Itse en perusta tietokoneen käyntiäänestä, se häiritsee keskittymistä ja jopa hankaloittaa myöhään yöllä tapahtuvaa videonkatselua (ilman luureja varsinkin) , jos ei meinaa saada puheesta selvää. Asialle saattaa voida tehdä jotain. Asiasta on toki paljon keskustelua kaiken maailman muropaketeissa, mutta ajattelin, että asia saattaisi kiinnostaa joitain paikallaolijoitakin. Ehkä jollain muullakin on kokemuspohjaa? Avaan kuitenkin aihetta maallikoille:
Kaikki alkaa noin vuodest 2002. Siihen asti nimittäin tietokoneet pitivät kauhistuttavaa ulvontaa kuin mitkäkin bansheet, eikä asialle voinut juuri mitään. Kovalevyissä oli kuulalaakerit, ja jotkut hurjapäät lähinnä leipoivat kiekot eri materiaaleista valmistettujen kakkusten sisään ja toivoivat, etteivät mokomat paistu kuoliaaksi. Jossakin käytössä toki saattoi olla sen verran hiljaista, että levyn sai sammumaan edes hetkeksi.
Mutta hurraa, Seagate julkaisi Barracuda-nimikkeellä (joka on edelleen käytössä) kovalevyn, jossa oli nestelaakerit, ja yhtäkkiä se ei pitänyt enää käytännössä lainkaan meteliä. Lapset taputtivat hetken aikaa karvaisia käsiään ja tajusivat seuraavaksi, että 7200rpm sirinän alta oli paljastunut uusia metelin lähteitä. Prosessorit ja muut piirit tuottivat ja tuottavat lämpöä ja siitä hankkiudutaan yleensä eroon tuulettamalla.
Ensimmäiseksi on tietysti kerrottava ikävä uutinen: askartelemalla itse voi asiaan vaikuttaa lähinnä pöytäkoneissa – ja niitä taitaa olla nykyään vähemmistö. Läppärin kohdalla olennaisempaa on koneen valinta, jo kaupassa pitäisi voida ajaa jotakin alkulukuja etsivää ohjelmaa täydellä höökillä ja kuulostella, millaiseksi puhaltimeksi kone muuttuu. Tietysti jos se imee sisäänsä pölyä, ongelma pahenee, joten koneen puhdistamalla saattaa saada sitä hiljenevään. Ja pöydällä olevaan koneeseen saattaa auttaa jäähdytysalusta.
Itse ajattelin kategorisesti kieltäytyä hankkimasta minkään valtakunnan kannettavaa laitetta, kunnes niistä tulee hermeettisiä eli niihin ei ilmaa sisään mene – ja tabletithan alkavat olemaan sellaisia. Läppärit muutenkin ovat vähän sellaisia tabletin ja desktopin välimuotoja, joissa on molempien hyviä, mutta myös huonoja puolia.
Mutta palataan pöytäkoneeseen, joka eritoten modernien pelien pelaajalle tai muuten vaan köyhälle ihmiselle on edelleen se kustannustehokkain vaihtoehto. Siihen on myös vaikein kaataa vahingossa kahvia sisään, vaikka näppäimistön tällä tapaa tuhoaisikin.
Prosessori
Prosessori tuottaa melkolailla lämpöä (puhutaan yleensä kymmenien wattien tehosta) ja se pitää saada pois siitä. Pakkauksessa mukana tulee ja tehtaan jäljiltä on asennettuna usein tämän näköinen kapistus. Siitä ei juuri muuta hyvää voi sanoa, kuin että se on halpa tehdä ja valmistaja siksi mielissään. Jäähdytysrivat ovat pieniä ja teho perustuu lähinnä siihen, että ilmaa puhalletaan tuolla ropellilla niihin melkoisella voimalla, kierrosnopeudelle ja volyymilla.
...mutta muutama kymppi uhraamalla voidaan tilalle hankkia jäätävän kokoinen hirviömöykky, jossa jäähdytyspintaa riittää ja jossa alumiiniin lämpöä siirtävät heatpipet eli kupariputket, joissa neste vuoroin tiivistyy ja vuoroin höyrystyy.
Näytönohjain
Näytönohjainvalmistajavat ovat olleet fiksumpia, ja joissain (no, yleensä teholtaan ikäluokkansa vaatimattomimmissa) ohjaimissa on jäähdytysripoja niin paljon, etteivät ne tarvitse tuulettimia lainkaan, ja mikäli tarvitsevat, ovat silti nykyään kohtuuhiljaisia. En ole joutunut vaihtamaan näytönohjaimeen hiljaisempaa jäähdytystä ainakaan viiteen vuoteen...
Sitä kirosin vastikään, että yllättävän harvassa näytönohjaimessa on sellaisia ilmanohjaimia, että ilma jota piireihin puhalletaan ohjautuisi saman tien koneen takaosasta ulos. Mitä sitä lämmintä ilmaa pöhöttämään kotelossa ympäriinsä.
Kotelotuulettimet
Ennen vanhaan ajateltiin riittävän, että ilmanvaihdoksi riittää se, että virtalähde imee ilmaa ulos, mutta tästä on kauan. Useimmissa tietokonekoteloissa on ainakin yksi kotelotuuletin, ja senkin valinnalla on merkitystä, mitä kokonaishuminan määrään tulee. Lisäksi monissa tapauksissa ilmankierto on riittävä, vaikka tuulettimen pyörimisnopeutta rajoittaisikin esim. säätövastuksella (niitäkin saa valmiilla liittimillä tähän nimenomaiseen tarkoituseen, ei siis tarvitse kolvata).
Tarpeeksi isolla prosessorijäähdyttimellä ja sen lähellä olevalla tarpeeksi tehokkaalla kotelotuulettimella päästään usein niin onnelliseen tilanteeseen, ettei varsinaista prosessorituuletinta tarvitse lainkaan.