Soturien peli

  • punnort hahmo
punnort
Riivaaja
Taso: 42
  • Viestejä: 855
punnort loi aiheen: Soturien peli
04.02.2018 18:07 #1

Soturien peli

Knut tunkeutui taloon ja näki sängyn alle piiloutuneen naisen. Hänestä saisi arabeilta hyvän hinnan. Naista ei kannattaisi raiskata, raskaana olevista ei maksettu paljoa. Knut oli laivaseurueen kanssa ryöstelemässä Skotlantia ennen kuin he menisivät myymään saaliin Välimerelle. Knut kiskoi naisen esiin ja heitti tämän lieden viereen, ja sitten hän meni tutkimaan kaappia.

Kaapista löytyi painava kangasnyytti, ja kun Knut avasi sen, sisällä oli kultainen, jalokivin koristeltu pikari. Mikä aarre! Sellaista ei kalastajakylästä odottanut löytävänsä.

Pikarin ja naisen kanssa Knut poistui talosta. Tällöin hän kohtasi Haroldin, ryöstöseurueen johtajan.

''Kappas'', Harold sanoi. ''Mitäs talonpoika on löytänyt?''

Knut yritti piilottaa pikaria selkänsä taakse, mutta oli myöhäistä. Harold kiskoi pikarin Knutin kädestä.

''Nyt se on minun'', Harold sanoi.

Knut oli yksi harvoista vapaista talonpojista ryöstöporukassa, joka koostui pääosin ylimyksistä. Siksi hän oli jatkuvan kiusaamisen uhri.

''Sovimme, että jokainen saa pitää sen mitä löytää'', Knut sanoi. Yksi orja olisi aika laiha ryöstösaalis.

''Minun strategiani ansiosta valloitimme tämän kylän'', Harold sanoi. ''Olen siis ansainnut pikarin. Jos olet eri mieltä, niin tule ottamaan.'' Harold kohotti kädessään olevaa taistelukirvestä.

Knut ajatteli, ettei kalastajakylän lyömiseen juurikaan strategiaa ollut tarvittu.

''Jos vetoat strategiaasi, niin ei taistella asein'', Knut sanoi. ''Ratkaistaan, kumpi on parempi strategi.''

''Selvä'', Harold sanoi. ''Minä pelaan kuninkaan puolta.''

Kummallekin oli selvää, että puhuttiin tafl-lautapelistä. Viikinkien keskuudessa sen taitajia arvostettiin, ja ylimyksenä kaikki kuvittelivat Haroldin olevan talonpoikaa parempi pelaaja. Kuitenkin Harold oli valinnut kuninkaan puolen. Taflissa pelaajilla oli erilaiset roolit. Toinen pelasi kuningasta ja tämän miehiä, ja yritti saada kuninkaan pakenemaan pelilaudan reunalle. Toinen pelaaja puolestaan pelasi hyökkääjillä, jotka yrittivät saartaa kuninkaan. Kun kaksi keskinkertaista pelaajaa pelasi, kuninkaan puolta pelaavalla oli etulöyöntiasema. Pelaajien taitojen kasvaessa etulyöntiasema kuitenkin tasoittui niin, että hyvien pelaajien pelissä kummallakin oli yhtäläiset voitonmahdollisuudet. Aivan huipputasolla hyökkääjillä oli pieni etulyöntiasema. Vaatimalla kuninkaan puolta itselleen Harold oli paljastanut taitotasonsa. Toisaalta Knutkin tiesi ettei ollut mikään ekspertti taflissa, joten pelin lopputulos jäisi nähtäväksi.

''Thralli, käy hakemassa pelilautani laivalta'', Harold sanoi vieressään seisovalle palvelijalleen.

* * *

Knut ja Harold istuivat maassa. Heidän välissään oli ebenpuinen pelilauta, johon oli taltalla uurrettu 11 x 11 -ruudukon reunaviivat. Eebenpuuta sai arabeilta, he saivat sen kauppareittejään pitkin kaukaa etelästä. Laudalla oli alkusetelmassa pelinappulat. Kuningas ja kuninkaan miehet olivat laudan keskellä, kuningas laudan keskimmäisessä ruudussa. Nämä nappulat oli tehty meripihkasta, ja kuningas erosi korkeampana alamaisistaan. Mursun syöksyhampaista tehdyt hyökkääjät olivat asetelmissaan kunkin reunan keskivaiheilla.

Viikingit olivat kerääntyneet ringiksi Knutin ja Haroldin ympärille. Ryöstely oli keskeytetty tämän jännittävän pelin ajaksi.

Taflissa kukin nappula siirtyy minkä tahansa etäisyyden suoraviivaista reittiä, kunhan mikään nappula ei ole tiellä. Monta sataa vuotta myöhemmin Eurooppaan saapuisi shakkipeli, jossa torni liikkuisi samoin kuin kaikki nappulat taflissa. Taflissa vastustajan nappulan sai syötyä saartamalla sen kahden oman nappulan väliin. Kuninkaan puoli voitti, jos kuningas pääsi mihin tahansa laudan reunaruuduista. Hyökkääjät voittivat, jos ne saivat syötyä kuninkaan.

Peli alkoi. Knut huomasi, että Harold ei laatinut pitkän tähtäimen pelisuunnitelmaa, vaan alkoi siirrellä miehiään pois kuninkaan reittien edestä. Alussa kuninkaan omat miehet blokkasivat kuningasta, ja Harold yritti yksinkertaiseti siirtää näitä syrjään niin, että kuninkaalle avautuisi reitti laudan reunalle.

Knut sen sijaan pelasi pitkän tähtäimen suunnitelmalla. Siirto siirolta hän rakensi vähitellen nappuloistaan saartorengasta, jonka sisään kuningas ja tämän miehet jäisivät. Harold puolestaan muutti strategiaansa ja alkoi siirrellä kuninkaan miehiä ruutuihin, joista Knut halusi saartorenkaansa kulkevan.

Harold ei ollut mestaripelaaja, eikä hän osannut kunnolla suojata saartorengasta blokkavia miehiään. Niinpä Knutin oli helppo laajentaa rengasta sen verran, että blokkausta yrittävät miehet jäivät renkan sisään.

Lopulta Knut sai saartorenkaan valmiiksi. Sen ulkopuolelle jäi vain yksi kuninkaan mies. Harold käytti tuota miestä ja sarrettuja miehiään saartorenkaan muodostavien hyökkääjien syömiseen, ja Knut joutui paikkaamaan saartorengasta. Lopulta Harold kuitenkin teki virheen, ja Knut sai saarrettua tuon yhdenkin miehen renkaan sisään. Sen jälkeen Knutin oli helppo kiristää rengasta ja yksi kerrallaan napsia sen sisään jääneet miehet, kuningas mukaan lukien.

Harold katsoi lautaa kauhuissaan. Hän oli hävinnyt alhaiselle talonpojalle. ''Huijari!'' hän huusi. ''Ettekö nähnet, hän huijasi?'' nämä viimeiset sanat oli osoitettu peliä seuraaville viikingeille.

''Ei hän mitään huijannut'', Erik, kokenut ja arvostettu soturi sanoi. ''Hävisit paremmallesi.''

''Pikari ainakin on minun'', Harold sanoi ja tarttui maljaan.

Erik kiskoi maljan Haroldin kädestä ja antoi sen Knutille. ''Pikari on Knutin.''

''Ainakin johtajanasema on edelleen minun'', Harold sanoi, ja jatkoi Knutille: ''Pidä pikarisi, mutta määrään sinut kantamaan oluttynnyrit tänne thrallien kanssa.''

Pikari oli Knutin, mutta hän oli juuri saanut elinikäisen vihamiehen.


Virtuaalinen pöytälaatikkoni:
fiktio.wikidot.com/

Valvojat: IivariDyn