Jennifer Valtiovalta
Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Jukka Saarikivi. Sidottu, kansipaperi.
Kuinka markkinoidaan tehokkaimmin Niken uusinta lenkkitossumallia? Vastaus: tuodaan kengät kauppoihin 2 500 dollarin hintalapulla ja ammutaan kymmenen ensimmäistä ostajaa. Onhan Nike Mercury tossu, jonka vuoksi vaikka tappaisi.
Tuotejakeluvastaava Hack Nike allekirjoittaa sopimuksen, jonka sisältö paljastuu kokonaisuudessaan vasta jälkikäteen. Hack on värvätty toteuttamaan Niken uusinta sissimarkkinointia, joka on tavoitteiltaan kunnianhimoista mutta yksityiskohdiltaan karmaisevaa.
Voitontavoittelun täydellisesti valtaamassa yhteiskunnassa rikoksen jälkiä seuraa Jennifer Valtiovalta, etsivä, jolla on sielussaan jäljellä vielä hitunen vanhanaikaista oikeudentajua. Se ei ole helppoa, sillä jäljellä ei ole enää mitään, mihin suuryhtiöt eivät olisi sekaantuneet.
Jennifer Valtiovalta on pirullisen hauska, vauhdikas ja jännittävä satiiri maailmasta, jossa yrittämisen vapaus on viimeinkin saamassa voiton laeista, ihmisoikeuksista ja muista ikävistä kaupankäynnin esteistä.
Käyttäjät lukeneet myös
Max Barry
Max Barry (Australia, s. 1973) asuu Melbournessa, missä hän kirjoittaa päätoimisesti.
Kirja-arviot ja kommentit
Max Barryn "Jennifer Valtiovallan" (WSOY, 2004) tapahtumat sijoittuvat suuryritysten hallitsemaan tulevaisuuteen, jossa ihmishenki voi olla yhden markkinointitempauksen päässä. Luvassa on vauhdikkaita käänteitä ja toimintaa, jota on höystetty ihan osuvalla uusliberalismin kritiikillä. Laaja henkilögalleria jää vähän ohueksi.
Max Barryn idea on aivan loistava. Maailma jossa valtiovallan ainoa tehtävä olisi ennältä ehkäistä rikoksia. Koulutuksesta, järjestyksestä, terveydenhuollosta, ja kaikesta mitä on totuttu ylläpitämään verorahoilla vastaisi Pepsi, Mallbro ja muut ylikansalliset yritykset. Onko todellakin niin, että tulevaisuutemme on niin kapitalistinen, että sukunimemmekin määräytyy sen mukaan missä firmassa työskentelemme ja mahdollisuus sairaalapaikkaan on luottokortin varassa? Barryn maailma on yhtä ylimennyttä amerikkaa, ainakin eurooppalaisesta näkökulmasta. Kirjailija on innostunut yhteiskunnallisista teemoista, vaikkakin melko satiirisesti ja ironisesti. Ikävä kyllä sanailu on paikoin kömpelöä. Tarina kulkee eteenpäin raiteillaan, yleensä jarrutellaan, mutta aina välillä vaihdetaan kolme raidetta kerralla ja pudotetaan matkustajat kyydistä. Henkilöt ovat yhtä hauraita ja heitä on paljon. Sopiihan se tietenkin kulutukseen pohjautuvaan maailmaan, mutta yksikään ei jää erityisellä tavalla mieleen. Kirjasta jää vain hatara mielikuva, jossa yksikään osa-alue ei loista erityisemmin.