-
- R. A. Salvatore
- Lukusali / KiLLPaTRiCK | Eilen 19:53
-
- Vuoden 2024 kirjat
- Lukusali / Georgi | Eilen 12:52
-
- Brandon Sanderson
- Lukusali / Georgi | Eilen 12:51
-
- Kodin kasvit ja kukkaset
- Satama / Ageha | 16.04.2024 20:07
-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / Hopea | 16.04.2024 14:00
Aamiainen
Millainen on sinun suosikkiaamiaisesi? Entä normaali arkirutiinisi?
Mulla jää kovin usein arkena aamiainen siihen kahviin tai korkeintaan jugurttiin ja/tai leipään, joten 'kokonainen' aamiainen lämpimine nakki/pekoni/munakas-asioineen ja kunnon leipineen on ihan luksusta. En ole koskaan ollut puuroihminen, mutta toisinaan sekin uppoaa, varsinkin jos päivällä on tiedossa ulkoilua tai muuta reippailua. Muroihin tai mysliin en koske, jugurtit ja rahkat sen sijaan uppoavat kyllä hyvin.
Hyvä kahvi on aamiaisen keskeinen elementti, mielellään mustana tai joskus kuumalla maidolla tai maitovaahdolla. Kahvin oheen lasi tuoremehua, mieluiten ananasta tai omenaa, niin aamu lähtee oikein hyvin käyntiin.
Eli suosikkiaamiaiseni. Se on varmaankin tuore sämpylä tai paahtoleipä jonka päälle voi kasata salaattia, tomaattia, kurkkua ja juustoa. Kylkeen sitten kylmää maitoa ja kuumaa teetä, lautasellinen pekonia ja ehkä vielä munakokkelia tai munakas. Valitettavasti tällaista tulee hyvin harvoin saatua, itse ei aamulla kauheasti jaksa alkaa väsäilemään mitään.
Arkena aamiainen menee yleensä johonkin mandariini/appelsiini linjalle, joiden lisäksi kuppi teetä (en juo ollenkaan kahvia) ja raikasta hanavettä. Nykyään olen oppinut syömään aamulla vähän enempi, joten joskus tulee syötyä mysliä ja jogurttia, leipää tai jonkinnäköinen munakas. Hyvin usein kuitenkin huomaa, että aamupala on jäänyt liian kevyeksi ja yliopistolla on nälkä jo tunnin tai parin päästä aamupalasta.
En minä osaa irrottautua siitä kahdesta leipäpalasta, joten joka aamu sellaiset itselleni teen. Paitsi silloin, jos olen nukkunut puoleenpäivään ja on sama hypätä suoraan lounaaseen; tätä tapahtuu nyt yliopistoaikoina varsin usein :P
Finncon-reissulla söin tooooodella pitkästä aikaa hotelliaamiaista, ja se oli aivan ihanaa. Ihan heräsi hinku päästä takaisin, kun tuota Dynin aloitusviestiä luin. ^^
Joskus vuosia sitten söin paahtoleipää aamupalalla mutta huomasin että maha tykkää runsaskuituisemmasta enemmän. Pari kuukautta sitten vaihdoin tavallisen maustetun jugurtin maustamattomaan turkkilaiseen, koska halusin vähentää sokeria. Heitän joukkoon hedelmiä tai marjoja ja hunajaa ja se on oikein hyvää.
Dyn kirjoitti: En ole koskaan ollut puuroihminen, mutta toisinaan sekin uppoaa,
Minä tykkään puurosta. Pienenä totuin syömään, kun isoäiti aina kouluaamuina keitti. Silloin oli usein ohrapuuroa.
Nykyisin suosikkiaamupalani on kaurapuuro, koska se on hyvää ja hiutaleita on helppo olla aina kaapissa säilössä ja (mikä hyvin tärkeää ) sen valmistaminen ei vaadi juurikaan ajatustoimintaa. Tavalliseen aamiaispuuroon tulee vajaa viisi desiä vettä ja pakkasesta desi tai pari puolukoita, niiden kiehuessa ehtii touhuta muita aamutouhuja, sitten kolme desiä kaurahiutaleita, jälleen ehtii touhuilla, sitten valmis puuro lautaselle vähäksi aikaa itsekseen jäähtymään ja voisilmä sulamaan, sitten syön puuron ja pesen hampaat ja lähden. Kotona eli vanhempien luona saatan tehdä mikrossa kauravelliä, kun en kehtaa likastaa kattiloita. Jollei puuroa, niin näkkileipä tai paahdettu ruisleipä ja viili ovat myös hyviä, leivän päälle voita ja juustoviipale jos on. Juon maitoa tai vettä, appelsiinituoremehua jos on, joskus teetä mutta ei puuron kanssa.
Onhan se tietty kivaa, jos on aamiaiseksi lettuja tai munakasta tai muuta, mutta aamupalassa arvostan hyvin paljon sitä, että tiedän syöväni sen ja että sen jälkeen on sitten hyvä. Jos joudun aamulla liiaksi miettimään, mitäköhän mahtaisin syödä, jää aamupala helposti kokonaan syömättä.
Erittäin mielelläni söisinkin kunnon leivän tai pari, hieman jotain lämmintä ja ehkä vielä hedelmän ja/tai jugurttia.
Mutta kotona on niin vaivalloista aamuisin kaivaa ne kaikki leipä tarvikkeet esille ja mitään lämmintä aamiaista en todellakaan jaksa aamulla valmistaa, kun en saa joka päivä aikaiseksi edes päivällä lämmintä ruokaa
Joten aamiainen yleensä onkin muroja/mysliä maidon kanssa ja lasi vettä. Toisinaan murojen sijasta jugurtti.
Luksustahan kotona onkin sitten toisinaan, yleensä vapaapäivinä, kun on nukkunut pitkään ja onkin oikeasti nälkä, niin valmistaa oikeasti se kunnon riisipuuro tai kasata ne kunnon aamiaisleivät. Nämä harvat kerrat kyllä ovat sitten samalla päivällinen XD
Leivänpaahdinta ei ole mutta onneksi paahtoleipä ei ole terveellistä. Ketsupilla ja juustolla voideltu ruisleipä on kuitenkin uunissa tai tai muissa vastuksissa grillattuna herkkua.
Kun on tarpeeksi varallisuutta niin tulee myös ostettua appelsiinimehua ja kroisantteja. Ne ovat aamiaisen kaksi kulmakiveä. Ne loput ovat eilinen pizza/letut kylmänä.
Hotelliaamiaiset ovat kuitenkin eri asia, sillä ne ovat parhaimmillaan kunnon kulinaristisia nautintoja. Juuri oikein käristetty pekoni. Tai puolilöysäksi jätetty kananmuna. Mahdollisesti vielä suoraan uunista tullutta, yhä lämmintä leipää (maustepatonki!). Mmm...
Itse en osaa niin hyvin mitään valmistaa, kuin mitä parhaimmillaan on hotelleissa saanut kokea. Siinä yksi syy maksaa itsensä kipeäksi johonkin 4 tähden mestaan.
Rasimus kirjoitti: Itse en osaa niin hyvin mitään valmistaa, kuin mitä parhaimmillaan on hotelleissa saanut kokea. Siinä yksi syy maksaa itsensä kipeäksi johonkin 4 tähden mestaan.
Mulle riittää ehkä se kolmekin tähteä, mutta Omenahotelliin en mene, kun ei ole aamiaista. Muutaman euron voi pistää lisähintaa siitä ilosta, että pääsee kunnon aamupalalle.
Hiistu kirjoitti: Nykyisin suosikkiaamupalani on kaurapuuro, koska se on hyvää ja hiutaleita on helppo olla aina kaapissa säilössä ja (mikä hyvin tärkeää ) sen valmistaminen ei vaadi juurikaan ajatustoimintaa.
Mun on hankala syödä aamulla mitään, mitä ei suurinpiirtein kanneta eteen, joten puuron valmistaminen olisi aika ylivoimainen operaatio. Jos on aikaa, kokkaan mielelläni isomman aamupalan, mutta se on sitten usein nakkeja, pekonia tai pannukakkuja paahtoleivän lisäksi. Puuron tekstuuri on myös sellainen, että se jostain syystä oksettaa helposti nimenomaan aamulla. Jos saan syödä jotain muuta ensin, puuro menee sen jälkeen, mutta sitten pitäisi laittaa se jokin muu ensin.
Olen myös huono syömään mitään ihan heti aamusta, ehkä kymmenen jälkeen jo menee jotain. Teenkin usein niin, että otan 'aamupalaeväät' töihin, ja syön leivän tai rahkan samalla kun ensimmäisen kupin kahvia työhuoneella. Hotelliaamiaiset viikonloppuisin taas usein ovat tarjolla sen verran myöhään, että sen voi ottaa jo brunssista.
Ja brunssit! Ne vasta ovatkin ihania. Tykkään itse järjestetyistä nyyttäribrunsseista ehkä eniten, mutta 'kaupallinen' suosikkini tämänhetkisistä on Fazerin kahvilan brunssi viikonloppuisin (myös arkinen aamupala on hyvä, mutta kovin aikainen). Vanha suosikkibrunssipaikkani Sävel Kalliossa on ikävä kyllä lopettanut brunssin tarjoilun... :( Jos kävisin useammin Turussa, Aboa vetuksen viikonloppubrunssi voisi myös saada minusta kantiksen.
Rinja kirjoitti: Meillä kotona oli sellainen käytäntö, että äiti teki aina lapsille kaksi aamupalavoileipää (tai jos leipäpalat olivat tosi pieniä tai tosi isoja, niin sitten tietysti vähän soveltaen).
Sama. Siitä minulle onkin iskostunut, että aamupalaksi pitää syödä leipää. Ja nimenomaan ruisleipää, se ihmisen tiellä pitää. Arkena teen aamupalan valmiiksi jo illasta jääkaappiin ja sitten aamulla otan sen sieltä mukaan töihin syötäväksi. Pari palaa leipää salaatilla sekä kinkulla ja/tai juustolla ja kupillinen automaattikahvia (ei kyllä parasta ikinä, mutta kunhan kofeiinia saa, niin maailma on parempi paikka) aloittaa minun työpäiväni. Saliaamua edeltävänä iltana saatan joskus jaksaa paistaa kananmunan leivän päälle (vähän enemmän proteiinia).
Viikonlopun aamiaiset ovat ehkä parasta ikinä, lähinnä sen takia, että silloin saa tuoretta ja ihan oikeaa kahvia. Hotelliaamiaiset ovat sitten taas minun mielestäni aika tylsiä. Välillä ihan liian runsaita (että ne menee jo oikeasta ateriasta), joten se tietty fiilis katoaa.
Dyn kirjoitti: Vanha suosikkibrunssipaikkani Sävel Kalliossa on ikävä kyllä lopettanut brunssin tarjoilun... :(
Eikä? No pöh. Meillä oli miehen kanssa joku aika sitten puhetta, että pitäisi käydä tuolla taas brunssilla. Ei sitten.
Maailmanherra kirjoitti: Kun on tarpeeksi varallisuutta niin tulee myös ostettua appelsiinimehua ja kroisantteja.
Joo, kroisantit on herkkua, tykkään etenkin lakkahillon kanssa, ja kaakaon. Ei sillä oikein vatsaansa saa täyteen, mutta jollei ole tarvetta tehdä mitään erityistä aamupalan jälkeen, tykkään kyllä.
Emelie kirjoitti:
Rinja kirjoitti: Meillä kotona oli sellainen käytäntö, että äiti teki aina lapsille kaksi aamupalavoileipää (tai jos leipäpalat olivat tosi pieniä tai tosi isoja, niin sitten tietysti vähän soveltaen).
Sama. Siitä minulle onkin iskostunut, että aamupalaksi pitää syödä leipää.
Mäkin söin lapsena kouluaamuina lähinnä leipää, viikonloppuisin saatettiin paistaa munia ja pekonia. Jugurtti ja joskus murot kuuluivat myös aamiaiseen, ja nykyäänkin miellän jugurtin ja rahkat nimenomaan aamiaisasioiksi, vaikka onhan ne ihan hyvä välipalakin. Karjalanpiirakoita kului muistaakseni myös runsaasti, usein senkin päälle laitettiin makkaraa ja juustoa ja lämmitettiin sen jälkeen mikrossa. Ihan parasta.
Joskus joku keitti puuroa - varsinkin pikkuveljeni heti kun koulussa oli kotitaloudessa päästy niin pitkälle. Mummolassa taasen oli aina puuroa, mutta vain veljeni pakotettiin syömään sitä, mua ei. :D Meillä vanhemmat auttoivat oman ehtimisensä mukaan aamiaisen kanssa, mutta kyllä sen itsenäinen kasaaminen piti oppia aika varhain - samoin kun muistakin aamutoimista huolehtiminen. Tähän voi vaikuttaa sekin, että usein vanhemmat lähtivät töihin aiemmin kuin kukaan meistä muksuista kouluun -- eivät olisi itse päässeet mihinkään, jos olisi pitänyt jäädä passaamaan.
En kyllä ole aamiaisen suhteen mitenkään nirso. Syön joskus leipää, jos sitä on, tai hedelmiä tai mitä muuta käteen sattuu. Puuro vain tuntuu kätevimmältä, kun sitä tulee tehtyä ikään kuin annos. Leipää on jotenkin liian helppo unohtua syömään, kun sitä voi ottaa lisää.
Peruskoulussa ja lukiossa söin yleensä mysliä ja jugurttia aaimaiseksi, mutta kotoa muutettuani se jäi, kun olisi pitänyt ostaa molempia ja huolehtia siitä että niitä aina on, ja se tuntui jotenkin ihan liian vaivalloiselta puuroon verrattuna. Puurossa on jotain lämmintä ja lohdullista, mikä varmaan johtuu lapsuuden mökkilomista, joilla mummo laittoi puuroon kolme(!) silmää, yhden hillosta, toisen voista ja kolmannen hunajasta. Sitä luksusmuistoa ei mikään aamiaisbuffet voita.
Maailmanherra kirjoitti: Puurolla, muroilla ja leivällä ei teoreettisesti ajatellen ole hirveästi eroa. Tosin syöhän jotkut perunaa kera pastan lounaaksi...
Samat hiilihydraatit niissä on, mutta kuitupitoisuus vaihtelee, riippuen onko puuro tehty kokonaisista leseistä tai leipä kokojyvästä, rukiista tms. Muroissa ravintoarvot varmaan heittävät pahiten, sillä niihin on hämmentävän usein lisätty sokeria. Eikä hiilihydraatteja nyt muutenkaan tarvitse kokonaan välttää. :)
Lupus kirjoitti: Minä olen kai lähinnä puuroihminen. Kouluaamuina kupillinen puuroa (yleensä ruis-) pitää nälän ihan hyvin loitolla lounaaseen asti.
Mulla taas ei pelkkä puuro tahdo pitää nälkää ollenkaan, maha on täynnä sen tunnin ajan ja sen jälkeen on entistä kovempi nälkä. Vaatii siis kaveriksi leivän tms. Mistä lie johtuu Myslin tai munakkaan kanssa samaa ongelmaa ei ole.
Kausittain tulee juotua aamulla lämmintä, teetä tai kaakaota. Yleensä talvisin kun joutuu hytisemään yön ilman peiton auttamatta mitään. Juustosämpylä on suosikki leivistä, koska se maistuu hyvältä ilman täytteitä, vaikka sillä jaksaakin vain hädin tuskin nälän pidettyä kurissa ruokikseen asti. Yleensä kuitenkin tulee syötyä vaan joku väsynyt paahtoleipä ja jos äiti ei vielä ole lähtenyt töihin, kurkkuviipaleita kylkeen.
Minuuttipuuro on hyvää, mutta siitä on tullut enemmänkin iltapala.
(Aamupala = aamiainen
Iltapala = iltiainen???)
Hotelliaamiaiset ovat jees. Viimeksi taisin kumota lautasen toisen puolen täyteen aivan tajuttoman hyvää Sweet Chili -kastiketta ja dippasin siihen kaiken. Nam.