J. K. Rowling *spoilereita!*

Luin Pottereita ensi kertaa ala-asteella, eikä niistä jäänyt paljon mitään mieleen. Jossain välissä lainasin sattumalta ensimmäisen osan uudelleen ja jäin niin pahasti koukkuun, että ahmin kaikki loputkin siihen mennessä ilmestyneet kirjat ja aloin kärkkymään seuraavia osia. :)

Alkupään kirjat vaikuttivat olevan täysin irrallisia teoksia, mutta 5. kirjassa (Feeniksin Kilta) alettiin liittää aikaisempien kirjojen tapahtumia silloisen tarinan kaareen, josta vaikutuin tosi paljon ja faniusasteeni vain nousi.

Tapsa kirjoitti: Henkilökaarti on suuri jo jokainen jollain tapaa yksilöllinen ja pidettävä.

Tästä olen samaa mieltä, vaikkakin suurin osa hahmoista tuntuu vähän ylidramaattisilta (eipä sillä, kyllä se sopii tämän lajityypin kirjoihin). Taikamaailmakin on jännä ja hyvin rakennettu, tosin välillä tuntuu, että Rowling kehitti sinne asioita lennosta aina tarpeen tullen (ei kuitenkaan huono asia, sillä ideat toimivat ja kyllähän tämän kaltainen taikamaailma sen myös hyvin mahdollistaa).

Jostain syystä pidän kaikista eniten 3. kirjasta, Sirius Mustassa vain oli sitä jotain, joka säväytti. Heikoin kirja oli ehdottomasti 4. kirja, Liekehtivä Pikari, en pitänyt kisailuista kauheasti. Olihan se erilainen juonirakenne, mutta ei kauhean kiinnostava. Viimeisinkään kirja ei vakuuttanut kaikilta osin, se oli ihan liian dramaattinen verrattuna aikaisempiin. Synkkä saa olla, mutta liika draama alkaa ärsyttää jossain vaiheessa. Tarina myös heikkeni loppua kohden, lopun taistelun hahmojen uhrimäärä oli ihan järjetön. Ja sitten se ihan loppu? Uh huh, en taida viitsiä edes kirjoittaa siitä mitään.

Mutta siis kaiken kaikkiaan pidän kirjasarjasta paljon, ja viimeisessä osassa on paljon hyvää, mutta valitettavasti heikko loppu pilasi muuten niin hyvää tarinaa jonkun verran. Täytyy lukea kirjat taas jossain vaiheessa uudestaan, siitä on mennyt aika paljon kun viimeksi Potterin maailmassa vierailin. Ja onhan se omalla tavallaan mielenkiintoista lukea kirjat uudestaan, kun nyt tietää tulevat tapahtumat. Hahmoihin suhtautuu ihan eri tavalla, kuten nyt esimerkiksi Kalkarokseen.

Rowling olisi sittenkin päättänyt Potterit toisin , eli toisin sanoen rikkonut Ron & Hermione -parituksen ja antanut Harryn ja Hermionen löytää toisensa. En tiedä mitä ajatella, tiedättekö te?

Siinä vaiheessa kun nää Pottereiden paritukset alko olemaan mitään vakavampaa kuin käytävännurkissa hihittelyä, mä olin jo hiukan kasvanut sarjasta ulos. Ehkä ihan hyvä vaan. Viimeisen kirjan loppuratkaisut olivat ehkä enemmän sellaista "jaha, nojoo, aika luontevaa". Että ei nyt rikota mitään kaanonia siellä! Tai jos rikotaan, niin palautetaan Krum kuvioihin ja Hermionelle tämä ulkkarikomistus kainaloon.

(Muokkasin otsikkoon maininnan spoilereista, sikäli kun Pottereiden loppuratkaisut on jollain vielä kokematta.)

Vähän kyllä mietityttää, että olisi Ron/Ginny jopa brittimittapuulla ollut kuiteskin aika härski veto... . Sori, huono.

Minä olen pitänyt Ron/Hermione -paria loistavana ratkaisuna, koska minusta on herttaista, että Ronin kaltainen ns. tavallinen jannu (siis päähenkilö Harryyn verrattuna) ja Hermionen kaltainen sarjan keskeisin sankaritar löysivät toisensa.

Tämä on minusta ikävästi sanottu:

– Uskon, että monet fanitkin ihmettelevät, olisiko Ronista ollut tekemään Hermione onnelliseksi, Watson sanoi.

Mitä kirjoja muistan, poti Ron ainakin jossain vaiheessa melkoista alemmuutta siitä, ettei ole kuuluisa tai rikas kuin Harry tai fiksu kuten Hermione... Siinä mielessä loppuratkaisu oli ikään kuin opettavainen, ettei välttämättä tarvitse olla se joukon superein tyyppi ollakseen kelpoinen rakastetuksi ja hyvän elämän eläjäksi ja jollekulle juuri se Paras. Ja toisaalta osoitti mielestäni Hermionen puolelta jonkinlaista henkistä kasvua, että näki Ronin hyvät puolet, siis mihin hän Ronissa nyt sitten rakastuikaan. Ja siis... mitä sitten olisi tarvittu tekemään Hermione onnelliseksi?

Niin.. ja kelle hahmolle se Ron sitten olisi ollut kyllin hyvä?

Minulle oli puolestaan kirjojen lukuaikana pienoinen yllätys, että Hermione päätyi Ronin kanssa yksiin, olin melko varma, että lopulta Hermione paritetaan Harryn kanssa. Olisin jopa pitänyt sitä ratkaisua parempana kuin lopputulokseen päätynyttä Ron + Hermione ja Ginny + Harry -parituksia. Mutta sitten taas ...

Hiistu kirjoitti: Minä olen pitänyt Ron/Hermione -paria loistavana ratkaisuna, koska minusta on herttaista, että Ronin kaltainen ns. tavallinen jannu (siis päähenkilö Harryyn verrattuna) ja Hermionen kaltainen sarjan keskeisin sankaritar löysivät toisensa.

... tätä itsekin mietin. Onhan se viehättävä ajatus, että päähenkilömies ei päädy seurustelemaan/avioliittoon päänhenkilönaisen kanssa (vaikka Ronillakin toki oli oma merkityksensä ja paikkansa tarinassa, mutta jälleen kerran Harryyn verrattuna Ron ei ollut se päähenkilö).

Mutta kuitenkin, olisin suonut Hermionelle onnen Harryn kanssa. He olisivat paremmin tasapainottaneet toisiaan. Ymmärrän hyvin Rowlingin ajatuksen, että Ron & Hermione olisivat tarvinneet terapiaa. Hermione tuntui olevan niin paljon parempi kaikessa, joten todennäköisyyksillä leikittäessä oli ollut mahdollisuus, että Ronia olisi se jossain välissä alkanut nyppiä.

Hiistu kirjoitti: Vähän kyllä mietityttää, että olisi Ron/Ginny jopa brittimittapuulla ollut kuiteskin aika härski veto... . Sori, huono.

Hiistu, sinulla on välillä vähän likainen mielikuvitus.