-
- Mitä olet viimeksi pelannut
- Konepaja / Mustelmann | Eilen 22:29
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 22:02
-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:58
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:56
-
- George R.R. Martin - Tulen ja jään laulu: Kirjauutisia
- Lukusali / Jussi | Eilen 17:32
Pohjoisen jylhissä metsissä
Pohjoisen jylhissä metsissä
Kartoittaessaan maailmansa tuntemattomia kolkkia Falwaryn, Girbohir, Rydesik ja Malwaria olivat saapuneet synkkään korpimetsään. Falwaryn, haltiaporukan vanhin, oli kokenut matkaaja ja tunsi omituistenkin maailmankolkkien tavat. Girbohir taas oli sulavin miekankäyttäjä. Malwaria puolestaan oli mitä ihastuttavin haltianeito ja Rydesik oli vielä poikanen, joskin hänen uumoiltiin yltävän sankaritekoihin vanhempana.
Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Olen Vaka Vanha Väinämöinen", hahmo esittäytyi, "tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?" Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? "Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä", Malwaria vastasi. "Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä", Väinämöinen vastasi ja häipyi paikalta.
Kun Väinämöisestä oltiin päästy eroon, porukka totesi, että olisi aika saada hiukan lihaa lembaksen vastapainoksi. "Tällä pohjoisessa pitää jättää lahja metsän haltijalle, ja hän sitten toteuttaa toiveen", Falwaryn selitti. Rydesik kysyi: "Emmekö me sitten olekaan haltijoita?" "Ei, me olemme haltioita", Falwaryn vastasi. "Selvä!" Rydesik sanoi haltioituneena.
Metsän haltijalle jätettiin sitten pala lembasta ja hiukan viiniä, ja eipä aikaakaan, kun vastaan loikki pullea jänönen. Girbohir ampui sen, ja se laitettiin reppuun odottamaan ruokataukoa.
Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Olen Lieto Lemminkäinen", hahmo esittäytyi, "tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?" Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? "Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä", Malwaria vastasi. "Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä", Lemminkäinen vastasi
ja häipyi paikalta.
Kun Lemminkäisestä oltiin päästy eroon, metsästä kuului omituisia ääniä. Girbohir kuunteli tarkkaan ja tunnisti: "Hiisiä!" "Mitä ne ovat?" kysyi Rydesik. "Ne ovat vähän niinkuin örkkejä", vastasi Falmaryn. "Mennään listimään ne", sanoi Girbohir. "Rauhoitu", sanoi Falwaryn, "maassa maan tavalla. Täällä pohjoisessa hack'n'slashia ei katsota hyvällä. Tämä on Nordic Arthousen valta-aluetta." "Järjestetään sitten performanssi", sanoi Girbohir. "Niin teemme!" sanoi Falmaryn, "sinä, Malwaria, riisuudut alasti ja alat ulvomaan kuin susi. Me taas Girbohirin kanssa pyörimme hulluina kuin väkkärät. Sinä, Rydesik, voit sätkytellä maassa kuin horkkatautinen."
Ja niin Malwaria paljasti kiinteät, runsaat *SENSUROITU* ja pienen mutta piukan *SENSUROITU* oksien välistä tihkuvalle auringonvalolle. Performanssi aloitettiin sovitusti, ja hiidet saapuivat suu ammollaan seuraamaan näytöstä. Hölmistyneet hiidet oli helppo päästää päiviltä, ja modernina haltianeitona Malwaria käytteli miekkaa siinä missä miehetkin, vaikka bikinihaarniska olikin jäänyt kotiin. "Tämä Nordic Arthouse toimii siinä missä hack'n'slashkin", Girbor totesi, "pitää kokeilla tätä kotonakin."
Polun vieressä, metsän puolella, oli sidottuna pieni hahmo, hiisien vanki. "Hoppeli", Falwaryn tunnisti. "Onko se vähän niinkuin hobitti", kysyi Rydesik. "Shhh", sanoi Falwaryn, "sitä h-sanaa ei saa sanoa ääneen. Tolkienin perikunta omistaa siihen oikeudet, etkä kai halua syyllistyä tekijänoikeusrikokseen." "Täytyy sanoa puolituinen", Girbohir opasti. "Selvä", sanoi Rydesik, "onko se vähän niinkuin puolituinen?" "Kyllä se on", sanoi Malwaria. (Siltä varalta, ettei lukijalle jää väärää käsitystä, mainittakoon, että Malwaria oli jo tässä vaiheessa pukenut vaatteet ylleen.) Hoppeli päästettiin vapaaksi, ja joukkio jatkoi matkaansa.
Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Olen Seppo Ilmarinen", hahmo esittäytyi, "tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?" Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? "Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä", Malwaria vastasi. "Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä", Ilmarinen vastasi ja häipyi paikalta.
Kun Ilmarisesta oltiin päästy eroon, polun vieressä näkyi piilopirtti. Ilta oli jo alkanut sarastaa, ja haltiajoukkiomme toivotettiin yöksi tervetulleeksi piilopirttiin. Aivan ensimmäiseksi matkalaisia varten laitettiin sauna lämpiämään. Isäntäväki sytytti tulen kiukaaseen, ja haltiat jättivät saunan haltijalle hiukan ulkomaanherkkuja, lembasta ja viiniä, että saataisiin kipakat löylyt.
Tupaan saavuttua isäntäväki pyysi haltioita kertomaan jonkun tarinan ulkomaiden tapahtumista. "Kerron vaikka siitä, kuinka eräs seikkailijaseurue etsi jäsenekseen maagikkoa, ja Gandalf haki paikkaa", Falwaryn aloitti, "seikkailijaseurue totesi, että paikkaa oli jo hakenut maagi, magiankäyttäjä, pari taikuria, ja nyt vielä velhokin, mutta he halusivat nimenomaan maagikon. Ei Gandalf olisi kuitenkaan siinä seurueessa viihtynyt kovin kauaa, sillä seurue oli liiaksi keskittynyt hahmonkehitykseen..."
Tarinan jälkeen isäntäväki tarjosi haltioille kummallista, hyvin tummanruskeaa leipää ja juotavaksi jotain hapanta maidontapaista nestettä. Haltiat maistelivat tarjoomuksia. "Tämä leipä on paljon parempaa kuin lembas", Malwaria vastasi. "Ja tämä juoma on paljon parempaa kuin viini", totesi Falwaryn. Siinä haltiat sitten tyytyväisinä mutustelivat ruisleipää ja siemailivat kirnupiimää odotellessaan saunan lämpiämistä.
Kartoittaessaan maailmansa tuntemattomia kolkkia Falwaryn, Girbohir, Rydesik ja Malwaria olivat saapuneet synkkään korpimetsään. Falwaryn, haltiaporukan vanhin, oli kokenut matkaaja ja tunsi omituistenkin maailmankolkkien tavat. Girbohir taas oli sulavin miekankäyttäjä. Malwaria puolestaan oli mitä ihastuttavin haltianeito ja Rydesik oli vielä poikanen, joskin hänen uumoiltiin yltävän sankaritekoihin vanhempana.
Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Olen Vaka Vanha Väinämöinen", hahmo esittäytyi, "tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?" Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? "Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä", Malwaria vastasi. "Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä", Väinämöinen vastasi ja häipyi paikalta.
Kun Väinämöisestä oltiin päästy eroon, porukka totesi, että olisi aika saada hiukan lihaa lembaksen vastapainoksi. "Tällä pohjoisessa pitää jättää lahja metsän haltijalle, ja hän sitten toteuttaa toiveen", Falwaryn selitti. Rydesik kysyi: "Emmekö me sitten olekaan haltijoita?" "Ei, me olemme haltioita", Falwaryn vastasi. "Selvä!" Rydesik sanoi haltioituneena.
Metsän haltijalle jätettiin sitten pala lembasta ja hiukan viiniä, ja eipä aikaakaan, kun vastaan loikki pullea jänönen. Girbohir ampui sen, ja se laitettiin reppuun odottamaan ruokataukoa.
Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Olen Lieto Lemminkäinen", hahmo esittäytyi, "tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?" Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? "Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä", Malwaria vastasi. "Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä", Lemminkäinen vastasi
ja häipyi paikalta.
Kun Lemminkäisestä oltiin päästy eroon, metsästä kuului omituisia ääniä. Girbohir kuunteli tarkkaan ja tunnisti: "Hiisiä!" "Mitä ne ovat?" kysyi Rydesik. "Ne ovat vähän niinkuin örkkejä", vastasi Falmaryn. "Mennään listimään ne", sanoi Girbohir. "Rauhoitu", sanoi Falwaryn, "maassa maan tavalla. Täällä pohjoisessa hack'n'slashia ei katsota hyvällä. Tämä on Nordic Arthousen valta-aluetta." "Järjestetään sitten performanssi", sanoi Girbohir. "Niin teemme!" sanoi Falmaryn, "sinä, Malwaria, riisuudut alasti ja alat ulvomaan kuin susi. Me taas Girbohirin kanssa pyörimme hulluina kuin väkkärät. Sinä, Rydesik, voit sätkytellä maassa kuin horkkatautinen."
Ja niin Malwaria paljasti kiinteät, runsaat *SENSUROITU* ja pienen mutta piukan *SENSUROITU* oksien välistä tihkuvalle auringonvalolle. Performanssi aloitettiin sovitusti, ja hiidet saapuivat suu ammollaan seuraamaan näytöstä. Hölmistyneet hiidet oli helppo päästää päiviltä, ja modernina haltianeitona Malwaria käytteli miekkaa siinä missä miehetkin, vaikka bikinihaarniska olikin jäänyt kotiin. "Tämä Nordic Arthouse toimii siinä missä hack'n'slashkin", Girbor totesi, "pitää kokeilla tätä kotonakin."
Polun vieressä, metsän puolella, oli sidottuna pieni hahmo, hiisien vanki. "Hoppeli", Falwaryn tunnisti. "Onko se vähän niinkuin hobitti", kysyi Rydesik. "Shhh", sanoi Falwaryn, "sitä h-sanaa ei saa sanoa ääneen. Tolkienin perikunta omistaa siihen oikeudet, etkä kai halua syyllistyä tekijänoikeusrikokseen." "Täytyy sanoa puolituinen", Girbohir opasti. "Selvä", sanoi Rydesik, "onko se vähän niinkuin puolituinen?" "Kyllä se on", sanoi Malwaria. (Siltä varalta, ettei lukijalle jää väärää käsitystä, mainittakoon, että Malwaria oli jo tässä vaiheessa pukenut vaatteet ylleen.) Hoppeli päästettiin vapaaksi, ja joukkio jatkoi matkaansa.
Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Olen Seppo Ilmarinen", hahmo esittäytyi, "tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?" Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? "Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä", Malwaria vastasi. "Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä", Ilmarinen vastasi ja häipyi paikalta.
Kun Ilmarisesta oltiin päästy eroon, polun vieressä näkyi piilopirtti. Ilta oli jo alkanut sarastaa, ja haltiajoukkiomme toivotettiin yöksi tervetulleeksi piilopirttiin. Aivan ensimmäiseksi matkalaisia varten laitettiin sauna lämpiämään. Isäntäväki sytytti tulen kiukaaseen, ja haltiat jättivät saunan haltijalle hiukan ulkomaanherkkuja, lembasta ja viiniä, että saataisiin kipakat löylyt.
Tupaan saavuttua isäntäväki pyysi haltioita kertomaan jonkun tarinan ulkomaiden tapahtumista. "Kerron vaikka siitä, kuinka eräs seikkailijaseurue etsi jäsenekseen maagikkoa, ja Gandalf haki paikkaa", Falwaryn aloitti, "seikkailijaseurue totesi, että paikkaa oli jo hakenut maagi, magiankäyttäjä, pari taikuria, ja nyt vielä velhokin, mutta he halusivat nimenomaan maagikon. Ei Gandalf olisi kuitenkaan siinä seurueessa viihtynyt kovin kauaa, sillä seurue oli liiaksi keskittynyt hahmonkehitykseen..."
Tarinan jälkeen isäntäväki tarjosi haltioille kummallista, hyvin tummanruskeaa leipää ja juotavaksi jotain hapanta maidontapaista nestettä. Haltiat maistelivat tarjoomuksia. "Tämä leipä on paljon parempaa kuin lembas", Malwaria vastasi. "Ja tämä juoma on paljon parempaa kuin viini", totesi Falwaryn. Siinä haltiat sitten tyytyväisinä mutustelivat ruisleipää ja siemailivat kirnupiimää odotellessaan saunan lämpiämistä.
Muokannut 06.02.2014 13:18 punnort
Pohjoisen jylhissä metsissä
"Tällä pohjoisessa pitää jättää lahja metsän haltijalle, ja hän sitten toteuttaa toiveen", Falwaryn selitti. Rydesik kysyi: "Emmekö me sitten olekaan haltijoita?" "Ei, me olemme haltioita", Falwaryn hvastasi. "Selvä!" Rydesik sanoi haltioituneena.
Nauroin. Paljon.
Ihana tarina! Tolkienin haltiasto ei ole vahvinta osaamisaluetta meikäläiselle, mutta erotin silti erittäin tarkasti kontrastin Kalevalaan. Pari sanaa olisin itse vaihtanut, mutta makuasioita. Kirjoitusvirheitä ei ainakaan mun silmiin osunut, mutta sehän ei sano mitään.
"Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä."
Kiitokset tästä!
Muokannut 06.02.2014 15:41 The Big Bad Wolf
Tässä vielä liitteitä:
LIITE A: GIRBOHIRIN MIEKAN ESITTELY
Girbohirin miekka on maineikkaimpien kääpiömestarien valmistama. Girbohir antoi aikoinaan siitä maksuksi silmärillit, koska eräs kääpiömestareista oli tulossa likinäköiseksi. Sen terään on kirjailtu kääpiökielellä sanat:
Käröitys vaapio! Kämä tääpiö kääkkä miepiö kän oopio kävin hyypiö kärävä teepiö. Kärty taapio kääkkään miepiö käin vaapio kähvästä kaapio.
LIITE B: POISTETTUJA KOHTAUKSIA
Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Olen Joukahainen", hahmo esittäytyi, "tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?" Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? "Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä", Malwaria vastasi. "Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä", Joukahainen vastasi ja häipyi paikalta.
Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Olen Kullervo Kalervon poika", hahmo esittäytyi, "tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?" Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? "Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä", Malwaria vastasi. "Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä", Kullervo vastasi ja häipyi paikalta.
Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Olen Antero Vipunen", hahmo esittäytyi, "tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?" Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? "Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä", Malwaria vastasi. "Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä", Antero Vipunen vastasi ja häipyi paikalta.
LIITE C: ERÄÄN KOHTAUKSEN PIDENNETTY VERSIO
"Niin teemme!" sanoi Falmaryn, "sinä, Malwaria, riisuudut alasti ja alat ulvomaan kuin susi. Me taas Girbohirin kanssa pyörimme hulluina kuin väkkärät. Sinä, Rydesik, voit sätkytellä maassa kuin horkkatautinen." Malwaria protestoi: "Mutta enhän minä täällä keskellä korpea voi alkaa riisuutumaan." "Taiteen nimissä kaikki on mahdollista!" vakuuttivat Falmaryn ja Girbohir yhteen ääneen.
Ja niin Malwaria riisui läpikuultavanohuen paitansa ja tiukat, ihonmyötäiset housunsa ja paljasti kiinteät, runsaat *SENSUROITU*, joissa oli terhakkana nöpöttävät *SENSUROITU*, sekä pienen mutta piukan ja hyvinmuodostuneen *SENSUROITU* oksien välistä himokkaana tihkuvalle auringonvalolle.
LIITE D: PILALLE MENNEITÄ OTTOJA
"Tällä pohjoisessa pitää jättää lahja metsän haltijalle, ja hän sitten toteuttaa toiveen", Falwaryn selitti. Rydesik kysyi: "Emmekö me sitten olekaan haltijoita?" "Ei, me olemme haltioita", Falwaryn vastasi. "Selvä!" Rydesik sanoi hohottaen suureen ääneen. "Nyt sun pokka petti", moitti Falwaryn. "Hitto, pitää ottaa uudestaan", totesi Malwaria pettyneenä.
Tarinan jälkeen isäntäväki tarjosi haltioille kummallista, hyvin tummanruskeaa leipää ja juotavaksi jotain hapanta maidontapaista nestettä. Haltiat maistelivat tarjoomuksia. "Minä en kyllä saa tätä mitenkään alas", totesi Malwaria kakoen. "Yritä nyt vielä kerran", sanoi Falwaryn. "Ei tässä ole koko päivää aikaa", totesi Girbohir nyrpeänä.
LIITE E: VAIHTOEHTOINEN LOPPU (NK. IN YOUR DREAMS -VERSIO)
"Ei Gandalf olisi kuitenkaan siinä seurueessa viihtynyt kovin kauaa, sillä seurue oli liiaksi keskittynyt hahmonkehitykseen..."
Tarinan jälkeen pirtin oveen kolkutettiin ja sisään astui hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Vaka Vanha Väinämöinen tässä taas", hahmo esittäytyi, "ettekö te, arvoisa haltianeito, voisi sittenkin tulla minulle vaimoksi, kun edellinen lähti kalojen morsiameksi?" Haltianeidon mieli on oikukas, ja niinpä Malwaria tällä kertaa vastasi: "Voi, kyllähän minä mielelläni tulen Väinämöiselle vaimoksi!" Ja niin vastarakastunut pari asteli käsi kädessä ulos piilopirtistä kolmen muun haltian jäädessä odottamaan saunan lämpiämistä.
LIITE A: GIRBOHIRIN MIEKAN ESITTELY
Girbohirin miekka on maineikkaimpien kääpiömestarien valmistama. Girbohir antoi aikoinaan siitä maksuksi silmärillit, koska eräs kääpiömestareista oli tulossa likinäköiseksi. Sen terään on kirjailtu kääpiökielellä sanat:
Käröitys vaapio! Kämä tääpiö kääkkä miepiö kän oopio kävin hyypiö kärävä teepiö. Kärty taapio kääkkään miepiö käin vaapio kähvästä kaapio.
LIITE B: POISTETTUJA KOHTAUKSIA
Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Olen Joukahainen", hahmo esittäytyi, "tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?" Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? "Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä", Malwaria vastasi. "Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä", Joukahainen vastasi ja häipyi paikalta.
Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Olen Kullervo Kalervon poika", hahmo esittäytyi, "tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?" Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? "Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä", Malwaria vastasi. "Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä", Kullervo vastasi ja häipyi paikalta.
Haltiajoukkiota vastaan käveli polulla hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Olen Antero Vipunen", hahmo esittäytyi, "tulisitteko te, arvoisa haltianeito, minulle vaimoksi?" Malwaria ajatteli, ettei hän tuollaista metsäsuomalaista voi ottaa, mutta kuinka kieltäytyä kohteliaasti? "Ehkä sinun kannattaisi kysyä jotakuta Pohjolan tyttäristä", Malwaria vastasi. "Taidankin tästä lähteä suorittamaan mahdottomia tehtäviä", Antero Vipunen vastasi ja häipyi paikalta.
LIITE C: ERÄÄN KOHTAUKSEN PIDENNETTY VERSIO
"Niin teemme!" sanoi Falmaryn, "sinä, Malwaria, riisuudut alasti ja alat ulvomaan kuin susi. Me taas Girbohirin kanssa pyörimme hulluina kuin väkkärät. Sinä, Rydesik, voit sätkytellä maassa kuin horkkatautinen." Malwaria protestoi: "Mutta enhän minä täällä keskellä korpea voi alkaa riisuutumaan." "Taiteen nimissä kaikki on mahdollista!" vakuuttivat Falmaryn ja Girbohir yhteen ääneen.
Ja niin Malwaria riisui läpikuultavanohuen paitansa ja tiukat, ihonmyötäiset housunsa ja paljasti kiinteät, runsaat *SENSUROITU*, joissa oli terhakkana nöpöttävät *SENSUROITU*, sekä pienen mutta piukan ja hyvinmuodostuneen *SENSUROITU* oksien välistä himokkaana tihkuvalle auringonvalolle.
LIITE D: PILALLE MENNEITÄ OTTOJA
"Tällä pohjoisessa pitää jättää lahja metsän haltijalle, ja hän sitten toteuttaa toiveen", Falwaryn selitti. Rydesik kysyi: "Emmekö me sitten olekaan haltijoita?" "Ei, me olemme haltioita", Falwaryn vastasi. "Selvä!" Rydesik sanoi hohottaen suureen ääneen. "Nyt sun pokka petti", moitti Falwaryn. "Hitto, pitää ottaa uudestaan", totesi Malwaria pettyneenä.
Tarinan jälkeen isäntäväki tarjosi haltioille kummallista, hyvin tummanruskeaa leipää ja juotavaksi jotain hapanta maidontapaista nestettä. Haltiat maistelivat tarjoomuksia. "Minä en kyllä saa tätä mitenkään alas", totesi Malwaria kakoen. "Yritä nyt vielä kerran", sanoi Falwaryn. "Ei tässä ole koko päivää aikaa", totesi Girbohir nyrpeänä.
LIITE E: VAIHTOEHTOINEN LOPPU (NK. IN YOUR DREAMS -VERSIO)
"Ei Gandalf olisi kuitenkaan siinä seurueessa viihtynyt kovin kauaa, sillä seurue oli liiaksi keskittynyt hahmonkehitykseen..."
Tarinan jälkeen pirtin oveen kolkutettiin ja sisään astui hahmo, jolla oli pesemättöminä roikkuvat hiukset, risuparta ja haisevat vaatteet. "Vaka Vanha Väinämöinen tässä taas", hahmo esittäytyi, "ettekö te, arvoisa haltianeito, voisi sittenkin tulla minulle vaimoksi, kun edellinen lähti kalojen morsiameksi?" Haltianeidon mieli on oikukas, ja niinpä Malwaria tällä kertaa vastasi: "Voi, kyllähän minä mielelläni tulen Väinämöiselle vaimoksi!" Ja niin vastarakastunut pari asteli käsi kädessä ulos piilopirtistä kolmen muun haltian jäädessä odottamaan saunan lämpiämistä.
Muokannut 07.02.2014 10:25 punnort
Pohjoisen jylhissä metsissä
Luin nyt tuon tarinan ilman noita liitteitä. Sinulla on selvästi huumorintajua, ja aika mukavasti olet saanut naitettua Kalevalan ja Tolkienin mytologian keskenään. Aika moneen suuntaan tuo tarina viettää, ja sitä on vaikea välillä seurata. "Pohjoisen jylhissä metsissä" on vähän tökerön kuuloinen tarinan nimi. Ehkä sitä kannattaisi muuttaa. Mutta yleisesti ottaen pidin kyllä. Siitä vaan jatkamaan.
Muokannut 07.02.2014 21:24 LordStenhammar
Pohjoisen jylhissä metsissä
Ahaa, no nyt kun selititt tuon asian, niin tajuan yhteyden. Ehkei se niin huono nimi sitten olekaan.
Mulla oli vähän vaikeuksia seurata, koska dialogi oli sisällytetty muuhun tekstiin. Se teki mulle siitä vähän sekavan. Tosin voipi johtua siitä, että itse olen tottunut tekemään toisella tavalla. Mutta eihän se noin kieliopillisesti väärin ole, että siinä mielessä jos se tuntuu luonnolliselta, niin ei sitä tarvitse muuttaa.
Mulla oli vähän vaikeuksia seurata, koska dialogi oli sisällytetty muuhun tekstiin. Se teki mulle siitä vähän sekavan. Tosin voipi johtua siitä, että itse olen tottunut tekemään toisella tavalla. Mutta eihän se noin kieliopillisesti väärin ole, että siinä mielessä jos se tuntuu luonnolliselta, niin ei sitä tarvitse muuttaa.
Taitosta valitettiin, niin tässä vielä pdf:ksi taitettu versio
app.box.com/s/hywmd0vbrtjhpz1n64kf
Pientä viilausta tehty sinne sun tänne, mukaan lukien otsikkoon, ja kaksi liitettä lisätty.
app.box.com/s/hywmd0vbrtjhpz1n64kf
Pientä viilausta tehty sinne sun tänne, mukaan lukien otsikkoon, ja kaksi liitettä lisätty.
Siltä varalta, että joku ei tajunnut vitsejä tuossa novellissani, tässä vielä selityksillä ryyditetty versio.
app.box.com/s/hywmd0vbrtjhpz1n64kf
Nyt huumori alkaa olla niin metaa kuin olla ja voi.
app.box.com/s/hywmd0vbrtjhpz1n64kf
Nyt huumori alkaa olla niin metaa kuin olla ja voi.
Ihan pakko kommentoida, oli se niin hieno! Aivan mahtavasti yhdistetty Tolkien ja Kalevala tavalla, joka toimii sekä humoristisesti että juonellisesti.
Novelliin sopii hyvin se, että hahmot ovat ikään kuin tietoisia "normaalin" maailman olemassaolosta ja siitä, että he kuuluvat taru- ta pelimaailmaan. Joka tapauksessa viittauksia sinne ja tänne on viljelty upeasti.
Mitään suurempaa huomautettavaa en löydä, lähinnä pari pientä pilkunviilausjuttua, jotka eivät sinänsä tarinaan vaikuta. Tuossa pdf-versiossa oli sekä sisennykset kappaleiden alussa että välit kappaleiden välillä, mikä on ehkä hieman tårta på tårta. Samaan asiaan liittyen tekstin ensimmäistä kappaletta ei yleensä sisennetä. Toinen asia, johon kiinnitin huomiota oli sanamuoto "kun henkilöstä x oltiin päästy eroon". Väittäisin, että passiivin pluskvmperfektimuoto olisi "oli päästy eroon".
Näillä nyt ei kuitenkaan kovin suurta merkitystä ole, eli ennen kaikkea kiitos mahtavan viihdyttävästä tarinasta ja lisää samaa vaan
"Shhh", sanoi Falwaryn, "sitä h-sanaa ei saa sanoa ääneen. Tolkienin perikunta omistaa siihen oikeudet, etkä kai halua syyllistyä tekijänoikeusrikokseen." "Täytyy sanoa puolituinen"
Ei Gandalf olisi kuitenkaan siinä seurueessa viihtynyt kovin kauaa, sillä seurue oli liiaksi keskittynyt hahmonkehitykseen...
Novelliin sopii hyvin se, että hahmot ovat ikään kuin tietoisia "normaalin" maailman olemassaolosta ja siitä, että he kuuluvat taru- ta pelimaailmaan. Joka tapauksessa viittauksia sinne ja tänne on viljelty upeasti.
Mitään suurempaa huomautettavaa en löydä, lähinnä pari pientä pilkunviilausjuttua, jotka eivät sinänsä tarinaan vaikuta. Tuossa pdf-versiossa oli sekä sisennykset kappaleiden alussa että välit kappaleiden välillä, mikä on ehkä hieman tårta på tårta. Samaan asiaan liittyen tekstin ensimmäistä kappaletta ei yleensä sisennetä. Toinen asia, johon kiinnitin huomiota oli sanamuoto "kun henkilöstä x oltiin päästy eroon". Väittäisin, että passiivin pluskvmperfektimuoto olisi "oli päästy eroon".
Näillä nyt ei kuitenkaan kovin suurta merkitystä ole, eli ennen kaikkea kiitos mahtavan viihdyttävästä tarinasta ja lisää samaa vaan