Tunteellinen

  • punnort hahmo
punnort
Riivaaja
Taso: 42
  • Viestejä: 844
punnort loi aiheen: Tunteellinen
23.01.2018 20:27 #1

Tunteellinen

Olin vastikään muuttanut uuteen pikkukaupunkiin ja kuullut kaupungin laitamilla olevasta hylätystä kartanosta, jossa huhuttiin kummittelevan. Siellä oli asunut hieno vanhapiika, jonka koprofiliaharrastus oli paljastunut, ja nainen oli häpeissään ajautunut itsemurhaan. Naisen huhuttiin edelleen kummittelevan talossa.

Olin kahden vaiheilla sen suhteen, uskoako yliluonnolliseen, ja niinpä eräänä lokakuisena iltayönä lähdin tutustumaan taloon.

Kun saavuin talon pihalle, ripeksi. Kuljin ovelle päin, ja näin toisen taskulampun valokeilan. Ajattelin, että stevarit ovat varmaan siellä. Niinpä suljin oman taskulamppuni ja piilouduin marjapensaiden väliin.

Hetken päästä taskulampun valokeila osoitti minua, ja nuoren naisen ääni vierestäni sanoi: ''Kukas sinä olet?''

Valaisin puhujaa taskulampullani, ja näin mustaan huppariin, mustiin housuihin ja mustaan pipoon pukeutuneen nuoren, pienikokoisen naisen. Kuin anarkisti mielenosoituksessa.

''Timo'', esittäydyin. ''Tulin tänne pienelle seikkailulle.''

''Marja'', nainen esittäytyi. ''Täällä kuulemma kummittelee, ja päätin ottaa asioista selvää. Sä et taida kuitenkaan olla se kummitus.''

Koin riemuntunteen, vaikken näyttänyt sitä ulospäin. Olen karkoittanut kaverit ympäriltäni höpöttämällä pelkästään kummitustaloista. Ehkä Marja olisi minulle ystävä, joka jakaisi kiinnostukseni yliluonnolliseen. Naisystäväkin, ehkä.

''No en'', sanoin. ''Mitä jos etsittäis se kummitus yhdessä?''

''Sopii'', Marja vastasi.

Kuljimme ovelle, ja matkalla kysyin Marjalta tämän asusta.

''Nää on mun kummitustalovaatteet'', Marja vastasi. ''Tää asu on mulla vaan tapa tällaisilla retkillä. Eikä stevarit näe niin helposti.''

Tulimme ovelle ja totesin, että se on lukossa. Tällöin Marja otti repustaan sorkkaraudan.

''Väännä sä'', Marja sanoi. ''Olet vähän vahvempi.''

Sain oven murrettua auki ja astuimme eteiseen.

''Ullakko vai kellari?'' Marja kysyi.

''Mitä?'' ihmettelin.

''Niin mitä veikkaat?'' Marja kysyi. ''Onko kummitus ullakolla vai kellarissa?''

''Kokeillaan ullakkoa.''

Kävelimme taskulampunvalossa narisevia portaita ylös, kunnes olimme ovella, joka näytti johtavan ullakolle. Avasimme oven, ja parvi lepakoita lehahti ylitsemme ja ohitsemme. Yksi lepakko kosketti kasvojanikin.

''Hyi, täällä haisee'', Marja sanoi.

Katsoin Marjaa. ''Se ei ole tää talo. Sun kasvot on lepakonpaskassa.''

Marja pyykäisi kasvojaan ja katsoi sormeaan. Sitten hän nuuhkaisi sitä. ''Joo, se on tämä joka haisee. Mut tää ei haise lepakonpaskalta. Tää haisee ihmisenpaskalta.''

Yritimme pyyhkiä Marjan kasvoja, muttemme saaneet kaikkea sontaa pois. Päätimme, ettemme välitä pienistä ja jatkoimme ullakolle.

Ullakolla oli kaikkea rojua, ja katselimme ympärillemme.

Kauempana näytti olevan arkku, jota halusin tutkia, ja sanoin: ''Hei, mennään peremmälle.''

''Vitun pervo!'' Marja tiuskaisi. ''Kyllä mä tiedän, mitä sulla on mielessä.''

''Mitä?'' Ihmettelin Marjan asennemuutosta ja osoitin arkkua taskulampun valokeilalla. ''Mä halusin vaan tutkia tota arkkua.''

''Just noin miehet sanoo, 'Beibe mennään vähän peremälle' kun ne haluu piparia.''

Totta Marjan väitteessä oli se, että pitkän aikavälin suunnitelmani oli saada häneltä seksiä. Lyhyellä aikavälillä, sinä iltana, tavoitteeni oli vain tutkia kummitustaloa. Sitä paitsi lepakonpaska Marjan kasvoissa ei kiihottanut minua yhtään. En ollut sanonut Beibe, mutta ajattelin, että aiheesta ei kannata jäädä väittelemään. Samalla katsoin Marjan kasvoja, ja lepakonpaskajäämät olivat alkaneet hohtamaan pimeässä.

Marja tuupertui maahan nyyhkyttäen: ''Sä olet ihan paska. Koko maailma on paska.''

Ajattelin, että tunteellinen nainen tarvitsee suklaata, ja koettelin taskuani. Siellä oli vielä puolikas Snickers-patukka.

''Haluutsä suklaata?''

''No vittu anna sit tänne.''

Annoin Snickersinjämät.

''Vittu sä yrität myrkyttää mut. Tässä on pähkinöitä.''

''Anteeksi, en tiennyt, että olet allerginen pähkinöille.''

''Älä puhu paskaa. Ensin yrität raiskata ja sit kun se ei onnistu niin yrität myrkyttää.''

''Mä en edes halunnut seksiä, ja mistä mä olisin voinut tietää, että olet allerginen pähkinöille.''

''Mun kurkku turpoaa heti, jos syön vähänkin pähkinää ja sit mä tukehdun. Että semmoista myrkkyä sä tarjoilet.''

Tässä vaiheessa minulla alkoi raksuttaa. Lepakonpaskalla oli tekemistä mielialanmuutoksen kanssa. Sade ropisi kattoa vasten. Sadevesi tulisi tarpeeseen.

Tartuin Marjaa käsivarresta ja sanoin: ''Mennään ulos niin saadaan kasvosi puhdistettua.''

''Älä koske muhun!'' Marja huusi. ''Ai sun mielestä naisten pitäis aina olla freesejä ja puhtaita. Mun varmaan pitäis samalla laittaa sua varten meikkiä ja hiuslakkaa. Että naiset vaan katsoo kauniina sivusta kun miehet tutkii jännittäviä kummitustaloja.''

''Ei kun se on maagista lepakonpaskaa.''

''Ihan tyhmänäkö sä mua pidät? Maagista lepakonpaskaa muka. Sä vaan yrität saada tän talon itselles.''

''Maaginen lepakonpaska vaikuuttaa sun harkintakykyyn.''

''Vittu mä oon ihan kunnossa. Kuule, naisten harkintakyky toimii siinä missä miestenkin. Sun mielestä varmaan miesten pitäis saada tehdä kaikki päätökset.''

Pyyhkäisin Marjan kasvoja ja näytin sormeani, jossa paska hohteli.

''Sä lavastit ton!'' Marja sanoi. ''Mut mennään sitten ulos, jos se on sinulle niin tärkeää.''

Protestien ja haukkujen kera Marja lähti kanssani ulos, ja nenäliinalla ja sadevedellä putsasimme Marjan kasvot.

''No niin, velikulta'', Marja sanoi iloisella äänellä, kun hänen kasvonsa oli puhdistettu. ''Ullakolla kummitusta ei ollut. Eiköhän mennä seuraavaksi katsomaan, löytyisikö se kummitus kellarista.''

Naiset eivät koskaan voi myöntää käyttäytyneensä tunnekuohussa irrationaalisesti.

''Me taidettiin kohdata se kummitus jo'', sanoin.


Virtuaalinen pöytälaatikkoni:
fiktio.wikidot.com/

Viimeksi muokattu: 24.01.2018 14:12 : punnort.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Piru Naiseksi

  • Piru Naiseksi hahmo
Piru Naiseksi
Tähtipilotti
Taso: 43
  • Viestejä: 1023
Piru Naiseksi vastasi aiheeseen: Tunteellinen
24.01.2018 12:56 #2

Epäluuloja ja väärinymmärrystä, siinähän oli kummitusta kerrakseen. Tarina eteni, mutta suhteen kehittyminen pysähtyi kerrasta toiseen, tuntui törmäävän olettamiin. Minua hämmensi hieman se. etteivät Marja ja Timo pelänneet lepakon levittämiä tauteja ja häipyneet talosta, mutta he eivät ilmeisesti tästä vaarasta tienneet. Olihan lepakonjätöksissä toki taikaa, ja ehkä se lienee parempi kuin taudit. Loppulausahdus nivoo juonen siististi kokoon.
Autiotaloista kiertää todellismaailmassakin kaikenlaisia tarinoita - tulee mieleen, mikä niitten takana on.


Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: punnort

Valvojat: IivariDyn
Paikalla 2 jäsentä ja 50 vierailijaa
Hiistu, Thialfi
Uusin jäsen: lassi miettinen
Jäseniä yhteensä: 8074