J. R. Ward

Lue lisää...

Olen taas ihan toisella kannalla, Langenneet Enkelit -sarjasta ensimmäinen oli oikeasti ihan piristävää lukea, mutta toinen osa aika pitkälti perusjuonellisesti ekan toistoa. Meni aika pitkälti selailuksi viimeistään puolivälistä kirjaa. Ehkä katson vielä seuraavan kirjan, mutta jos näyttää siltä, että sama setti jatkuu (joka on melko varmaa), jätän kyllä sen sarjan lukemisen siihen.

Mustan Tikarin Veljeskunta -sarjaa olen jaksanut tahkota eteenpäin ihan vain Blayn ja Qhuinnin tarina toivossa. Olen kuullut kyseisestä kirjasta tähän mennessä ihan hyvää, joten odotan sen lukemista. Katsotaan missä vaiheessa se löytää tiensä lähikirjastoon.

Seuraava osa, The King (jonka odotettu julkaisupäivä on ensi vuoden maaliskuun lopulla), tuntuu hiukan ounastelevan oikeasti juonen etenemistä. Ellei sitten Wardilla ole jotain ihmeen pakkoa etsiä lisää skismaa Bethin ja Wrathin välille, joka ei ole tietystikään mitenkään poissuljettua.

Q_Black kirjoitti: Sarjassa on nyt kuitenkin kehkeytymässä niin monia hyviä sivujuonia, että olisin niistä halunnut kirjan. Kenties sellaisia tuleekin, mistä sitä tietää?

Ward tunkee joka kirjaan aika paljon asiaa myös sivujuonista, että ehkä osa niistä kehittyy eteenpäin myös The King kirjassa. Ja melko varmasti jokainen sivujuonen sivuhahmokin tulee samaan oman parituskirjansa jossain vaiheessa. Ihme, että vampyyrien hovimestari (jonka nimeä en muista yhtään) ei ole vielä päätynyt kirjaan päähahmoksi, mutta hän ei taida olla tarpeeksi mielenkiintoinen hahmo. Ja ehkä liian vanha (vai muistanko vain väärin)?

Pitkästä aikaa törmäsin tämän uuden Rakastaja - vihdoinkin -kirjan kanssa siihen ilmiöön, että selkämyksen kultaus irtoaa sormen hipaisusta. Olkaa tarkkana siis omien kappaleidenne kanssa, ettei niissä ole samaa vikaa. No, tein samoin kuin edelliselläkin kerralla kun ilmiöön törmäsin, eli lähetin asiasta palautetta kustantamoon ja saan sieltä hyvitykseksi uuden kappaleen. Jeij, jospa sitä ei posti kolhisi yhtä pahasti kuin tätä edellistä :P

Kirjan sisällöstä sen verran, että tykkäsin kyllä. Suurimmasta osasta Qhuinnin ja Blayn pätkiä näkyi, että Ward on pohtinut niitä suunnilleen koko edeltävän kirjasarjan ajan, joten ne eivät olleet niin hutaistun oloisia kuin mihin on tullut hänen kirjoissaan aiemmin törmättyä. Se hivenen kyrsi, että vähän väliä hypättiin sellaisille areenoille, joilla ei vielä tapahtunut muuta kuin naisten ja naaraiden perään haikailua. Sinänsä kiva että Ward pohjustaa useampaakin tulevaa suhdetta, mutta kun ne kaikki olivat vielä samassa ärsyttävässä "mitään ei tapahdu ja tiedän ettei tässä kirjassa tulekaan tapahtumaan" -vaiheessa.

Muistelin tässä vanhoja sen verran, että tuli mieleen, josko aiemmin kohdatut Murhderiin liittyvät pätkät ovatkin pohjustusta sille, että hänet nähtäisiin enkelisarjassa. Tosin jos veljeskuntasarjakin meinaa venyä aina vaan pidemmäksi niin mikä ettei hänet voisi siihenkin vetää vielä mukaan.

Rakastaja - vihdoinkin (11. osa) tuli vihdoista viimein luettua. Jokseenkin samoilla linjoilla Rinjan kanssa, pidin tästä tarinasta enemmän kuin useammasta aikaisemmasta. Tarinaa oli pohjustettu jo aika monen kirjan ajan, joten oli ihan mukavaa huomata, että itse tarina oli lopulta hyvin etenevä ja mukavaa luettavaa.

Jotkin "hauskat" lausahdukset ja ajatukset aiheuttivat suunnatonta myötähäpeää. En vain pääse eroon siitä ajatuksesta, että ne toimisivat paremmin englanniksi. Suomeksi ne kuulostavat vain niin kauheilta.

Ja sitten se lopun draama, mitä ihmettä?
Muutaman hahmon funktiota olen miettinyt.
Tässäkin kirjassa pohjusteltiin taas aika montaa uutta romanssia. Minua tuo varsinainen jahkailu ei haittaa, enemmän minua ärsyttää Wardin tarve parittaa kaikki tarinoissa esiintyvät hahmot. Ja varsinkin kun aikajänne tuntuu väärältä. Ensin veljeskunnan vampyyrit ovat 200 (?) vuotta yksinäisiä ja takakireitä, kunnes yhtäkkiä parin vuoden sisään he kaikki löytävät oman toisen puoliskon. Se tuntuu vain niin epärealistiselta (mutta ihan niin kuin tarinat itsessään olisivat realistisia...).

TheGinger kirjoitti: Itse en ole ikinä lukenut tuota Langenneet Enkelit- sarjaa, niin että mitä sanotte. Kannattaako tarttua ekaan osaan?

Jos Wardin tyylistä olet tykännyt, niin miksi vielä epäröit? Ihan samaa tavaraa se on, eli kaikki miehet ovat kaapinkokoisia (ja harrastavat murisemista) eikä kukaan ajattele muuta kuin seksiä. Ehkäisyä tosin käytetään enemmän.

Minä olen uskollisesti lukenut sekä vampyyrikirjat että enkelikirjat, koska ne ovat olleet aika sopivaa aivot narikkaan -viihdettä, mutta viimeisimpien kohdalla on alkanut takuta. Uusinta (enkelikirjaa) luen jo hampaat irvessä. Syynä lienee se, että viime aikoina sukupuolikäsitykseni ovat muuttuneet niin, etteivät Wardin esihistorialliset fantasiat yksinkertaisesti enää mene läpi. Kaikki mieshahmot ovat keskenään samanlaisia ja kaikki naishahmot ovat keskenään samanlaisia (ainakin toimintalogiikaltaan), ja sukupuoliroolit ovat suorastaan kiveenhakattuja. Yngh. Kuningas-kirja kyllä omalla tavallaan kiinnostaa, koska monilla Wardin vampyyrihahmoilla on kuitenkin kiinnostava historia, mutta en tiedä, haluanko romuttaa vanhoja hyviä mielikuvia lisää.

Olen nyt lueskellut Mustan tikarin veljeskuntaa uusiksi, enimmäkseen siitä syystä, että Iivari sattui hankkimaan meille kirjaston poistoina ison osan sarjasta.

Pakko myöntää, että sarja kestää uusintalukukertaakin. Onhan se vähän höttä, toistaahan se itseään, mutta jollain tavalla maailma ja henkilöt kiehtovat kuitenkin ihan todella. Kirjoissa kuvattu romantiikka ja seksi ovat toki ylimaallisia ja suorastaan liioiteltuja, mutta hei, sitähän tämän genren kirjallisuus parhaimmillaan onkin.

Multa jäi lukeminen aikanaan Johnin ja Xhexin kirjaan, jota pidin vähän puuduttavana on-off-hinkkaamisena. Seuraava osa, Vapautettu rakastaja, jonka nyt luin siis ensimmäistä kertaa, oli kuitenkin huimasti parempi: päähenkilöt Payne ja Manello ovat kiinnostavampia, ja muutenkin sarjaan ilmestyi kiitettävästi uusia sivuhenkilöitä. Tässä on vielä pari kirjaa toki jäljellä ja syksyllä ilmestyvä uusi osa, joka varmaan tulee myös luettua tämän kokemuksen pohjalta. Tavallaan kiva huomata, että kerran jo 'hylkäämäni' sarja sytyttääkin sitten uudelleen. Sopivan kevyttä lukemistoa rankan työkevään jälkeen, tämä.

Luin Kuninkaan vihdoin ja mua ärsyttää Wardin rönsyilevät sivujuonet. Niin kauan kun keskityttiin lähinnä yhteen pariin niin nää kirjat oli ok, mut kun hypellään useammassa eri parituksessa niin ärsyttää vaan. Xcor ja sen valittu, sekä uusi kuvio Sola ja Assail ja Trezin sotkut - juoni ei pysy kunnolla kasassa enää.

Mirelle kirjoitti: Olen nyt yrittänyt lukea näitä kommentteja, mutten saa oikein selkoa: onko tärkeää lukea kirjasarjan kaikki osat?

Sarja on täysin jatkuvajuoninen, joten suosittelisin kyllä lukemaan kaikki osat ja vieläpä sarjan mukaisessa järjestyksessä. Jos välistä jättää kirjoja, aiheuttaa kyllä itselleen aukkoja. Taustajuoni toki kehittyy sen verran hitaasti, että mitään kovin ihmeellistä ei yhden kirjan aikana koskaan tapahdu, pääpaino nyt muutenkin on ihmissuhteissa. Mutta no, seuraava kirja on aina iso spoileri edelliseen, ja mm. uusia henkilöitä ei enää myöhemmissä osissa esitellä.