-
- Mitä olet viimeksi pelannut
- Konepaja / Mustelmann | Eilen 22:29
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 22:02
-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:58
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:56
-
- George R.R. Martin - Tulen ja jään laulu: Kirjauutisia
- Lukusali / Jussi | Eilen 17:32
Oliko Väinämöinen ensimmäinen räppäri?
Tosin minä kyllä kunnioitan räppäreitä. Täytyy olla melkoinen muisti, että muistaa kaikki ne sanat ja pystyy lausumaan ne niin nopeasti vaikka sanoissa ei sitten mitään järkeä olisikaan. Minä en siihen kuitenkaan pystyisi mitenkään. Eräs minulle rakas nuori ihminen rakastaa räppiä ja antaa minulle aina silloin tällöin kappaleita kuunneltavaksi ja koska minä rakastan häntä niin minä kuuntelen ne ja yritän ymmärtää niitä. Ja muutamasta räp -kappaleesta minäkin pidän.
Toinen asia mistä haluaisin sanoa täällä musiikin kehdossa, ovat nykyajan musiikkivideot. Miksi melkein kaikissa niissä on niin paljon liki alastomia naisia, jotka eivät liity musiikkikappaleeseen mitenkään?
Jos liki alastomat naiset eivät liity musiikkikappaleeseen, niin minun mielestäni on artistille ja bändille häpeäksi jos niitä on musiikkivideossa. Onko se artisti tai bändi todellakin niin huono, että videossa pitää olla alastomia naisia että kuuntelija viitsisi katsoa videon? Eikö artisti tai bändi luota musiikkinsa voimaan ilman näitä puolipukeisia naisia? Häpeällistä. Taidan olla vähän feministi ja ajastani jäljessä, mutta näin minä ajattelen.
Mitä mieltä te muut olette?
Aurelia
Ja minusta nykymaailma pyörii muutenkin ihan liikaa seksin ympärillä. Kaikkeen ja kaikkialla törmää seksiin ja kaiken pitää aina olla seksikästä, muuten sitä ei noteerata juuri mitenkään ja tämä tympii minua todella.
Älkää käsittäkö minua väärin, minä kannatan kyllä nykymaailman enemmän avoimempaa ja suvaitsevampaa ilmapiiriä jota vanhaan aikaan ei tosiaan ollut, mutta liika on liikaa. Kohtuus kaikessa ihmiset hyvät. Minusta on paljon seksikkäämpää jättää jotain mielikuvituksen varaankin kuin paljastella kokonaan itseään.
Kaikille niille nykynuorille, jotka tuntevat suuria paineita olla tosi seksikkäitä koska kaikki muukin on, minä haluaisin sanoa, että ei se ole vaivan arvoista. Minä olen oiva esimerkki siitä, että voi vapaasti olla oma moraalinen itsensä eikä minun tarvitse mitenkään tuntea olevani muita huonompi vaikka en olekaan yliseksikäs nykyajan sairaiden vaatimusten mukaan ja olen silti kiinnostava ja mielenkiintoinen ihminen, koska minä osaan ajatella ja käyttää oikeasti aivojani ja se on loppujen lopuksi oikeasti paljon kiinnostavampaa kuin aivoton massapinnallisuus johon törmää kaikkialla.
Minä en käytä ollenkaan mitään meikkejä enkä seuraa hitustakaan nykymuodin oikkuja enkä tunne mitään tarvetta tulla vakijulkkikseksi juorulehtiin, telkkaan ja nettiin. Ja olen silti tyytyväinen ja onnellinen oikea ihminen, jolla on oikea elämä.
Meikkiä en käytä koska en viitsi tuhlata vähäistä vapaa-aikaani naamani koristeluun koska se on ihan hyvä ilmankin meikkiä ja jos joku on eri mieltä niin voi voi. Ainoa myönnytykseni varsinaiselle kauneudenhoidolle on se, että ajelen karvojani, koska muuten näyttäisin apinalta ja mieheltä ja koska minusta on mukava tunne, kun iho on sileä.
Vaatteeni minä valitsen ensiksi hinnan perusteella, koska olen köyhä, sitten värin, mukavuuden, käytännöllisyyden ja vasta näiden jälkeen kauneuden perusteella ja vaatteen seksikkyydestä en piittaa hitustakaan.
Ja niin surullisen monen tavoitteena oleva nykyjulkisuus ja julkkikset inhottavat minua todella. Jos saisin valita, kulkisin nimettömänä ja tuntemattomana ja silti täysin onnellisena kaikkialla, mutta valitettavasti rakastamani kirjailijan työn huonoihin puoliin kuuluu jonkin verran julkisuutta enkä mahda sille mitään.
Ja vaikka minä todella olen tällainen ja ajattelen todella näin, niin silti minä kiinnostan ihmisiä. Ei tosiaankaan tarvitse olla yliseksikäs ja tehdä moraalittomia asioita joita oikeasti häpeää vaikka ei sitä ikinä myöntäisikään ollakseen kiinnostava. Tarvitsee vain olla oma oikea itsensä ja osata ajatella ja käyttää aivojaan.
Huh huh, tulipa tästä varsinainen palopuhe, mutta tätä mieltä minä olen ja voitte vapaasti pitää minua kummajaisena. :)
Aurelia
Aurelia kirjoitti: Toinen asia mistä haluaisin sanoa täällä musiikin kehdossa, ovat nykyajan musiikkivideot. Miksi melkein kaikissa niissä on niin paljon liki alastomia naisia, jotka eivät liity musiikkikappaleeseen mitenkään?
Jos liki alastomat naiset eivät liity musiikkikappaleeseen, niin minun mielestäni on artistille ja bändille häpeäksi jos niitä on musiikkivideossa. Onko se artisti tai bändi todellakin niin huono, että videossa pitää olla alastomia naisia että kuuntelija viitsisi katsoa videon? Eikö artisti tai bändi luota musiikkinsa voimaan ilman näitä puolipukeisia naisia?
En ole mikään asiantuntija musiikkialalla, mutta olen käsittänyt että vähäpukeinen kuvasto on usein markkinointikoneiston aikaansaannosta. Usein laskelmoidaan liikaa, että mikä myy ja miten yleisö tykkää ja yleisöhän ei tykkää mistään liian erilaisesta, ja kaikki tietävät että nuoret puolipukeiset naiset kiinnostavat... Yksittäinen musiikintekijä tai bändi ei voi välttämättä vaikuttaa kovin paljoa siihen miten heitä markkinoidaan. Jopa uusissa tähdissä ulkonäkö merkitsee enemmän kuin laulutaito, ja sama pätee näyttelijöihin, mikä korostuu erityisesti Amerikassa.
Sitten on tietysti joitakin musiikkilajeja joissa naisten esineellistäminen ja suoranainen sovinismi voi kuulua ns. asiaan, kuten ilmeisesti räpscene (korjatkaa joku jos olen väärässä, mutta sellaisen kuvan ulkopuolisena on saanut).
Muistan kyllä kun katsoin enemmän musiikkivideoita ja harmittelin sitä miten harva video oli muuta kuin bändin ja niiden taustanaisten heilumista. Olisin toivonut musiikkivideoilta rohkeammin tarinaa, mutta tietysti niissä piti näyttää bändiä mahdolisimman paljon.
Ei minusta siinä, että joku haluaa omasta tahdostaan vilpittömästi näyttää ja tuntea olonsa kauniiksi ja seksikkääksikin vaikka meikkaamisen ja pukeutumisen avulla ole mitään pahaa. Kunhan se on tervettä ja omasta halusta tapahtuvaa. Minä tuomitsen ja paheksun vain sitä, jos joku tahtoo olla sitä pakosta ja muiden vaatimusten mukaan oman tahtonsa vastaisesti.
Ja mielestäni jokaisella pitäisi olla myös oikeus pukeutua kuten minä yleensä pukeudun vaikka niihin mukaviin ja vähemmän seksikkäisiin verkkareihin jos niin tahtoo eikä sitä saisi myöskään tuomita eikä sen perusteella arvostella ja arvottaa muita huonommaksi. Ja tämä koskee myös sitä meikkaamista. Jos joku ei tahdo meikata, niin hänellä pitäisi olla täysi oikeus siihen ilman että kaikki muut katsovat pitkin nenäänsä.
Minä vain itse omasta tahdostani tunnen itseni kauniiksi ja oloni hyväksi vaikka en meikkaakaan enkä pukeudu epämukaviin seksikkäisiin vaatteisiin ja tämä on minun oma henkilökohtainen valintani, mutta en tosiaan tuomitse niitä ihmisiä, jotka tuntevat olonsa kauniiksi meikattuna ja seksikkäissä vaatteissa, kunhan se on tervettä ja omasta halusta ja valinnasta tapahtuvaa, ei muiden vaatimusten mukaan.
Ja tunnnen oloni kauniiksi ja teen kyllä joitakin asioita jotka edistävät tahattomasti kauneuttani sen vuoksi, että pidän terveydestäni huolta. Käyn suihkussa, hoidan hiuksiani, ihoani ja hampaitani ja yritän pitää painoni kurissa liikkumalla tarpeeksi jotta olisin terve ja onnellinen ihminen ja tämä terveydestä huolehtiminen edistää sivutuotteena myös kauneuttani.
Mutta en minä pelkän kauneuden ja seksikkyyden vuoksi karvojen ajelua lukuunottamatta tee juurikaan mitään ylimääräistä mikä vie vähäistä vapaa-aikaani jonka haluan käyttää mielestäni tärkeämpiin asioihin kuin pelkkä ulkoinen kauneus ja tämä on vain minun oma henkilökohtainen valintani ja periaatteeni johon minulla pitäisi olla täysi oikeus ilman että paheksutaan ja arvostellaan.
Ja mitä tulee sitten siihen, että artisteilla ja bändeillä ja muilla julkisten ammattien harjoittajilla ei ole juurikaan mitään sanomista siihen miten heitä markkinoidaan, niin mielestäni se on täysin väärin. Jokaisella pitäisi olla oikeus sanoa ei asioille jotka ovat hänen oman tahtonsa vastaisia vaikka ammatti oliskin julkinen.
Ja koska markkinointi-ihmiset näköjään sitten perustavat tekonsa siihen, että seksikkyys kiinnostaa valtaväestöä ja markkinoinnin ja kaiken on näin oltava yliseksikästä, niin olen vakaasti sitä mieltä, että näin ollen suurin osa nykymaailmaa on sairas. Ja kyllä minä olen hankala tapaus...
Mutta, eikö julkisen ammatin harjoittaja tosiaan voi sanoa ei markkinointiväestölle jos niin tahtoo? Tämä on vähän kimurantti juttu. Jos tahtoo tehdä musikkia tai vaikkapa kirjoittaa koska vilpittömästi rakastaa sitä työtä ja haluaa tosiaan saada siitä työn josta sitten saa palkkaa niin vaihtoehtoja ei juuri ole.
On annettava markkinoida itseään kuten käsketään vaikka se olisi oman tahdon vastaista tai muuten ei saa palkkaa työstä jota rakastaa koska ei suostu myymään iteään suostumalla oman tahdon vastaisesti muiden käskyihin. Ja jos edelleen tahtoo tehdä rakastamaansa työtä niin vaihtoehdoksi jää sitten vain se että julkaisee ilmaiseksi ilman mitään palkkaa työnsä vaikka netin kautta ja kuolee köyhänä. Ei järin häävit vaihtoehdot.
Minä itse, tosiaankin hankalana tapauksena, olen päättänyt, etten myy itseäni enkä periaatteitani enkä tee tekoja jotka saavat minut mitenkään häpeäämään itseäni tai alentavat mitenkään kirjoitustyötäni. Jos en sitten aikanaan tosiaan löydä kustantamoa joka antaa minun itseni päättää työstäni, sen markkinoinnista ja kunnioita minun omaa tahtoani työni suhteen ja anna minun olla oma oikea itseni, niin sitten ennemmin vaikka julkaisen kaikki kirjani ilmaiseksi netissä ja kuolen köyhänä ilman oikeaa palkkatyötä.
Ja julkisuudesta haluan vielä sanoa yhden asian. Vaikka sensaatiohakuinen nykyjulkisuus ja suurin osa julkkiksista inhottaa minua, niin on julkisuudessa yksi hyväkin puoli. Sitä voi käyttää hyvien asioiden tekoon. Sen avulla voi saavuttaa suuren yleisön ja tehdä sen kautta hyviä asioita laajassa mitassa. Julkisuudella voi edistää myös hyviä asioita.
Aurelia
Luulisin että musiikkibisneksessäkin pätee sama sääntö, mitä isompi "tuotemerkki" on kyseessä, sitä enemmän säädellään. Indiepuolen musiikki sen sijaan voi olla hyvinkin vapaata ja omituista. Toivottavasti ulkonäölläkään ei ole niin isoa merkitystä menestymiselle. Ymmärrän että näyttelijällä pärstävärkki on tärkeä, mutta sitä en ymmärrä miksi se olisi musiikinteossa tärkeä tai edes miksi elokuvien päähahmojen pitäisi olla aina nättejä menestyäkseen kaupallisesti. Eikö ulkonäkö pitäisi valita hahmon ja käyttötarkoituksen mukaan? (Ja kyllä, tämä on osasyy siihen miksi en enää jaksa Final Fantasy-pelejä, kaikilla samat kasvot ja bling bling whoosh)
En lukenut tätä juttua kokonaan, mutta tuolla muuten paheksutaan sitä että "Hesarissa räpmusiikkia on luonnehdittu runonlaulannan tapaiseksi ilmiöksi." www.kaltio.fi/vanhat/indexb56a.html?911
Aurelia kirjoitti: On annettava markkinoida itseään kuten käsketään vaikka se olisi oman tahdon vastaista tai muuten ei saa palkkaa työstä jota rakastaa koska ei suostu myymään iteään suostumalla oman tahdon vastaisesti muiden käskyihin. Ja jos edelleen tahtoo tehdä rakastamaansa työtä niin vaihtoehdoksi jää sitten vain se että julkaisee ilmaiseksi ilman mitään palkkaa työnsä vaikka netin kautta ja kuolee köyhänä. Ei järin häävit vaihtoehdot.
Kirjailijoilla ei taida olla (onneksi) samaa ongelmaa kuin pintabändeillä... ainakaan jos ei itse halua rakentaa itsestään tiettyä imagoa, vaikka nykyään kirjailijaa tuodaankin useimmiten esiin "tuotteena". Olen ihmetellyt sitä miksi kustantamojen kirjaesittelyissä kirjailijan valokuva on usein isommassa osassa kuin itse kirja.
Mutta toisaalta eipä kirjoissa liiku samanlaisia rahojakaan, aika harva valitettavasti saa niistä itselleen ammatin vaikka julkaisisikin säännöllisesti. Sarjakuvien osalta tilanne on vielä onnettomampi. Tuntuu että nyrkkisääntö on se että mitä enemmän työhön menee aikaa, sitä vähemmän siitä maksetaan. Eipä siinä eläkettäkään kerry. Toisaalta tekijöillä on paljon vapauksia, aika harvoin kustantajat oikeasti alkavat sorkkia sisältöä. Tai en tiedä miten se menee kirjapuolella, mutta noin yleisesti ottaen arvostetaan omaa ääntä, eikä ala ole niin säädelty kuin musiikkipuoli.
Sinänsähän hyvä editori on painonsa arvoinen kullassa - siis sellainen, joka ei määrää liikaa mutta osaa antaa hyviä neuvoja ja ehdotuksia. Joskus kustantajalla voi olla hyviäkin ideoita, ja usein ongelma on nimenomaan se että niitä ei ole ja kustantajaa tuntuu vähät kiinnostavan että mitä tässä ollaan julkaisemassa.
Mutta se riippuu niin paljon alasta, keiden kanssa on tekemisissä, millä kustantajalla, mikä tyylilaji jne. Eli on runsaasti vaihtoehtoja tähtitehtailun ja omakustantamisen välillä. (Tosin aika usein joutuu turvautumaan siihen omakustanteeseen, ja niiden levittäminen on todella hankalaa koska niitä on vaikea saada minnekään esille.)