-
- Mitä olet viimeksi pelannut
- Konepaja / Mustelmann | Eilen 22:29
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 22:02
-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:58
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:56
-
- George R.R. Martin - Tulen ja jään laulu: Kirjauutisia
- Lukusali / Jussi | Eilen 17:32
Ketä jonkin kirjan henkilöä vihaat eniten? Kenestä pidät?
Minun ehdottomin vihan kohteeni kohdistuu Night School sarjan Allie Sheridaniin. En voi sietää koko tyttöä ajatuksissani. Aina kun luen kyseisen sarjan jompaa kumpaa kirjaa joudun keskeyttämään lukukokemukseni ja rauhoittumaan. Niin, että sen laatuisesta vihaamisesta on kysymys.
Pidän Nälkäpelin Katniss Everdeenista. Tyttö on jämäkkä ja rohkea eikä valita turhista. Pidän myös Clary Fraysta.
No niin, mitäs mieltä te muut olette? Kuka saa päällensä kylmää vihaa, ja kuka lämmintä kiintymystä...noo ehkä kiintymys on vöhän huono sana.
Idioottihahmoilla en tarkoita sellaisia, joista on tahallaan tehty tyhmiä, vaan "älykkäitä" hahmoja, jotka toimivat joissain tilanteissa erittäin ärsyttävän idioottimaisesti. (Suokaa anteeksi tunnepurkaukseni, mutta kirjallisuus voi herättää vahvoja tunteita.) Kirjoja, joissa on tällaisia hahmoja, en oikein välitä lukea. Mutta mainitaan lievänä idioottina Frodo (TSH), joka päätti sitten ihan yksin mennä Mordoriin... Siis yleensäkin (melkein?) kaikki, jotka päättävät tehdä jonkin asian yksin, vaikka kaikki tietävät, että se on se huonoin ratkaisu. Hahmo voi olla idiootti myös silloin, kun hän ei kerro jotain asiaa muille, vaikka se on niin itsestään selvästi tärkeä asia, että pitäisi kertoa! Kyllä, yritän aina miettiä tilannetta hahmon näkökulmasta, enkä tuomita häntä heti. Kuitenkin vasta yksi hahmo on saanut minulta anteeksi tekonsa: Drizzt do'Urden pääteessän palata Uumenenalaan.
Nyt kun olen saanut purkaa vihani kirjallisuuden ärsyttäviä hahmoja kohtaan siirryn lempihahmoihini. Ehdon suosikkihahmoni on Arséne Lupin , Maurice Leblancin luoma herrasmiesvaras. Siinä on hurmaavin hahmo ikinä! Nokkela, hauska ja älykäs, mutta tekee silti virheitäkin. Osaa nauraa itselleen eikä pode itsesääliä.
Kakkospaikan jakavat Jarlaxle (Forgotten Realms) ja Monte-Criston kreivi. Jarlaxle ja kääpiö Pikel ovat ylivoimaisesti sarjan parhaat hahmot. Monte-Criston kreivi taas on niin salaperäinen ja saa kyllä lukijan myötätunnon puolelleen kokemuksillaan.
Neljäntenä on Kuuden piiri -sarjasta Cian, joka on melkein ainoa syy, että luin koko sarjan loppuun. Ja täytyy kyllä sanoa, että Lockhart Pottereista on näin jälkikäteen kyllä aika hauska hahmo Tässä yhteydessä enempää mainittavan arvoisia hahmoja ei ole.
Ihastuksen ja kunnioituksen kohteista voisin mainita takuuvarman Conan Kimmerialaisen, joka saattaa hyvinkin olla lempihahmoni fantasiakirjallisuudessa. Lihaksikas ja lujatahtoinen barbaari on fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan aika lähellä täydellistä miehen mallia, ainakin jos eläisimme hiukan toisenlaisessa maailmassa. Hän on yksinäinen susi, joka elää itseään varten ja luo itse omat sääntönsä ja lakinsa. Hän murskaa vihollisensa epäröimäättä, pitää aina lupauksensa, eikä koskaan petä ystäviään. Naistakin hän saa kaikkialla, minne menee.
Pottereissa tosiaan on paljon rasittavia hahmoja...
Muista kirjoista en muista erityisesti inhokkeja, osa hahmoista on kyllä vastenmielisiä mutta ei herätä mitään erityistä turhautumista... Ja usein hahmon ärsyttävyys kuuluu asiaan juonen kannalta. Osa on sitten vain hajuttomia ja mauttomia ja sitä kautta ärsyttäviä.
Toiseksi: Ajan pyörän Elaida -voi luoja miten tätä Aes Sedaita vihasinkaan....
Ja kolmanneksi heitän King Rolen's Kin sarjasta vallananastaja Cobaltin, joka todistettavasti sai minut kiljumaan ääneen "Ettekö te nyt voi saada sitä paskiaista jo hengiltä??"
Se kenestä pidän (eniten) onkin kinkkisempi kysymys, koska näitähän sitten riittää pilvin pimein, mutta otetaan tähän nyt vastaavasti muutama, eli:
Black Dagger Brotherhoodin Zsadist , en muista milloin olisin viimeksi ollut niin perin kiinni hahmon tuskassa, kuin Zsadistin tarinaa lukiessani.
Toiseksi: Belgarion. Pysyn päätöksessäni, Belgarionin kautta tutustuin alun alkujaankin fantasian maailmaan ja hän saa minut vieläkin nauramaan. - Naiset tykkää hauskoista miehistä -
Kolmannesta sijasta jätän kättään vääntämään Frodo Reppulin ja Rand al'Thorin, sillä näiden kahden välillä en kertakaikkisesti pysty päättämään.
Plus ne sadat muut, jotka tällä kertaa jäivät ulkopuolelle.
EIH! Yksi on pakko saada mukaan: Raistlin Majere, olkoon hän se 'kerta kiellon päälle!'
Ja sitten ne kenestä pidän!
Varjojen kaupungit sarjan:
Clary Fary
Jace Wayland
Ja Simon Lewis
Nälkäpeli sarjan:
Katniss Everdeen
Rue
Peeta
Tämä ei kyllä ole kirjasta, mutta olen aina jokseenkin pelännyt hapsiaista. Näitä lapsuuden traumoja. Varsinkin se jakso, jossa hapsiainen tutkii ihmisruumista ja löytää miehen peniksen, on jäänyt traumaattisena mieleen.
MannhaiKotka kirjoitti: Mutta iki-inhokki on jo pienestä pitäen ollut Katto-Kassinen. Sellainen ylipainoinen menninkäinen, joka luulee olevansa maailman paras kaikessa. Okei, en mä sitä oikeasti vihaa, tavallaan pidän sitä jopa hauskana, mutta kyllä se jonkin verran myös ylimielisyydellään ärsyttää. Kunpa sen propelliin tulisi joskus oikein paha malfunktio.
Niin samaa mieltä!! Katto-Kassinen on ainut Lindgrenin kirja josta ei ole mukavia lapsuusmuistoja juurikin mokoman lihavan propelliääliön takia. Kauheinta oli seurata kuinka päähenkilöpoika totteli Katto-Kassista jokaisessa asiassa, antoi tälle kaikki karkkinsa ja uudet lelunsa vain koska leikkikaveri sattui niin haluamaan. Mokoma ylimielinen torvelo.
Dolores Pimennon vihaajiin minun täytyy myös liittyä, siinä on yksinkertaisesti kamala akka. Toinen suuri inhokkini on Tulen ja jään laulun Joffrey Barantheon. Siinä on oikeasti kauhea, järkyttävä ja julma ihminen jolla ei ole mitään omaatuntoa. Kaikkia voi kohdella miten huvittaa ja poikakuninkaana teini saa vielä paljon pahaa aikaiseksi. Erityisesti mieleen on jäänyt kohta jossa
Yleisesti pidän melko monesta hahmosta, mutta luulenpa, että kaikkien aikojen suurin suosikkini on Tuulen nimen Kvothe. Rakastan kyseistä hahmoa niin paljon kuin hahmoa suinkin voi rakastaa, hänen puolestaan jännitän kirjan parissa vielä neljännelläkin lukukerralla. Hänessä on niin paljon ominaisuuksia joista päähenkilöissä pidän, älykkyys ja inhimillisyys samassa paketissa. Oi Kvothe. (Oikeasti, jos saisin hypätä Rothfussin luomaan maailmaan Kvothen seuraksi menisin heti. Heti. )
Melkor Bauglir on Silmarillionin ehdoton tähti ja ehdoton suosikkihahmoni kaikessa maailmankirjallisuudessa. Ja tietysti Lev Nikolajevits Myškin.
Kokonaan eri asia ovat hahmot, jotka on kirjoitettu huonosti tai rasittavan stereotyyppisesti. Jos sellainen hahmo on kirjassa isossa osassa, on ärsyttävyys taattu.
Johonkin toiseen ketjuun olen jo kirjoitellut siitä, millaisista henkilöhahmoista pidän, joten en nyt lähde erittelemään tarkemmin. Tietysti voin mainita muutaman, kuten Sherlock Holmesin, Lotrin Faramirin tai Hermione Grangerin.
Erityisesti pidän siitä, kun hahmolla on jokin erikoinen piirre/taito, mutta hän on kuitenkin epätäydellinen ja sitä kautta uskottava. Inhottava ja ärsyttävä pahiskin saattaa olla yksi suosikeistani, jos hänessä on "sitä jotain".
Jo mainittu Doroles Pimento oli siinä mielessä kyllä onnistunut, että hän todellakin onnistui vihastuttamaan.
Itse pidän hyvänä hahmona sellaista, joka onnistuu jollain tasolla liikuttamaan. Esimerkiksi Humisevan harjun henkilöhahmot ovat syvällisiä ja uskomattoman inhimillisiä. Elämän jälki todellakin näkyy. Esim. Catherine vanhempi on erittäin mielenkiintoinen persoona. Toivon että osaisin joskus itse kirjoittaa yhtä tarkkanäköisesti kuin Emily Brontë.
Pidän myös hahmoista jotka eivät ole syntyjään sankariainesta. Maameren tarinoiden Ged on ylimielinen ja niin provosoitavissa, että ihan rasittaa - ja saa vieläpä maksaa siitä!
En todennäköisesti tulisi toimeen yhdenkään hahmon kanssa, josta pidän. Mutta sehän ei olekaan se pointti.
Esim. päähenkilöistä Divergent-sarjan Tris ja Deliriumin Lena ovat kyllä erittäin monessa kohdin tällaisia vatipäitä, vaikka heillä toki on hyvätkin hetkensä. Nälkäpelin Katnissin kanssa muistan sen sijaan olleeni hyvin monesti eri mieltä, mutta pitäneeni hänen toimintaansa kuitenkin edes jollain tapaa perusteltuna, ehkä ihan loppua lukuunottamatta, minkä vuoksi hän ei joudu mustalle listalle. Mortal Instrumentsien Clary puolestaan oli liian tyhjänpäiväinen ja pinnallinen, jotta hänestä olisi vielä ensimmäisen kirjan perusteella saanut tarpeekseen ihan samalla tavalla.
Sen sijaan esim. Paljaan taivaan alla -sarjan Ariasta tykkään (kahden ensimmäisen kirjan perusteella, ja jos nyt samassa genressä pysytään), koska vaikka hän on alussa raivostuttavan helppoon elämään tottunut, on hänen toimintansa kuitenkin loogista ja selitettävissä olevaa, ja hän oppii nopeasti (joku voisi toki sanoa, että liiankin nopeasti).
Maameren tarinoiden Gedistä en kyllä pitänyt ensimmäisissä kirjoissa oikeastaan yhtään. Ylimieliset päähenkilöt ovat toinen kammotuksenaiheeni. :D
(Yhteenvetona siis ilmeisesti haluaisin täydellisen järkeviä mutta samalla tunteikkaita päähenkilöitä, jotka ovat samalla sekä ilmiömäisen taitavia sopeutumaan, huomioimaan muut että järkeilemään asioita. :D)
Pottereissa tuo valitus ei kuitenkaan ärsytä, kun Harryn tavallisuuden korostaminen jää aika pieneen osaan koulun ja Voldejahdin rinnalla. Plus Rowling on aika hyvä kirjoittamaan.
Esimerkkejä tästä ei kunnolla tule mieleen, kun osassa tilanteissa nimet ovat mustuneet ja kuluneet muistista pois tai lopetin kirjat kesken. Joku lapsena (14-vuotiaana) luettu höttösarjan päähenkilö sai repimään kirjasta sivuja irti. Ja Yön talo-sarjan Zoe (kirjoitetaan miten?) oli totaalisen kamala.
Hyviä hahmoja sitten. Pidän päähenkilöillä kapinallisuudesta, röyhkeydestä, sarkasmista, HYVÄSTÄ huumorista, persoonallisesta kertojanäänestä. Ja sekä kirjoissa että oikeassa elämässä pidän ihmisistä, jotka suhtautuvat johonkin harrastukseensa / työhönsä tosissaan, ovat valmiita uhraamaan kaiken sen nimeen ja jotka eivät voisi elää ilman tätä. Intohimoista musiikkia, kirjoittamista, tanssimista... Näissä ihmisissä on sisältöä.
Siipimiehen Conor on ihana. Enkelipeli David on myös totaalinen suosikki. Näiden kahden jälkeen löytyy pitkä lista muista hyvistä henkilöistä, mutta jos tuon otan mukaan, tuokin pitää ja suosikkeihini alkaisi lukeutua keskiluokkaista ja vähän vähemmän kiintoisia porukoita.
Mutta jos nyt jatkan listaa päähenkilöistä, joista tykkään: Garth Nixin luoma Sabriel (trilogian myöhempien kirjojen päähenkilöistä en niin kovasti innostunut, esim. Lirael on juurikin liian angstaaja), Universumien tomujen Lyra ja Will (vaikka Lyra onkin alussa aika lapsellinen, ymmärrettävästi), Kahdesti haarautuvan puun Sutty (LeGuinilla on muutenkin paljon mielestäni kiinnostavia ja samalla ei-ärsyttäviä päähenkilöitä hainilaiskirjoissa), oikeastaan kaikki Taru ja Tarmo Väyrysen Vuorileijonan varjo -sarjan keskeiset henkilöhahmot jokainen omalla tavallaan jne.
Yleisesti fantasiakirjoissani tykästyn pahiksiin/renttuihin. En tosin siihen suurpahikseen joka on mustavalkoisen paha ja pyrkii maailmanvalloitukseen. Lähinnä pidän sellaisista tyypeistä, jotka tekevät pahoja tekoja saavuttaakseen itselleen jotain hyvää, mutta joka sitten loppujen lopuksi osoittautuu hyväksi tai ainakin jokunen pilkahdus inhimillisyyttä nousee esiin. Mukaan mielellään vielä vähän mustaa huumoria ja lapsuustraumoja niin sillä hyvä.
muoks. Huomasin, että tapojeni mukaan en oikeastaan vastannut esitettyyn kysymykseen. Noh, tulen lisäämään tyyppejä jos joku tulee mieleen.
Kirjaneito kirjoitti: Niin samaa mieltä!! Katto-Kassinen on ainut Lindgrenin kirja josta ei ole mukavia lapsuusmuistoja juurikin mokoman lihavan propelliääliön takia. Kauheinta oli seurata kuinka päähenkilöpoika totteli Katto-Kassista jokaisessa asiassa, antoi tälle kaikki karkkinsa ja uudet lelunsa vain koska leikkikaveri sattui niin haluamaan. Mokoma ylimielinen torvelo.
Ohhoh, sehän tuli oikein sydämestä. Ehkä se olikin juuri Lindgrenin tarkoitus: varoittaa lapsia itsekeskeisistä kusipäistä. Joka tapauksessa voisi lukea ne Katto-Kassiset vielä uudemman kerran. Näkisi ainakin, onko se yhä yhtä vastenmielinen hahmo kuin silloin lapsuudessa.
Tasslehoff on ihana!Skie kirjoitti: Myöskin ns. comic relief -hahmot herättävät minussa irrationaalisen halun viskata kirja seinään (juurikin aiemmin mainittu Tasslehoff on hyvä esimerkki).
Mutta joo, monessa tapauksessa juuri tuollaiset lähinnä pelkkään läpänheittoon tarkoitetut hahmot ovat äärimmäisen rasittavia. Riippuu tietysti tapauksesta ja lukijasta. Näihin kyllä tuntuu törmäävän useammin elokuvissa ja tv-sarjoissa kuin kirjoissa; kirjallisuudessa hahmoille sentään (yleensä) saadaan ahdettua jonkinlainen taustatarina ja muukin kuin comic relief -merkitys vähintäänkin sivulauseeseen.
Jos jatketaan samaa sarjaa niin puolestani pidän erityisesti Tyrionista ja hänen nokkeluuksistaan. Dragonlancesta on tietenkin pakko mainita Raistlin johon hieman nuorempana taisin joiltain osin samaistuakin... Mainittakoon vielä Eddingsiltä Silkki Belgarionin tarusta, josta en kyllä enää muista muuta kuin että pidin kovasti ja viimeisenä Kalkaros, josta pidin jo ensimmäisestä Harry Potter kirjasta lähtien (ja Alan Rickman on mielestäni loistava valinta elokuviin).
* Clary Fray. Oikeasti, voisin väittää Harry Potterin käyttäytyvän välillä ärsyttävästi ja tekevän todella tyhmiä päätöksiä sankari-imagon tähden, mutta sentään hän käy hahmona järkeen. No, samaa ei tosiaankaan voi sanoa Clarystä vaikka hän onkin yhtä räjähdysherkkä tai pahempikin...
* Zoey Redbird. Ei tarvinne kummempia selittelyjä, hirveä ja pinnallinen Mary Sue jonka suusta kuultuna mikä tahansa ei-typeryyskin kuulostaa loukkaavalta ja väärältä. Myös hänen armas kaverinsa Heath kuuluu toki samaan sarjaan.
* Denna Kuninkaansurmaajan kronikoista. Voin vakuuttaa, ettei johdu pelkästä mustasukkaisuudesta. Ehkä.
* Jace Wayland ynnä muut narsistiset pikku siat, joita yritetään myydä tytöille romanttisen synkkinä sankareina. EI KÄY.
Sitten on tietysti vielä mm. Pimennon kaltaiset inhottavat mutta ei huonot hahmot. En nimeä heitä tähän sen enempää, koska en suuremmin välitä siitä, kuinka miellyttävä hahmo on verrattuna uskottavuuteen, mutta olisin kyllä epärehellinen ellen myöntäisi heidän välillä todella herättävän tunteita :D
Luulin hetken, että lempihahmoja olisi vähemmän, mutta kyllähän heitäkin löytyy. En tosin taida edes yrittää selittää syitä - yleensä minuun kuitenkin vetoavat jollain tasolla uskottavat, mustavalkoisuutta kaihtavat hahmot.
Ensiksi täytyy mainita kenties ikuisen suosikkini Yorshkrunsquarkljolnerstrink (Viimeinen haltija. ;___;), sitten jo aiemmin esiin tullut Kvothe (Tuulen nimi. Okei, kliseinen Gary Stu ehkä, mutta silti niin hauska!), Leslie (Sala Kavala), Memer (Sanan mahti) sekä tietysti Skellig (Nimeni on Skellig). Voisin myös päätellä Silmarillionin hahmokaartin vakuuttaneen sillä kyseinen kirja särki sydämeni moneen otteeseen, mutta yksikään siinä esiintyvistä hahmoista ei ole kyllä jäänyt yksilötasolla mieleen. Ehkä kirja oli vain liian hyvä kokonaisuus. ;)
Näin siis fantasiakirjallisuudesta puhuttaessa, lisää molempia varmasti löytyisi muista genreistä. ^^'