Kudelmat

  • Dyn hahmo Kirjoittaja
  • Dyn
    Varjovelho
    Tasolla 66
    88.61

03.12.2013 22:30 #1 :: Dyn
Kudelmat
Siellä seisoo mun sieluni tunturin harjalla
aukeana maa ja taivaan tähdet
kurotan ja voin poimia talteen valot, tuikut, kudelmat

Täällä makaa maatuva ruumiini alavilla mailla
ikiroudan alla, se hiertää ihoa rikki
kurotan ja toivon saavani talteen pelot, paot, suudelmat

Päivistä en väliksi, mutta kun jo tunnitkin
ylhäältä alas on pidempi matka kuin ennätän juosta
alhaalta ylös väkevämmän käden viedä
tasamaita ei anneta tutkijan, kulkijan, käydä
Muokannut 20.04.2015 15:49 Hiistu

04.12.2013 10:05 #2 :: Lachesis
Kudelmat
Tulee Leino mieleen niin poljennosta, sanavalinnoista kuin etenkin loppukaneetista (Jumalten keinu), puhujana vain runoilijan sijasta kulkija.

1. ja 2. säkeistön rakenteet peilaavat sievästi toisiaan. Hermeettisen magian "siten ylhäällä kuin alhaalla"-teema näkyy vahvasti. Korkean (mieli) ja matalan (ruumis) hierarkian olisi ehkä voinut jotenkin haastaa, särmän takia.

3. säkeistössä siirtymät tasolta toiselle ovat kiehtovia, mutta jäävät hämäriksi. Miksi puhuja tahtoo alas, jos siellä on ankeaa? Kuka tai mikä nostaa ylöspäin?

07.02.2014 18:51 #3 :: punnort
Kudelmat
Ajattelin runon kuvaavan asetelmaa, jossa ajatukset lentävät aivan eri sfääreissä kuin samaan aikaan elettävä mundaani elämä, jossa käydään kaupassa ja pestään pyykkiä. Asetelma on varmasti tuttu jokaiselle tieteen ja taiteen parissa työskentelevälle, mutta myös kaikille haaveilijoille ja haihattelijoille. Yläasemassa ja ala-asemassa yhtaikaa eläminen on kieltämättä joskus vähän haastavaa.

Vaikka mielsinkin runon perusasetelman ylläkuvaamallani tavalla, yksityiskohdat eivät aivan "soittaneet kelloa" omien mielikuvieni kanssa. Ehkä tämä kertoo siitä, että tulkinnassani on tiettyjä puutteita.

Valvojat: IivariDyn