Nella

Takakansi on erittäin mielenkiintoisen kuuloinen enkä ainakaan pettynyt sisältöön. Juoni on sinänsä aika tavallista dystopiaa ja YA-kirjallisuutta, koska siinä on ihmisillä erilaisia voimia ja maailma on jakautunut varakkaisiin ja köyhempiin, mutta jakotapa onkin aivan uusi ja hyvin kiinnostava. Itse en koskaan olisi keksinyt jakaa ihmisiä veren värin mukaan, mutta se on mielestäni mahtava idea.

Juoni etenee kirjassa aika hyvin, joskin pari ensimmäistä lukua on hieman tylsän puoleisia. Itse kaipaisin hieman lisää romantiikkaa tarinaan mukaan, mutta eihän sen puuttumista oikeastaan huomaa kun kirjassa tapahtuu koko ajan jotain. Juonenkäänteitä on jonkin verran, varsinkin lopussa, vaikka Mavenin paljastuminen ei ollutkaan minulle niin suuri uutinen kun olin mennyt typeryyksissäni lukemaan sarjan kahden seuraavankin osan takakannet. Muuten olisin varmasti ollut aivan shokissa muiden ystävieni tavoin. Mielestäni se oli kuitenkin hyvä veto Aveyardilta.

Henkilöhahmot ovat kaikki melko erilaisia, mutta aika samaistuttavia jokainen. Varsinkin Mare on mielestäni ihana, vaikka hänen luonne paraneekin huomattavasti sarjan kolmannessa osassa. Kokonaisuudessaan kirja on kyllä mahtava avausosa hienolle fantasiasarjalle.