Mixu Lauronen

  • Vehka hahmo Kirjoittaja
  • Vehka
    Poimuvelho
    Tasolla 36
    49.79

13.07.2018 21:29 #1 :: Vehka
Mixu Lauronen

Osuuskumma 2018 - Risingin tietokannassa

Mixu Laurosen Kontiainen on tuore ja tervetullut tuulahdus suomalaisen spefin kentällä. Dekkarin ja fantasian aineksia yhdistelevä teos virkistää ja viehättää, yllättääkin: toista samanlaista ei helposti tule vastaan. Ilahduttavaa onkin, että teos on myös molemmissa lajeissa omaperäinen ja onnistunut. Vaikka dekkaripuolelta katsottuna mysteerit ovatkin usein kevyitä ja suhteellisen yksinkertaisia, lukija pääsee kuitenkin yllättymään useaan otteeseen. Fantasiapuolella Kontiaisen vahvuuksia taas ovat mielenkiintoiset hahmot ja erinomaisesti toimiva arjen ja ympäristön kuvaus.

Kontiainen, kirjan nimikkohahmo, tekee jo melkeinpä itsessään kirjasta lukemisen arvoisen. Sokea tietäjä on kunnianhimoinen valinta, sillä kuvailu ilman näköaistin hyödyntämistä on kirjailijalle haastava tehtävä. Jonkin verran Lauronen kiertää sokeutta kuvaillessaan henkimaailmaa visuaalisestikin, mutta koska sekin istuu hahmoon ja osaltaan luo eroa todellisuuksien välille, kiertäminen on perusteltua ja sellaisenaan toimiva ratkaisu. Kontiaisen aisaparina kirjassa seikkailee Varis, joka ei suinkaan tyydy lemmikin rooliin tai statistiksi. Linnullakin on oma persoonansa ja omat tavoitteensa ja toiveensa, ja kaksikko kuvataankin kirjassa yllättävän tasavertaisena. Vaikka eläimiä keskeisissä osissa fantasiassa aina silloin tällöin nähdäänkin, tuntuu itsevarma ja omalaatuinen Varis tuoreelta ja kekseliäältä hahmolta.

Lue lisää...

  • Wuntvor hahmo
  • Wuntvor
    Kaartilainen
    Tasolla 19
    82.11

26.07.2018 01:03 #2 :: Wuntvor
Mixu Lauronen
Luin tämän muutama viikko sitten ja esikoiskirjaksi se on onnistunut. Päähenkilöiden suhde on romaanin vahvuus ja keskustelut vievät juonta hyvin eteenpäin. Yleensä en välitä dekkareista mutta tässä tapauksessa dekkarin ja fantasian yhdistelmä toimii.

Valitettavasti Kontiaisen ja variksen menneisyys jää hyvin avoimeksi mikä jäi harmittamaan. Lisäksi osa tarinoista on liian yksinkertaisia, loppuratkaisun arvaa muutaman ensimmäisen sivun jälkeen. Luultavasti suurin puute on tarinoiden itsenäisyys, ne kuuluvat suurempaan kokonaisuuteen joka jää hämäräksi. Nykymuodossaan kirja on hyvä mutta hiomalla sitä enemmän siitä saisi timantin.

Valvojat: RinjaEmelie