukea kirjoja, joten en yleensä kovinkaan valikoi niitä vaan tartun johinkin ja toivon edes siedettävää lukukokemusta.

Teokset, joissa päähenkilö on "sekä se kiinnostavin hahmo että Jotain Aivan Muuta" on jossain määrin aika subjektiivinen kokemus. Minulle tuli ainoana esimerkkinä mieleen (ei-spefiä) Stieg Larssonin Millenium-trilogian Lisbeth Salander. On toki siinä ja siinä, että Lisbeth on enemmän sivuhahmo kuin päähahmo, vaikkakin minä olen aina pitänyt häntä toisena päähahmona. Mutta Lisbeth on minusta hahmona kiinnostava: nainen joka on kokenut väkivaltaa, mutta ei ole antanut sen lannistaa itseään ja elää elämäänsä niin kuin kokee sen oikeaksi. Hyvin introvertti ja epäsosiaalinen, jossain määrin ilmeisesti myös autistinenkin.

I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Puolikuu hahmo
  • Puolikuu
    Riivaaja
    Taso: 40
  • Viestejä: 585
15.12.2016 22:31 #3 : Puolikuu
Vastaus käyttäjältä Puolikuu aiheessa Päähenkilön kiinnostavuus, onko sitä?

Rinja kirjoitti: Toiseksi selitykseksi järkeilin sen, että päähenkilö saatetaan kirjoittaa enemmän juonen kuljetusta ajatellen.


Tämä on tulee kyllä mieleen. Yksi aika selkeä esimerkki on mielestäni Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin, jossa päähenkilö Richard on lähinnä eksentristen ystäviensä tarkkailija ja tapahtumien sivusta seuraaja. Hän ei ole todella ole mikään tapahtumien primus motor. Toinen samankaltainen esimerkki on Twilightin Bella, jonka päätehtäväksi näen Edwardin jumallisuuden kuvaamisen. Fantasiakirjallisuuden "valitut" sopivat myös hyvin juonenkuljettajiksi, koska niiden avulla lukijalle on helppoa esitellä kirjan maailma.

Ja tietenkin juuri se, että kirjailijalle voi olla riski valita päähenkilöksi jokin todellinen antisankari kuten Kellopeliappelsiin Alex. Tosin Kellopeliappelsiinin tapauksessa Alexin vähemmän sympaattinen persoona on kirjan tapahtumien alullepanija ja oleellinen osa koko teosta. Hänenkaltaisensa hahmo sopii tietynlaiseen tarinaan, mutta tuskin johonkin fantasiaseikkailuun. Vähän kuten The Sopranos-sarjan Tony on erittäin kiinnostava päähenkilö omassa kontekstissaan.

Tässä spefi-kirjallisuuden päähenkilöitä mietiskellessä mitään valtavan unohtumattomia persoonia tule mieleen. Monet ovat tasoa "ihan ok" ja sekin riittää minulle, jos kirja on muuten hyvä. Tykkään esim. Harry Pottereista, vaikka Harry ei ole minusta koskaan ollut mikään erityinen hahmo. Päähenkilön täydellistä nynnyyttä ei kuitenkaan kestä. Elokuvissa ja tv-sarjoissa toleranssini tyhjänpäiväsille päähenkilöille on jostakin syystä kirjallisuutta matalammalla.

Rinja kirjoitti: Palautuu mieleen hama nuoruus, jolloin kaverini (joka luki kirjallisuutta, mutta oli erityisesti animen ja mangan ystävä) oli kovasti sitä mieltä, ettei päähenkilöstä voi koskaan pitää.


Jännää, koska minusta juuri mangassa ja animessa on huomattavan paljon persoonallisia päähenkilöitä. Jos siis kommentti koski myös näitä. Nämä päähenkilöt ovat äänestyksissä olleet myös yleensä yleisön suosikkeja. Omiin ehdottomiin lemppareihini tässä genressä kuuluu Tuulen laakson Nausicaan Nausica. Kuinkahan monta muuta sotivaa ja oikeasti kansaansa johtavaa prinsessaa fiktio tuntee? Joskus toivon, että Hollywood-elokuvissa nähtäisiin yhtä hienoja naishahmoja kuin mangassa ja animessa parhaimmillaan on.

Yo yo this hard-core ghetto gangster image takes a lot of practice

  • kyty hahmo
  • kyty
    Senesalkki
    Taso: 41
  • Viestejä: 798
15.12.2016 23:15 #4 : kyty
Vastaus käyttäjältä kyty aiheessa Päähenkilön kiinnostavuus, onko sitä?

Puolikuu kirjoitti:

Rinja kirjoitti: Palautuu mieleen hama nuoruus, jolloin kaverini (joka luki kirjallisuutta, mutta oli erityisesti animen ja mangan ystävä) oli kovasti sitä mieltä, ettei päähenkilöstä voi koskaan pitää.


Jännää, koska minusta juuri mangassa ja animessa on huomattavan paljon persoonallisia päähenkilöitä. Jos siis kommentti koski myös näitä. Nämä päähenkilöt ovat äänestyksissä olleet myös yleensä yleisön suosikkeja. Omiin ehdottomiin lemppareihini tässä genressä kuuluu Tuulen laakson Nausicaan Nausica. Kuinkahan monta muuta sotivaa ja oikeasti kansaansa johtavaa prinsessaa fiktio tuntee? Joskus toivon, että Hollywood-elokuvissa nähtäisiin yhtä hienoja naishahmoja kuin mangassa ja animessa parhaimmillaan on.


Nausicaa on muuten jännä esimerkki täydellisestä mutta persoonattomasta, ehkä jopa mary sueksi luokiteltavasta hahmosta, joka ei silti ole ärsyttävä ja mitäänsanomaton.

Olen samaa mieltä, että mangassa ja animessa on paljonkin hyviä päähenkilöitä. Tulee mieleen esimerkiksi Parasyte (josta ajattelen nyt lähinnä uutta animeversiota), vaikka siinäkin kieltämättä mielenkiintoisuus tulee hahmojen vuorovaikutuksesta ja siitä miten päähenkilö joutuu luovimaan kaiken keskellä. Hän tuntui kuitenkin aidolta ihmiseltä. Tai ReLIFE, sama juttu. Tai Kiki's Delivery Servicen Kiki (vaikka perustuukin kirjaan jota en ole lukenut), joka oli hahmona Ghiblin tyyliin ns. "täydellinen" mutta silti hyvin inhimillinen. Ja onhan noita.

Tosin en ole varma, onko tämä pikemminkin nykyinen suuntaus, sillä muistelisin, että ennen päähenkilöt eivät pahemmin loistaneet persoonallaan. Siinä oli varmaan paljolti juuri sitä ajatusta, että päähenkilön pitää olla samaistumisen kohde ja siksi mahdollisimman tyhjä hahmo. Suurelle yleisölle voi olla myös vaikea myydä päähahmoa, jolla on selkeä luonne vikoineen kaikkineen, sillä jos hahmo koetaan ärsyttäväksi tai vastenmieliseksi, ei tarinastakaan pysty yhtä helposti pitämään. Mutta päähenkilönhän ei tarvitse olla mysteerinen ollakseen kiinnostava?

Usein päähenkilöt eivät tunnu minusta samalla tavalla henkilöiltä kuin sivuhahmot, joille on sallittu monasti sellaisia luonteenpiirteitä ja tarinakaaria, joita päähenkilöllä ei joidenkin mielestä (ainakaan ennen) välttämättä edes saa olla. Tietysti paljon riippuu myös kohderyhmästä ja tilanteesta että millainen hahmo siihen sopii, ja kuinka ison riskin kirjailija voi ottaa, kuten Kellopeliappelsiinin tapauksessa.

Sinänsä itseäni ei häiritse jos päähahmo ei aina ole mitenkään erityisen kiinnostava... kunhan toimii eikä ota päähän.

  • Rinja hahmo Kirjoittaja
  • Rinja
    Teknovelho
    Taso: 49
  • Viestejä: 1024
16.12.2016 11:20 - 16.12.2016 11:43 #5 : Rinja
Vastaus käyttäjältä Rinja aiheessa Päähenkilön kiinnostavuus, onko sitä?

kyty kirjoitti: Tosin en ole varma, onko tämä pikemminkin nykyinen suuntaus, sillä muistelisin, että ennen päähenkilöt eivät pahemmin loistaneet persoonallaan. Siinä oli varmaan paljolti juuri sitä ajatusta, että päähenkilön pitää olla samaistumisen kohde ja siksi mahdollisimman tyhjä hahmo. Suurelle yleisölle voi olla myös vaikea myydä päähahmoa, jolla on selkeä luonne vikoineen kaikkineen, sillä jos hahmo koetaan ärsyttäväksi tai vastenmieliseksi, ei tarinastakaan pysty yhtä helposti pitämään. Mutta päähenkilönhän ei tarvitse olla mysteerinen ollakseen kiinnostava?


En tarkoittanut, että päähenkilön välttämättä tarvitsisi olla mysteerinen, mutta yritin hakea siitä yhtä selitystä siihen, miksei kaverini ole koskaan pitänyt päähahmoista edes animen ja mangan suurkuluttajana. Muita mahdollisia selityksiä en oikein keksi, ellei syy sitten ole tosiaan siinä että pää- ja sivuhahmot rakennetaan perustavanlaatuisesti erilaisiksi. Minunkin mielestäni sillä kentällä sentään päähenkilöt ovat kiinnostavampia verrattuna länsimaisiin.

Vaikka päähenkilön tavanomaisuus harvemmin pilaa kirjaa, olen silti pitänyt aivan erityisesti monesta sellaisesta teoksesta, joissa päähenkilöön on haettu erityisiä piirteitä (näistä nostinkin aloituksessa esiin pari). Minulle siis ne ainakin toimivat, ja siksi kaipaisin niitä lisää. Tietysti voi hyvinkin olla, että olen myös ollut pitämättä jostain kirjasta (tai sarjasta tai elokuvasta) sellaisen päähenkilön takia, jonka erityisluonteen kehittäminen on vain mennyt pieleen tai ei ole ollut omaan makuun, mutta ei kyllä äkkiseltään tule sellaista mieleen.

Olet, kyty, oikeassa siinä, että vanhempaan kirjallisuuteen mentäessä erikoisia päähenkilöitä taitaa tulla yhä harvemmin vastaan. Äkkiseltään minulle tulee mieleen vain Monte-Criston kreivi, josta pidin aivan suunnattomasti ja joka itse asiassa pelaa aika pitkälti sillä, että sen päähenkilön aikeet ja toimet ovat varsin mysteerisiä. Tämä mysteerisyys syntyy tosin paljon siitä, että häntä kuvataan usein ulkopuolisten näkökulmasta, mutta ei se ole minusta mitenkään huono tapa hakea päähenkilöön poikkeavaa otetta. Itse asiassa pidän tällaisesta tyylistä todella paljon, ja se taitaa vähän yhdistääkin monia suosikkipäähahmojani. Tietty voidaan sen suhteen keskustella siitä, missä määrin kyseessä on sitten päähenkilö, jos hänen kauttaan ei seurata tapahtumia vaan pikemminkin muut henkilöt havainnoivat häntä, mutta kyllä he ovat mielestäni usein olleet "tarpeeksi" päähenkilöitä silti (Monte-Criston lisäksi vaikkapa tuo aiemmin mainitsemani Locke Lamora nousee esimerkkinä mieleen).

"Faktan ja fiktion ero lie se, että fiktion täytyy olla järkeenkäypää"
Viimeksi muokattu: 16.12.2016 11:43 Rinja.

  • Salmikki hahmo
  • Salmikki
    Kaartilainen
    Taso: 18
  • Viestejä: 45
16.12.2016 13:01 #6 : Salmikki
Vastaus käyttäjältä Salmikki aiheessa Päähenkilön kiinnostavuus, onko sitä?
Hieman asiaan liittyen: olen viimepäivinä katsellut Netflixin Black Sails -sarjaa. Ei aluksi oikein iskenyt, mutta sitten kun iski, niin iski oikein kunnolla (4-5 jaksoa katsottua). Kirvoitti ajatuksia nimenomaan päähenkilöiden kiinnostavuudesta, niiden herättämistä tunteista (kenestä pidän, kenestä en, uskottavuus, viihdyttävyys) ja siitä, miten henkilöiden esittely liittyi juoneen, miten henkilöt kehittyivät ja yllättivät tarinan edetessä. En kuitenkaan koskaan epäillyt henkilöiden uskottavuutta, vaan pidin vain tarinaa aivan uskomattoman mielenkiintoisena.

Eli toisin sanoen vinkkaisin kyseistä sarjaa henkilökokonaisuuksia pohtiville ^_^. Voi kyllä olla, että olen puolueellinen, koska merirosvotarinat on minulle sitä kaikken parasta ja kivointa.

Pouring spirits while I follow the Northern star

16.12.2016 22:31 #7 : Kuunliekki
Vastaus käyttäjältä Kuunliekki aiheessa Päähenkilön kiinnostavuus, onko sitä?
En ole aiemmin kiinnittänyt liiemmin asiaan huomiota, mutta kyllä, päähenkilö on usein tylsän tavallinen ja sivuhahmoista löytyy persoonaa. Ensimmäiseksi tulee mieleen Potter. Harry on tylsä ja ympärillä suorastaan vilisee hienoja hahmoja. Ehkä kerronnan kannalta on helpompaa että on yksi Harry/Frodo/Herra tietämätön samaistuttava maailmanpelasta ja sitten Hermione/Dumbledore/Gandalf/Paljon tietävä ja mielenkiintoisempi hahmo. Ei maailmanpelastaja lähtisi pelastamaan maailmaa, jos ei olisi vähän tyhmä. Eikä lukija saisi tietää maailmasta asioita jos maailmanpelastaja tietäisi kaiken niin että se kaikentietäjä ei voisi kertoa näitä asioita.

Frodosta puheen ollen, siinä on toinen aika tylsä päähenkilö. Toistaalta TSH:n suhteen asia on vähän kaksipiippuinen sillä Aragorn ja Gandalf ei ole mielestäni mitenkään tylsiä ja heidän näkökulmasta kerrotaan kanssa paljon. Eli riippuu ihan siitä mielletäänkö että TSH:n päähenklö on Frodo vai että siinä on useampi päähenkilö.

Maan lasten Ayla nyt on siinä mielessä mielenkiintoinen päähenkilö että se poikkeaa kirjojen muista hahmoista taustansa vuoksi riippumatta siitä missä seurassa on. Ensimmäisen kirjan jälkeen hän vain paljastuu valitettavasti ärsyttäväksi Mary Sueksi ja kiinnostavuus karisee sen myötä.

Lumen ja Jään maan Nonna sen sijaan on oikeasti mielestäni kiinnostava päähenkilö jopa viimeisessä kirjassa eikä vain ensimmäisessä. On kyllä mukavaa vaihtelua muihin kirjoihin, kun päähenkilö onkin sellainen, joka miellettäisiin "perinteisesti" pahikseksi.

Pakko vielä mainita että olen lukenut Kellopeliappelsiinin, enkä liiemmin pitänyt siitä. En tiedä sitten voiko tästä päätellä mitään päähenkilömaustani. Ehkä pikemminkin yleisesti kirjamaustani. Korkeintaan sen, että se samaistuttava hahmo on ihan mukava juttu, enkä pidä paskiaisista (paitsi Siriuksesta).

Pimeemmät alueet aina
kiinnostaa enemmän kuin valokeilan raiskaamat

  • kyty hahmo
  • kyty
    Senesalkki
    Taso: 41
  • Viestejä: 798
04.01.2017 19:12 #8 : kyty
Vastaus käyttäjältä kyty aiheessa Päähenkilön kiinnostavuus, onko sitä?

Rinja kirjoitti:

kyty kirjoitti: Tosin en ole varma, onko tämä pikemminkin nykyinen suuntaus, sillä muistelisin, että ennen päähenkilöt eivät pahemmin loistaneet persoonallaan. Siinä oli varmaan paljolti juuri sitä ajatusta, että päähenkilön pitää olla samaistumisen kohde ja siksi mahdollisimman tyhjä hahmo. Suurelle yleisölle voi olla myös vaikea myydä päähahmoa, jolla on selkeä luonne vikoineen kaikkineen, sillä jos hahmo koetaan ärsyttäväksi tai vastenmieliseksi, ei tarinastakaan pysty yhtä helposti pitämään. Mutta päähenkilönhän ei tarvitse olla mysteerinen ollakseen kiinnostava?


En tarkoittanut, että päähenkilön välttämättä tarvitsisi olla mysteerinen, mutta yritin hakea siitä yhtä selitystä siihen, miksei kaverini ole koskaan pitänyt päähahmoista edes animen ja mangan suurkuluttajana. Muita mahdollisia selityksiä en oikein keksi, ellei syy sitten ole tosiaan siinä että pää- ja sivuhahmot rakennetaan perustavanlaatuisesti erilaisiksi. Minunkin mielestäni sillä kentällä sentään päähenkilöt ovat kiinnostavampia verrattuna länsimaisiin.



Olin itsekin hieman epäselvä, tosin en ole aivan varma mitä tarkalleen yritin muotoilla... taisin ajatella jotain joka

Syy voi kyllä hyvinkin olla siinä, että päähenkilöt todella rakennetaan erilaisiksi - tai ainakin ne koetaan erilaisina. En tiedä, onko syy siinä että useimmiten päähenkilöstä joko tiedetään "liikaa" tai sitä käytetään lähinnä tarinan etenemiseen, vaiko kenties siinä että päähahmosta ei ehkä tiedostamattomastikaan uskalleta tehdä liian realistista, mikä taas yleensä luo hahmoihin kiinnostavuutta.

Sivuhahmoiltahan sallitaan käytöstä joita päähahmoilta ei yhtä helposti sallita, varsinkaan silloin kun tarina koetaan pääosin yhden hahmon kautta. Sivuhahmo voi ehkäpä herkemmin hölmöillä tai olla pahalla päällä, jopa huijata ihmisiä tai tehdä jotain muuta epämääräistä, kunhan ei muutu täysin vastenmieliseksi. Päähahmo taas koetaan vastaavissa tilanteissa herkästi paljon ärsyttävämpänä tai vastenmielisempänä, ja siltä vaaditaan jotenkin herkemmin jopa epärealistisen kilttiä käytöstä - joka taas tekee hahmosta helposti ärsyttävän tai tylsän. Toisaalta taas persoonaton päähahmo on tylsä.

Toisaalta taas tuntuu että ei se tuosta voisi olla kiinni...?

  • Rinja hahmo Kirjoittaja
  • Rinja
    Teknovelho
    Taso: 49
  • Viestejä: 1024
07.01.2017 00:14 #9 : Rinja
Vastaus käyttäjältä Rinja aiheessa Päähenkilön kiinnostavuus, onko sitä?

kyty kirjoitti: Sivuhahmoiltahan sallitaan käytöstä joita päähahmoilta ei yhtä helposti sallita, varsinkaan silloin kun tarina koetaan pääosin yhden hahmon kautta. Sivuhahmo voi ehkäpä herkemmin hölmöillä tai olla pahalla päällä, jopa huijata ihmisiä tai tehdä jotain muuta epämääräistä, kunhan ei muutu täysin vastenmieliseksi. Päähahmo taas koetaan vastaavissa tilanteissa herkästi paljon ärsyttävämpänä tai vastenmielisempänä, ja siltä vaaditaan jotenkin herkemmin jopa epärealistisen kilttiä käytöstä - joka taas tekee hahmosta helposti ärsyttävän tai tylsän.


Tuo voi olla totta. Itse saattaisin ärsyyntyä päähenkilöstä, joka jatkuvasti kiukuttelee, vähintäänkin siksi jos tarina ei sen takia etene tai se etenee tyhmään suuntaan, joka olisi fiksulla käytöksellä ollut vältettävissä. Varmaan sama efekti olisi sillä, jos päähenkilö olisi tyhmä tai ainakin hänen ajattelunsa logiikka olisi käsittämätöntä. (Siis huonolla tavalla käsittämätöntä. Hyvällä tavalla käsittämätöntä logiikkaa on usein etenkin hyvissä komedioissa tai ylipäätään huumorissa: päähenkilön outo logiikka auttaa hänet monesta tilanteesta ehjin nahoin, koska muut eivät tiedä, miten tulisi reagoida.)

Hmm, eli ehkä voisi sanoa, että vähintäänkin päähenkilö ärsyttää silloin, jos hän torpedoi kaikki mahdollisuutensa ihan itse, vaikka olisi voinut toimia toisin? Siten hän torpedoi myös lukijalta hyvän tarinan, joka olisi voinut ilman päähenkilön törttöilyjä edes potentiaalisesti päättyäkin hyvin.

"Faktan ja fiktion ero lie se, että fiktion täytyy olla järkeenkäypää"

Paikalla 4 jäsentä ja 48 vierailijaa
Anna Alaviuhkola, Salka, LordStenhammar, haplotus
Uusin jäsen: Anna Alaviuhkola
Jäseniä yhteensä: 9390