Diana Wynne Jones

Diana Wynne Jones (Britannia, 1934–2011) oli monipuolinen kirjailija, jonka tuotannossa sekoittuvat komediallinen fantasia ja tummasävyinen draama. Vuonna 2007 Jones sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään. Hänen teoksiaan on myyty maailmanlaajuisesti yli 10 miljoonaa kappaletta.

Diana Wynne Jones syntyi Lontoossa. Sodan vuoksi Diana ja hänen sisarensa olivat välillä sijaisperheessä Walesissa. Oudot maisemat ja kieli tekivät vaikutuksen. ”Luulen että kirjoitan sellaisia kirjoja kuin ne ovat siksi, että maailma muuttui oudoksi, kun olin viisivuotias.” He kokivat myös Lontoon pommitukset ja muut sodan pelot. Sittemmin perhe asettui Thaxtediin Essexiin. Vanhemmat olivat saitoja ja jättivät Dianan ja hänen kaksi nuorempaa sisartaan pitkälti oman onnensa nojaan. Sisarukset saattoivat olla kylmissään ja nälissään, mutta he luulivat sellaisen olevan tavallista. Diana luki paljon, mutta kirjoista oli puute. Hän alkoi kehitellä fantasiatarinoita viihdykkeeksi itselleen, sisaruksilleen ja muille ystäville. Kahdeksanvuotiaana hän tiesi, että hänestä tulisi kirjailija.

Jones opiskeli kirjallisuutta St. Annen collegessa Oxfordissa ja kävi muun muassa J. R. R. Tolkienin luennoilla. Jones valmistui 1956 ja meni samana vuonna naimisiin keskiaikaisen kirjallisuuden tutkijan John Burrow'n kanssa. He saivat kolme poikaa. Perhe muutti Bristoliin 1976. Hän sai ensimmäisen kirjansa julkaistuksi vuonna 1970. Noidan veli (1977) voitti Guardian-lastenkirjapalkinnon.

Jones määritteli kirjoittamisensa tavoitteeksi kirjat, joissa on huumoria ja fantasiaa, mutta hänestä kirjojen on silti viitattava todelliseen elämään. Jones itse kaipasi tällaisia kirjoja lapsena ja havaitsi aikuisena omien lastensa nauttivan samanlaisista teoksista. Jonesin mielestä jokaisen uuden kirjan oli erotuttava edellisistä teoksista, mutta kaikkien kirjojen on yllätettävä, askarrutettava ja miellytettävä niin kirjailijaa kuin lukijaakin.

Kirjallisuutta

Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ, 2003.
Mervi Koski: Ulkomaisia nuortenkertojia 2. BTJ, 2006.