Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Millainen elokuva herättäisi suurimmat pahat vibat katsojassa?

  • punnort hahmo
punnort
Riivaaja
Taso: 42
  • Viestejä: 886
punnort loi aiheen: Millainen elokuva herättäisi suurimmat pahat vibat katsojassa?
10.06.2016 02:02 #1

Katsoin juuri elokuvan, joka kertoi elokuvasta, joka saa yleisön sananmukaisesti sekoamaan. Rupesin miettimään, millaisella elokuvalla voisi herättää suurimmat pahat vibat yleisössä. Kannatan yleensä kehittämääni swet spot -teoriaa, joka sanoo, että jos viboja herättäviä elementtejä laittaa teokseen liikaa tai tekee niistä liian voimakkaita, ne eivät herätä haluttuja viboja (vaan ovat esim. koomisia, tai yleensä vain tylsiä.) Viboja herättääkseen on siis löydettävä sweet spot, jossa vibat syntyvät voimakkaimpina, ja sweet spotia voimakkaampien vibojen synnyttäminen on mahdotonta. Esim. Kill Bill, vol. 1 osuu aika tarkkan väkivallalla mässäilyn sweet spotiin. Ilsa - she-wolf of the SS puolestaan mässäilee keskitysleirivankien kärsimyksillä niin, että se on jo tylsää.


Sitten tajusin, että minussa on mahdollista herättää niin pahoja viboja, että teos jää kesken. Näin tapahtuu silloin, kun teos advokoi mielestäni väärää arvomaailmaa, mutta tekee sen sen verran hyvin, etten pysty lukemaan teosta analyyttisesti. Esim. Huxleyn Saari (romaani tosin, ei elokuva) jäi minulta kesken, kun se esitti ihanteellisena yhteiskunnan, joka muokkaa jäsenistäön tietynlaisia (eikä salli ihmisluonteissa ja mielipiteissä diversiteettiä.)


Virtuaalinen pöytälaatikkoni:
fiktio.wikidot.com/

Viimeksi muokattu: 10.06.2016 02:04 : punnort.

  • Rasimus hahmo
Rasimus
Aavevelho
Taso: 40
  • Viestejä: 820
Rasimus vastasi aiheeseen: Millainen elokuva herättäisi suurimmat pahat vibat katsojassa?
10.06.2016 11:46 #2

Niin siis onko nyt tarkoitus puhua miten päästä katsojan ihon alle niin että syntyy voimakas tunne-elämys, vai miten saada katsoja vieraantumaan elokuvasta ja inhoamaan sitä?



Inhoreaktio on helppo luoda. Kuten sanoit, riittää vain että läpipaistaa täysin omien asenteiden vastainen maailmankuva ilman mitään kritiikkiä tai ironiaa. Tämä on yksi syy miksi inhoan useimpia näkemiäni Adam Sandler- tai Jim Carrey -komedioita: päähenkilöt ovat rehellisesti omatunnottomia kusipäitä, joiden mielestä on ihan ok tehdä julmia piloja ja käyttää suoranaista väkivaltaa toisia ihmisiä kohtaan vain sillä tekosyyllä, että nämä ovat (muka) itsekin töykeitä kusipäitä. Oikeastaan sama pätee isoon osaan teinikomedioista, joiden huumori tuntuu perustuvan henkilöidensä nöyryyttämiselle ja henkiselle ja fyysiselle kiduttamiselle. Tyylilajissa ainoastaan joku Sekaisin Marista on kolahtanut, ja sekin sen takia että henkilöiden nöyryytyksestä huolimatta elokuvan itsensä ja muiden elokuvan henkilöiden sympatiat olivat näiden puolella - siis ihan elokuvan sisällä sen omassa maailmassa.



Sitten se tunne-elämyspuoli... On hankalaa tehdä homma hallitusti. Mutta veikkaisin, että tekijöitä ovat:
- Hyvä kerronta jossa älyttömyydet, epärealistisuudet, epäluonnollinen käytös yms. ei missään välissä pistä katsojaa silmään. Eli katsojaa ei missään välissä muistuteta siitä, että elokuva ei ole totta.
- Kyky luoda katsojalle fiilis, että tämä voi tapahtua oikeasti myös hänelle.
- Sokerikuorrutuksen puuttuminen, eli ei anneta armoa eikä toivoa katsojalle sen enempää kuin elokuvan henkilöillekään. Tämä voi olla pirun hankalaa, sillä harva jumala (=kirjoittaja, tarinankertoja) on täysin kykeneväinen välttämään maailmansa muokkaamista paremmaksi oman moraalinsa ja oikeudentajunsa pohjalta.
- Läheltä liippaavan primaaripelon valinta.
- Ei siis tehdä viihdettä.

Itsellä tuollaista ultimaalista pahan olon tunnetta ja mielenterveyttä järkyttävää kauhua edustaa moneen otteeseen mainostamani ydinsotaleffa Threads (Kun maailma loppuu) joka yksinkertaisestikin on elokuva jota ei pysty katsomaan edes yhtä kertaa elämässään. Se menee niin ihon alle, että... Ja juuri siinä leffassa oli nuo kohdat kohdillaan. Jos ihmiset toimivat typerästi, he toimivat uskottavan typerästi ääritilanteen huomioonottaen. Sankareita ei todellakaan ollut. Lisäksi ydinsota oli hyvin todellinen uhka 80-luvulla, mikä lisäsi leffan tehoja silloin. Eikä täydellinen maailmanpalo nytkään tunnu kaukaa haetulta kun ajattelee minkälaisia ääriuskonnollisia omaan ylivertaisuuteensa luottavia kaheleita on liikkeellä. Ja elokuvan dokumentaarinen asenne kerrontaan teki selväksi, ettei tämä ole tarkoitettu viihteeksi edes apokalypsielokuvamasokisteille - itseasiassa juuri pahinta oli se, että elokuva ei edes yrittänyt lohduttaa katsojaa vaan totesi "että näin asiat nyt vain ovat".

Sanoisin, että mainittu sweet spot voidaan ylittää, ilman että efekti kääntyy itseään vastaan. Threadsin tapauksessa vähempikin olisi riittänyt, nyt yliannostuksesta on seurannut se, etten todellakaan aio elokuvaa nähdä enää koskaan uudestaan - ihan vain itseäni suojellakseni.

Hostellin tyyliset kidutuspornoelokuvat taas voisivat mennä tuollaisen ihon alle -menevän laatuleffan kategoriaan, mutta niissä alkaa helposti miettiä "miksi tämä leffa on tehty?" ja sitten mennäänkin taas arvomaailmapuolelle kun alkaa kysyä itseltään "oliko tämä ihan pakko tehdä?".



Miksi muuten puhutaan pahoista viboista? Tarkemmin ajatellen voidaan myös pohtia miten synnytetään parhaimmat mahdolliset vibat ennenkuin hyvän mielen yritys kääntyy itseään vastaan...


It's a beautiful day to get rid of some radioactive waste

Viimeksi muokattu: 10.06.2016 11:53 : Rasimus.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: punnort

  • Astorethein hahmo
Astorethein
Teknovelho
Taso: 42
  • Viestejä: 869
Astorethein vastasi aiheeseen: Millainen elokuva herättäisi suurimmat pahat vibat katsojassa?
10.06.2016 21:02 #3

Mietin samaa kuin Rasimus, eli mitä ne pahat vibat oikein ovat? Herättääkö elokuva pahoja viboja, jos katsoja loukkaantuu, ärsyyntyy tai pahoittaa mielensä sitä katsoessaan? Ennen vanhaan loukkaannuttiin kenties helpommin kuin nykyään, koska joskus oli olemassa aika, jolloin esim. seksi ja väkivalta aiheuttivat leffayleisössä vahvoja reaktioita ihan sellaisenaan. Nykykatsoja on nähnyt aivan kaiken, joten närkästyminen ja järkyttyminen on melko harvinaista. Toisaalta aina on olemassa vakiomäärä kukkahattutätejä, jotka saavat omituista nautintoa asioiden (kuten elokuvien) paheksumisesta. Fifty Shades of Grey oli hetken aikaa virallinen kohuelokuva, mutta se taisi herättää pahoja viboja ainoastaan heissä, jotka odottivat näkevänsä pikkutuhman erotiikan sijaan oikeaa pervoilua.

Minä olen nähnyt monia huonoja elokuvia, mutta en muista, milloin jokin elokuva olisi saanut minut pahoittamaan mieleni. Moni elokuva on aiheuttanut minussa myös vahvan inhoreaktion, vaikka olenkin katsonut kaikenlaista kipeää paskaa ihan viihdytystarkoituksessa. Toisaalta inhon herättäminen on usein onnistuneen elokuvan merkki, koska nykyään siihen vaaditaan todella paljon. Kun näin ekan Saw-leffan, olin lumoutunut sen sairaasta väkivallasta ja nerokkaan synkästä juonesta, mutta jatko-osissa hommasta katosi särmä, kun jatkuvaan rankisteluun ehti kyllästyä. Kun jokin säväyttää kerran, toisella kerralla tarvitaan jo jotain muuta.

Rasimus kirjoitti: Miksi muuten puhutaan pahoista viboista? Tarkemmin ajatellen voidaan myös pohtia miten synnytetään parhaimmat mahdolliset vibat ennenkuin hyvän mielen yritys kääntyy itseään vastaan...


Juuri niin. Millainen elokuva herättäisi suurimmat positiiviset vibat katsojassa? Hyvien ja huonojen fiilisten aiheuttaminen on suunnilleen yhtä helppoa tai vaikeaa, riippuen toki siitä, kumpaa tavoitellaan. Adam Sandlerin ja Jim Carreyn leffat pyrkivät (uskoakseni) herättämään iloisia ja mukavia tunnelmia, mutta onnistumisprosentti voisi olla korkeampikin.

Mielenkiintoinen aihe, vaikka en edes tiedä, mistä tässä on tarkoitus keskustella.


I'm just a normal everyday pervert.

  • kyty hahmo
kyty
Senesalkki
Taso: 40
  • Viestejä: 750
kyty vastasi aiheeseen: Millainen elokuva herättäisi suurimmat pahat vibat katsojassa?
12.06.2016 10:41 #4

Astorethein kirjoitti: Nykykatsoja on nähnyt aivan kaiken, joten närkästyminen ja järkyttyminen on melko harvinaista. Toisaalta aina on olemassa vakiomäärä kukkahattutätejä, jotka saavat omituista nautintoa asioiden (kuten elokuvien) paheksumisesta.


Eikös nyt rapakon takaa ole rantautunut uudehko ilmiö, jossa nuoret ihmiset paheksuvat kaikkea? Se mihin liittyvät yliopistojen turvahuoneet sekä triggeröityminen (mikä siis tuntuu välillä tarkoittavan sitä että jostain asiasta tulee paha mieli tai ikävä olo, ei niinkään triggeröitymistä sen oikeassa merkityksessä kun se liittyy traumoihin). Kaikki Frozen-fanitkaan tuskin tietävät, miten paljon närää elokuva on herättänyt.


Valvojat: RaccoonRasimus
Paikalla 1 jäsen ja 67 vierailijaa
LordStenhammar
Uusin jäsen: Juho Saari
Jäseniä yhteensä: 8769